Tällä hetkellä me harrastetaan ohjatusti tokoa ja agilityä. Tokoilu on vaihtunut viikottaisesta kerrankuukaudessa ryhmässä treenaamiseen. Saa nähdä millaisia "läksyjä" saadaan maanantaina. Aika vähälle on jäänyt treenaminen itsekseen. Kontakti on kuitenkin parantunut huimasti. Oiva saattaa kesken lenkinkin tulla itse tarjoamaan täydellistä seuraamista, joten kyllä se tietää mitä siltä halutaan! Samoin sivuttain liikkumisessa oikean paikan säilyttämisessä on kehitytty huikeasti. Peilin edessä naksuttelu auttoi näköjään huimasti, mutta suurin edistys taitaa olla kuitenkin peräisin agilityharjoituksista! Toko perusasentoa ja seuraamista ollaan treenattu agility halliin mennessä. Niin kova hinku halliin on päästä, että Oiva varmaan tekisi voltteja takaperinkin jos osaisin pyytää. Täytyy miettiä jatkossa enemmänkin mitä toko liikkeitä voisi treenata agilityn lomassa. Tuntuu yhteinen sävel löytyvän nopeasti ja hitunen agi-innostakin taitaa tarttua liikkeisiin ainakin jos tuota seuraamista ajattelee. Jonkinverran ollaan tehty paikallaoloa ja liikkeestä pysähtyviä liikkeitä lenkeillä, mutta liian vähän. Luoksetuloa ollaan tehty hiukan enemmän, kun suunnitelmissa on erilaiset häiriö luoksetulo harjoitukset, mitä opittiin toko-alkeiskurssilla. Idean saatuani tajusin, että aika vähälle se luoksetulon harjoittelu on jäänyt kun se sujuu isommitta häiriöittä hyvin. Seuraavaksi namikippoja ja leluja väliin ja niistä huolimatta Oivan olis tarkoitus tulla täysillä luokse. Jossain haaveissa suunnittelen myös toisten koirien sijoittelua reitille, niin että Oivan tarttis tulla niitten ohi suoraan ja vauhdilla luokse, mut siihen on vielä piiitkä matka. Tota lelu nami häiriötäkin alan varmaan treenaamaan koira liinassa....
Mistä tuli mieleen, että oon koittanu saada karsittua pois Oivalta pahaa tapaa lähteä omille teille riekkumaan lelun kanssa. Sisällä onnistuu jo hyvin kahden pallon kanssa vaihto leikki, jonka oon aina lopettanu niin, että otan pallot itelleni, mutta Oiva saa "kivemman" lelun tilalle ja sillä se saa leikkiä itsekseen niin kauan kuin haluaa (en osota mitään huomiota) ja kun kiinnostus lopahtaa pistän lelun vaivihkaa pois. Ulkona toimii jotenkuten, kunhan lelun tuomisesta saa vaihtolelun lisäksi namin ja viretila ei ole liian korkea. Tähän olis nyt tarkotus panostaa, koska se helpottais palkkaamista huomattavasti, kun vois huoletta antaa lelun irtiolevalle koiralle. Agilityssäkin palkkaan nyt vetoleikillä ja lopuksi, kun oon laittanu hihnan, lelu lentää. Lisäksi oon tehny virityksiä, joissa lelu on narun päässä, mutta ne ei ole kätevimpiä.
Edellämainitun haasteen vuoksi lenkillä ei kauhen usein lelut lennä. En tiedä onko se sitten lelujen (tai leikkijöiden) puutteesta vai mistä, mutta mikään ei olekaan lenkillä niin kivaa kuin kepit! ja mitä isompi, sen parempi.... Ensin tunnelmia kuraisesta ruissalosta:
Sama meno jatkuu Naantalissa Luolalanjärven ympärillä:
Ja kotimetsässä vuorossa hiukan pienempi kepukka:
Mökillä ei sopivaa keppiä tullut aamulenkillä vastaan, mutta ruska oli sitäkin kauniimpi aamuauringon valossa:
 |
Agilityssä ollaan edistytty ainakin omasta mielestäni huimasti! Oiva ei enää turhaudu mun kädettömyyteeni samalla tavalla, ei hypi vasten ja käy käsiin. En sitte tiedä onko Oivan pinna kasvanut vai enkö oo enää niin kädetön. Toivottavasti en..Ainakin osaan jo hiukan hahmottaa rataan tutustuessa miten missäkin kohtaa kannattaa ohjata ja miten Oiva tulee liikkumaan. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa! Eniten olen kuitenkin ylpeä siitä, että pystyn muistamaan jo ihan helposti n.15 esteen radan, minkä ajattelin vielä elokuussa olevan mahdotonta. Sillon tuli paljon sellaisia kämmejä ihan muutamien esteiden pätkillä, että myöhästyin ohjauksesta, kun en muistanut mihin sitte mentiin...Nyt on suunta selvillä (yleensä) ja kämmit tulee sitte muista syistä. Kepit menee jo hyvällä rytmillä ja viimeviikolla aloin itse juoksemaan oikeinpäin vierellä. Tähän asti olen siis peruuttanut ja vauhtia on jo sen verran, että meinasin selälleni lentää. Hetken Oiva ihmetteli mikä homman nimi on, kun olenkin toisinpäin, mutta kolmannella toistolla mentiin jo taas hyvin. Keinua ollaan kokeiltu ihan muutaman kerran ja se on selvästi Oivalle kova pala, mikä näkyy hiukan puomillakin. Eiköhän siitäkin kuitenkin selvitä, kun vaan rauhassa reenataan.
Unikuviin on luonteva lopettaa. Oiva käyttää useimmiten petiään tyynynä,
mutta edelleen kun on oikein naatti voi nukkua mitä kummallisemmissa
asennoissa pitkiäkin aikoja. Ei se ainakaan vielä ole jäykistynyt kasvaessaan, kuten joku
ennusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti