Joulukuu 2010

Joulukuussa aloin käymään yliopistolla enemmän. Aluksi Oiva yritti lähteä aamuisin mukaan, mutta jo muutaman päivän jälkeen hän jäi eteisen päähän istumaan surkea ilme naamallaan vinkuen.  Ja Timo siis oli edelleen kotona, joten yksin Oiva ei joutunut olemaan muutamia tunteja enempää... Hihna kävelyt alkoivat sujumaan tosi hyvin. Oiva ei vetänyt yhtään!

Pentukoulu loppui ja Oiva alkoi köhimään. Ei mitenkään pahasti, mutta kennelyskän varalta koirakontaktit estettiin ja liikunta minimoitiin kunnes yskintä loppui. Siinä oli ihmisillä kestämistä kun Oivalla energiaa oli köhimisestä huolimatta kuten ennenkin ja ulkoilun jäädessä vähiin piti keksiä jos jonkinmoista aivojumppaa...nameja piiloteltiin ympäri kämppää, vessapaperirulliin ja maitotölkkeihin. Hankkisin jopa 2in1 aktivointipelin, mutta koska palikat ovat niin löysässä, että ne saa kuonollakaadettua se on hiukan liian helppo Oivalle. Pentukoulussa testattiin samanmoista Nina Ottossonin peliä, mutta siinä palikat oli mitoitettu niin, että namin sai vain nostamalla palikan suoraan ylöspäin, pelkkä töniminen ei riittänyt. Yskä meni onneksi nopeasti ohi. Joulukuun alussa Oivalta lähti ensimmäiset maitohampaat. Huvittavaltahan tuo näytti läähättäessään :) Vieraita kävi edelleen runsaasti. Oiva oli aamulla ihan kummissaan kun siskoni oli oli yötä; "mistä tuo tuli?? Eikös se muka eilen lähtenyt.." :D  

Autoilu tuotti jonkinmoista ongelmaa. Muutaman kerran Oiva on oksentanut, eikä se selvästikään nauti olostaan. Vapaaehtoisesti se ei suostu tulemaan muutamaa metriä lähemmäs autoa. Niña-äippäkään ei tykkää autoilla, joten ehkäpä siinä on jotain perinnöllistä. Jouluvierailujen lomassa Oiva pisti jarrut päälle jo kotona, kun oltaisiin menty lenkille, varmaan meinasi, että taas lähdetään jonnekin autolla! Aluksi yritettiin mennä kivoihin paikkoihin ja käydä autossa syömässä nameja vaikkei lähdettykään mihinkään, mutta kun hyväksyin itse että ei se vaan tykkää, vaikka mitä tekisi, autoon meneminenkin muuttui jotenkin sujuvammaksi. Kaipa sitä aiemmin jotenkin voivotteli ja pahoitteli olemuksellaan ja nyttemin vaan toteaa että ei auta, mentävä on.  

Villapaitaviritys jäi pieneksi ja seuraavana uhrina oli vanhat toppahousut Oivaa lämmittämään kovimmille pakkasille.

Joulun alla käytiin kenneltalossa ja Safa-pappa ärähti pojalle oikeen kunnolla. Oiva pelästyi aika pahasti, mutta toisaalta oppi kaivatun taidon tarkkailla vähän tarkemmin, koska toinen koira on saanut tarpeekseen, eikä todellakaan aio leikkiä hänen kanssa vaikka kuinka tassuilla läiskisi toisen kuonoa... 

Naantalissa käytiin kuuntelemassa joulurauhan julistus. Väkeä oli vaikka kuinka. Ihan mukavasti Oiva käyttäytyi. Joulukuusi ja paketit olisi kovasti kiinnostaneet, mutta jo muutaman kiellon jälkeen ne saivat olla hienosti rauhassa.

Saaks jo avata?

Oiva "auttoi" lumitöissä.

29.12. osallistuttiin vesikoirien jouluvaellukselle. Hienosti Oiva jaksoi, vaikka oli muita pienempi. Laavulta takaspäin mentäessä välimatka muihin koiriin kyllä kasvoi, mutta sinnikäästi poika yritti pysyä perässä.

Polulla perätysten kohti laavua. Makkarat ja nakit maistui itse kullekin. Mukana Kaapo (ruskea valkoinen), Lumi (valkoinen), Inca (punertavan ruskea, kippura hännällä) ja Gimma (tumman ruskea, kippura hännällä) ja tietysti Oiva (tumman ruskea, suoralla hännällä). Näillä tuntomerkeillä voi arvuutella kuvista kuka on kukin :)

 

Uutena-vuotena pauke alkoi kuuden aikaa ja Oiva pissi lattialle ja pinkaisi sängyn alle. Ulkona ei ollut mitään ongelmaa, hiukan säpsähdettiin, jos ihan vieressä paukkui, muttei sen kummempaa. Sisällä Oiva taas oli selvästi epävarmempi ja pyrki sängyn alle, vaikkakin rauhoittui loppuiltaa kohden. Vuoden vaihtuessa mentiin katsomaan Naantalin kylpylän tulituksia. Oiva rauhoittui hienosti meidän jalkoihin, vaikka olikin tavallista valppaampi ja jännittynyt.

Joulukuun lumisia tunnelmia Ruissalossa:

ja "takapihalla" lähimetsissä:

OPETELTIIN: avoimien rappusten kulkemista, "autoon", lumiaura, lumikola, koiratapahtumassa käyttäytyminen, yhteislenkki

Marraskuu 2010

Kuka sitä palloa lähtee hakemaan..?

Marraskuussa touhuttiin samoja sosiaalistamis juttuja ja uusien asioiden opettelua kuin lokakuussakin. Niin ja pentukoulu jatkui. Ulkoilumaastoja laajennettiin entisestään ja käytiin mm. Ruissalossa. Hienosti Oiva keskittyi

Oiva tuo

namin avulle meihin muista häiriöistä huolimatta (esim. muut koirat ja ohikulkijat). Huoletta voi pitää tapausta irti; Oiva ei lähtenyt kymmentä metriä etäämmälle ja tuli heti kutsuttaessa luo. Noutoleikit kunnon retuutuksella oli ihan parasta :) Katariinanlaaksossa käppäiltiin pitkospuilla ja kivuttiin matalaan lintutorniin. Tämä oli kuitenkin hiukan liikaa ja Oiva oli kauhuissaan pikospuiden liikkuessa ja veden noustessa tassuille. Toisella kerralla paikka ei sitten ollutkaan enää pelottava, mutta ei nyt kuitenkaan mieluisakaan...Muitakin epäilyttävän pelottavia asioita tuli marraskuussa vastaan, kuten jäätelöauto. Siinä oli myyjä-pojalla ihmettelemistä, kun me seurattiin autoa pysäkiltä toiselle! Kuunneltiin toitotus ja syötiin nameja samaan aikaan. Ei onneksi tarvinnut kuin muutama kerta vainota tätä nelipyöräistä kauhua, kun sillä ei enää ollut mitään merkitystä. Muita marraskuun kauhistuksia oli leikkipuiston kameli.

Noutamisen jälkeen väsyttää <3

Vieraita kävi edelleen tiuhaan, vaikkei enää päivittäin. Opetettiin Oivalle, että vieraiden saapuessa hänen on maattava eteisen päässä kunnes vieras on  päässyt sisälle ja saanut päällysvaatteensa riisuttua. Nopeasti poika oppi tämänkin. Kutsuin myös suurempia määriä vieraita kerrallaan (Oiva ei ollut moksiskaan) ja Oiva sai myös vieraakseen Savu-mudin. Myös Nuukin kanssa käytiin leikkimässä.

Oiva sai rokotuksen, eikä itse sitä edes huomannut. Loppukuusta mentiin uudestaan vastaanotolle, kun Oivan silmät rähmivät todella paljon ja punoittivat pahasti. Diagnoosiksi saatiin herkät silmät. Ärsytys oli aiheuttanut pienen tulehduksen, johon saatiin antibiootti-tipat. Alaluomet olivat niin löysät, että tuuli ja hiekka ärsyttää silmiä. Jatkossa täytyy putsata silmät viikottain kunnolla silmähuuhteella normaalien puhdistuksien lisäksi ja viikottain laitettava kosteuttavia silmätippoja. Oiva oli jälleen "isopoika" ja antoi tutkia itsensä nätisti. Myös kotona silmien putsaus ja tippojen laittaminen sujui helposti. Laitoimme tipat aina ennen ruokailua, joten se varmaankin avitti asiaa. Alakulmurit olivat hiukan ahtaalla ja hankasivat yläikeneen painaumat. Meitä kehotettiin venyttämään niitä käsin, leikkimään pienellä narupallolla (pallo levittää hampaita) ja seuraamaan tarkkaan maitohampaiden vaihtumista.

Ensilumi satoi 9.11. mutta Oivalle se oli vain yksi uusi asia lukuisten muiden joukossa. Eli mitään erikoista reaktiota ei ollut havaittavissa :) Väsäsin vanhoista paidoista ja heijastin kankaasta jonkinlaisen takin kylmimmille keleille. Painoa kertyi 1 kg/viikossa, joten ei käynyt kyllä mielessäkään ostaa tyyriitä takkeja, jotka jäisi heti pieneksi.

 

Pelottava!

OPETELTIIN (vanhojen lisäksi): bussilla kulkemista, vieraiden vastaanottamista, "maahan", "vierellä" (=max.1 m säteellä seuraaminen/arkiseuraaminen), muiden koirien huomiotta jättämistä, verryttely liikkeitä: itsensä ympäri molempiin suuntiin, pujottelu jalkojen ympäri ja erilaisia venyttely liikkeitä, "peruuta", luvan odottaminen ennen ihmisten/koirien tervehtimistä, erilaisia rappuja, liukuovet, näyttely juoksu ja seisominen.

Lokakuu 2010

Nadador D-pentueen (kukkaispentueen) ensimmäisistä päivistä luovutusikään voi lukea perroplokista "Ninan pennut"-kategoriasta. Sielä Oiva esiintyy nimellä "pikkuvola". Minä aloitan lokakuusta, kun Oiva muutti kotiin:

10.10. Aamupäivällä Oiva muutti ensimmäisenä sisarruksistaan maailmalle. Pentutestissä poika oli arvioitu rohkeaksi, mutta kyllä rohkeaakin pienokaista maailman monet kummallisuudet pelotti; ulkona Oiva pyrki syliin ja kaikki mahdollinen oli epäilyttävää...Kanit olivat vain yksi uusi asia monien muiden ihmeellisten joukossa. Yöllä ei paljoa nukuttu Oivan vinkuessa :(

Oivan ihanat turkoosit pentusimmut <3

Ankka kiinnostaa Oivaa enemmän kuin Sulo tai Hilma -kanit.

Seuraavana päivänä ulkona oli Oivan mielestä edelleen pelottavaa, mutta yö nukuttiin jo sikeästi. Aika pian huomattiin, että pannan kanssa Oiva oli epävarmempi ulkona, joten ulkoiltiin ilman pantaa ja totuteltiin siihen laittamalla panta kaulaan aina ruokailun ajaksi. Pimeissä syysilloissa lähellä teitä todettiin kuitenkin, että Oiva oli pidettävä kiinni pissalenkeilläkin, kun ei tummaa koiraa muuten tahtonut itsekään nähdä. Kiinnitimme pitkän valkoisen pyykkinarun pantaan ja kaksijalkaiset välttyivät ylimääräisiltä sydämentykytyksiltä. Pian panta ei ollut enää juttu eikä mikään ja reilu viikon kuluttua ulkoilu tutuissa paikoissa ei ollutkaan enää epäilyttävää :) Meillä on mukavasti pieni nurmialue ja metsä talon takana, joten päästiin lähelle ulkoilemaan vapaana.

 

 

Jo ensimmäisellä viikolla käytiin muutamissa paikoissa kyläilemässä ja meilläkin kävi väkeä karvapalloa ihastelemassa. Ensimmäisten viikkojen aikana yritin järjestää kyläilijöitä joka päivälle, eikä Oiva vieraista ollut moksiskaan: kiitos Tarulle ja Mikolle huippu työstä pentujen sosiaalistamisen kanssa! Ihmisvieraiden lisäksi Oiva sai n.kuukautta vanhemman koira vieraan: Nuuk-tytön. Naapureiden koiria oltiin jo ihmetelty, mutta niiden kanssa Oiva ei enempiä tohtinut leikkiä. Tosin nämä koirat olivat myös vanhempia ja suhtautuivat Oivaan tyyliin "kakara.."

Oiva ja Nuuk

Oivalla oli ikävä tapa nylkyttää muita koiria ja lapsia (ja petinsä reunaa..!), mutta se karsiutui melko pian siedettäväksi, kun kiellettiin johdonmukaisesti. Toinen ikävä tapa (jota en enää edes muistanut) oli lahkeiden ja pohkeiden näykkiminen ulkona.

25.10. Aloitettiin pentukoulu. Aion kirjoittaa oman osion eri kursseilla oppimistamme (ja oivaltamistamme ;) ) asioista, joten ei siitä sen enempää tähän.  29.10. lähti ensimmäiset pentukiharat...(kuva) Hiukan kirpaisi, mutta talven hurjaa vauhtia lähestyessä olimme ratkaisuun tyytyväisiä. Ja Oiva ei tainnut huomata eroa lainkaan. Oltiin pidetty Oivaa vähän turhan hyvällä muonituksella, kun "tuntuihan ne kylkiluut sieltä" ja "pörrökiharat hämää"...ruokaa vähennettiin ja nopeasti maha lakkasi pömpöttämästä.

Ensi kosketus "lumeen" (jäähallilla)

Monenlaisissa paikoissa tuli käytyä. Ihmeteltiin autoja, ohikulkijoita, kellaria, varastoa, mopoja, polkupyöriä, yliopiston tiloja, Synapsi ry:n kokousta, mökkiä, meren rantaa, jokirantaa, föriä, uusia ulkoilupaikkoja (metsää, peltoa yms.), hissejä, haravointia, kottikärryjä, siltoja, alikulkutunneleita, autotallia, jäähallia...

Oiva sai postissa luisen kortin

Nopeasti pieni oppi noutamaan erilaisia leluja.

OPETELTIIN: omaa nimeä, pannan käyttöä, käsittely (silmien ja korvien puhdistus, kynsien leikkuu), luoksetulo, autoilu, kontaktia ennen ruokailua, kohti ja ylle kumartamista, "ei", "rauhassa", ulkoilu hihnassa (sisällä ja ulkona), kontakti ovista kuljettaessa, "istu", "irti", "maahan", "vaihto" (lelu), "jää" (jää yksin, pisimmillään 2 h), "putsataan tassut", "jatketaan" (etenemistä), "tuo".

Jestas..näin jälkikäteen tuntuu hurjalta että vajaassa kuukaudessa on ehditty noin paljon kaikkea!