Hierontaa, haavereita ja painiskelua pentupalleroisen kanssa

Eipä nauttinut Oiva hieronnasta ei...mahtoko koko touhusta olla pahemmin hyötyä, kun herra ei meinannut millään pysyä aloillaan, saati sitten rentona. No saatiin pari uutta venytysohjetta ja paikat vaikutti kuulemma olevan kunnossa pientä selän tukkoisuutta lukuunottamatta. Siihen voi ilmeisesti vaikuttaa ruuan gluteiinikin. Saapi kattoa, jos sitä kokeilisi seuraavaksi jotain viljatonta, kun kerta ei olla merkki uskollisia. Barffauksesta haaveillaan, mutta ilman pakastinta siitä ei tuu mitään ja ilman uutta kämppää ei pakastimesta tuu mitään.

3.9. oltiin viimeistä kertaa paimentamassa ja Oiva sitte sikailikin oikein olantakaa...ensimmäinen kierros keskeytettiin alkuunsa. Toisella kierroksella meni jo paremmin, mutta sen verran kiukkunen olin ensimmäisestä, että ei kauheen hyvää makua jääny. Ehkä meiän tarttee vielä ens kesänä käydä piipahtamassa, että jäis hyvä fiilis hommaan. Johanna oli kuvaamassa ja saatiin muutama ihan kiva otos.

Agi treeneistä lyhykäisesti:

4.9. TSAU

- kontakteista ei tietoakaan...

- keinu mentiin radalla ensin pysäyttäen ja laskien lauta hitaasti

- haki esteitä uskomattoman hienosti! Meikäläisellä kartta kateissa ja viimetipan huitomisilla ja huuteluillakin Oiva meni superhienosti esim.renkaan ihan oikeesta välistä vaikka kulma oli ihan vino ja ohjaus myöhässä ja väärässä paikassa....

- kepit suju hienosti mua kohti (lähdössä este-kepit ja mä päässä odottaa jatkoa)

5.9. Elinan möllirata-kurssi (tuuraajina)

- pöytä...(jääny vähän unholaan koko este)

- kontaktit eilistä paremmin, tarkkana etten vapauta liikkeellä...

- onnistumisia persjättöjen ja päällejuoksun kanssa :)

12.9.

- putkijarrutus monenmoisissa kohdissa: ei oltu tätä oikeen opeteltukaan, mutta Oiva hoksasi homman hienosti

- mulla tosi vaikeeta hahmottaa mitä ohjauksia mihinkin kannattaa tehdä...

- ei päästy sinne asti, mutta radalla oli kohta, jossa olis pitäny ohjata hypystä kepeille sylkkärillä, pitää treenata, kun ei oo tuommonen tullu mieleenkään.

9.9. osallistuttiin seuranmestaruus kisojen mölli-luokkaan. Oiva paineli upeesti ja A:n kontakti piti hienosti, mutta sitte (ehkä siitä hämääntyneenä ;) ) en ohjannut seuraavalle esteelle lainkaan ja tuli kielto..,toinen 5p ropsahti puomin kontaktista. Lisäksi pussista putkeen menossa käsky jäi vain ajatukseksi, minkä vuoksi Oiva himmaili välissä, mutta siitä sentään ei tullut virhepisteitä. Kyllä sitä vaan sen verran jännittää, että ei pää ihan pysy koossa. Luulen et jos nyt olis ollut myös useempi rata jälkimmäinen ois menny paremmin, kuten Vantolla. Täytyy vaan ruveta käymään enempi epiksissä, niin toivottavasti rupeis menee jouhevammaksi tää meno. Harmittaa kyllä varsinkin se A:n jälkeinen este, joka ois ollu ihan helppo, kun ajan puolesta Oiva ois ollu 2., nyt jäätiin kuitenkin 4.sijalle noiden 10 pisteen kanssa.

Oiva "ylipuhuu" Merriä leikkimään

Illalla sitte ajattelin, että on hyvä väli trimmata Oiva vielä viimeisen kerran ennen pakkasia. Se ei sitte mennytkään ihan suunnitelmien mukaan ja osuin Oivaa korvaan ja lähdettiin sitte sopivasti sunnuntaina yhdeksän jälkeen päivystykseen hakemaan tikkejä. Oiva ei ollut millänsäkään ei sitte korvaan osumisesta eikä rauhoituspiikistäkään. Meikäläiselle vaan oli aika kova paikka. Varsinkin siinä kohtaa, kun eläinlääkäri totesi, että palkeenkieli on niin pieni, että sitä ei kannata tikata, vaan hän leikkaa sen kokonaan irti! Vieläkin omatunto soimaa, vaikka haava on parantunut hyvin ja viikkoa myöhemmin sain kerättyä sen verran rohkeutta, että sain pään ja jalat trimmattua loppuun asti. Muuten olisi varmaan jäänyt sellaiseksi, mutta sen verran tuli palautetta, että on se kuulemma vähän niinkuin rikkinäisissä vaatteissa kulkisi, kun on trimmaus jäänyt puolitiehen...Keväällä sitte seuraavaksi, saa katsoa riittääkö rohkeus vai soitetaanko apujoukot hätiin.

Rauhoituksen ja antibioottien takia jäi nyt toko-koe väliin (ja muutenkin hiukan treeni taukoa), mutta täytyy sanoa ettei se niin kauheasti harmita. Parempi, että saa vinkumis-ongelman ensin kuntoon. Marraskuussa on vielä pari koetta ja Seren kurssi alkaa sunnuntaina, joten voipi olla, jos Tuijan neuvot tepsii heti niin ehkä ilmottaudutaan vielä tän vuoden puolella.

Lepo-paussi lopetettiin sitte eilen, kun ihanainen pikkupentupalleroinen Merri-katalonian paimenkoira tuli leikkimään. Mulle ihan uusi tuttavuus tuollainen rotu. Hiukan Oiva oli turhan innokas eikä oikein ymmärtänyt miksei toinen juokse tuhatta sataa kilpaa, mutta äkkiä siitä huolimatta rohkea pikku-Merri lähti mukaan leikkiin.

Fiksun näkösiä...

D-pennut 2-v ja hyvän mielen paimennustreenit

Sunnuntaina ihanat kukkaispennut viettivät 2-vuotis synttäreitään. Kaksivuotta sitten pikkuherra tuli maailmaan ja nyt ollaan sitte "aikuisia". Mitat ei paljon ole viimeisen vuoden aikana muuttuneet (50 cm, 23,5 kg), mutta ehkäpä sitä pikkuhiljaa alkaa näkyä jonkinlaista varttuneisuuttakin. Nopeasti on vuodet vierähtänyt ja hurjasti Oiva on tuonut elämäämme; ikimuistoisia kokemuksia ja uutta oppia itsestäni, Oivasta ja niin monenmoisista asioista, että pää menee ihan pyörällle kun ajattelee...Enempää en voisi olla kiitollinen jokaisesta päivästä mitä Oivan kanssa minulla on <3

Synttärilahjaksi Oiva pääsee hierojalle ja fyssarille. Mitään vaivoja ei ole, mutta jotta niitä ei tulisikaan niin mennään katsomaan ja kuuntelemaan mitä herran kropasta on asiantuntijat mieltä. Sitten tuli odotettu kutsu MEJÄ-kokeeseen! Harmikseni olin ajatuksissani ilmottautunut samalle viikonlopulle toko-kokeeseen, mutta se saa nyt jäädä väliin, sen verran on ollut työn takana päästä mejäilemään. Vielä kun olin siinä uskossa, että olemme menossa toko-kokeeseen treenattiin oikein urakalla "ole"-paikalla makuuta ja sen takia onkin kanttarellit jääneet, kun kaikki päivän murkina on mennyt tokoilun palkaksi...Samasta syystä ei olla ruokailtu pitkään aikaan autossa. Oiva on kyllä tosissaan joutunut tekemään hommia sapuskansa eteen. Ja kyllä me sinne toko-kokeeseenkiin ollaan vielä menossa, ei nyt vaan vielä lauantaina.

Treeneistä lyhyesti:

TOKO:

13.8. AN, jäävät

- liikkeisiin vauhtia treenaamalla kesken leikin asento käskyjä-vapautus-leikki jatkuu

- painotettiin, ettei tee aina seuruun yhteydessä

- harjoteltava heti paluita eri puolille ja koiran ohi

15.8. Annin ja Savun kanssa

- ekaa kertaa nurmikentällä: ei vaikuttanut mitenkään :)

- Annin liikkuroidessa seuruuta: aikas huonolla kontaktilla

- paikallaolo: vinku ihan vähän eikä osannut vielä "ole" asentoon menoa mun ollessa sivulla (oon treenannut olemalla vain Oivan edessä), muuten ok, lisäksi häiriötä ole-asentoon Annin pyöriessä Savun kanssa ihan vieressä, minkä Oiva kesti tosi hyvin (itse olin max.2m etäisyydellä)

- jäävät ok

-luoksetuloa lelu palkalla niin, että Anni ja Savu mun/Oivan takana häiriönä: ei sortunu kertaakaan :)

16.8.

- sateessa nurmikentälle: ei vaikuttanut mitenkään :)

- törppöjä ympäriinsä ja palkkaa pelkästään "kehän" ulkopuolella ja pääosin repusta: toimi hyvin

- seuruuta, ole (sivulta asennon haku vaikea, muuten ok), luoksetulo, kaikki suht ok (kontaktia tarvii korjailla suullisesti vähän turhan paljon)

18.8. Nina Manner

- olin kuunteluoppilaana ja opin hurjasti, kirjoittelen TOKO-välilehdelle paremmalla ajalla enemmän

- mieleenpainuvin yleisoppi oli, että omat kriteerit on oltava selvillä. Vaikkei olisi kummempia kisatavotteitakaan se on reilua koiraa kohtaan. Perusjuttua, mutta kummasti tuo tuntuu unohtuvan aina välillä, esimerkiksi ole-treenailuissa en ole korjannut, kun Oiva kellahtaa lonkalleen tai taittaa etutassun, jos vaan leuka pysyy maassa, vaikka koko homman pointti oli, että asento olisi tarkasti määritelty, jolloin koiralla olisi siinä tekemisen fiilis, vaikka liike onkin odottelua. Nyt kriteerit mieleen ja mustavalkoisemmin treenaamaan!

Agility:

14.8. TSAU

- keinua itsekseen, hidastin hiukan laskua, hiukan himmailua loppua kohden, mutta alun tulee vauhdilla ja ei lähde ennen vapautusta

- vesipullosta ei ollut mitään hyötyä radan reunalla kun Oiva rähjäsi muille, jotka tekivät rataa...

- ratatreenissä kontaktit ei pitänyt yhtään..munsta kuulemma huomaa läpijuoksuja tehdessä koska oon vapauttamassa ja koska en.

- tehtiin rata niin että otin aina ennen kontakteja käskyn alle ja seuruutin niiden ohi. Oiva oli aikas hämillään, mutta kuunteli hyvin. Vauhti putosi kyllä melkosesti..

 

20.8.

- kontakteja naksun kanssa: ihan ok, muutamaa läpijuoksua lukuunottamatta

- keinua: päästin pari kertaa jopa itsekseen, muilla kerroilla hidastin hiukan, meni ihan kivasti. Käytin namien lisäksi palloa palkkana.

Paimennus:

20.8.

- Suunnitelmana oli estää Oivaa tekemästä liian tiiviitä flänkkejä, ettei vika lammas irtoa eri suuntaan (viime treenit) ja sitä varten mulla oli kassillinen tyhjiä muovipulloja, joita paiskoin lampaitten ja Oivan väliin silloin kun se oli tulossa liian lähelle. Pullot osottautui käteviksi myös pysähdyksen vahvistuksessa; ellei ekasta käskystä pysähdy, pullo lensi nenän eteen. Molemmat treenit tehtiin isossa pyöröaitauksessa kolmella lampaalla.

- Eka kierros tehtiin pelkkiä flänkkejä ja pysäytyksiä. Oiva luki keppiä tosi hyvin, suunnat tuli hienosti ja pysähtyminenkin. Heitin vain kerran sen tullessa liian liki. Treeni jäi aika lyhyeksi kun halusin lopettaa, ennen kuin "alamäki" olisi alkanut..Myötäpäivään Oivan oli vaika lähteä flänkkäämän.

-Toinen kierros tehtiin hiukan pidempää ja koitin heitellä enempi pulloja etäisyyden lisäämiseksi ja ne toimikin hienosti. Lisäksi Oiva kuunteli käskyjä hienosti. Tehtiin myös lyhyitä ajopätkiä. Ensimmäisen pysäytyksen yhteydessä lensi pullo ja sen jälkeen Oiva tajusi (ainakin jollain tasolla), että ajoon ei lähdetä täyttä laukkaa vaan tasaisesti ja rauhallisesti edeten. Edelleen myötäpäivään tökki hiukan. Super fiilis! Oiva teki töitä kokoajan eikä paineistumnut pulloista/kepistä/munsta liikaa.

- Ens kerralla samaan tyyliin ja vielä enemmän ajopätkiä ja flänkkejä voisi kokeilla puolikaarin, ettei aina mentäisi ympäri asti.

Ensimmäiset epikset takana!

Halihali, pusipusi

Epävirallisissa agilitykisoissa startattiin ensimmäisen kerran 8.8. Vanton tilalla. Tuomarina oli Juha Kujala. Tarkoitus oli osallistua vain mölleihin, kun keinu kerta ei ole kunnossa, mutta ilmottautumisessa meidät ylipuhuttiin myös 1.luokkaan...ainahan sen keinun ohi voi juosta JOS se on radalla. Ja sehän ei ollut. Mölliradalla meikäläinen jännitti sen verran, että kummaltakaan kontaktilta en kunnolla vapauttanut Oivaa, mutta meni ne silti virheittä. Mutta joo, se siitä mustavalkosuudesta Oivan kanssa... Ennen A:ta oleva este jäi väliin ja siitä tuli 10 virhepistettä (oikeilla säännöillä olis ollu hyl). Sen verran nopiaan Oiva kuitenkin pinkoi, että sijoituttiin kolmanneksi. Sitten 1.luokan radalla en enää jännittänyt niin paljon ja ensimmäinen kontakti A meni ihan täydellisesti vapautuksineen päivineen. Kepit meni hienosti, mutta 5 virhepistettä napattiin kiellosta, kun lähes suoran putken jälkeen olin ihan liian myöhässä ohjaamassa seuraavalle esteelle, sen jälkeen sitte paineltiinkin puomille ja sellaista vauhtia, että Oiva oli alastulossa jo ennen kuin minä ylöstulon kohdilla eikä se mitään kontaktia kyllä ottanut, mutta vahingossa osui pinnalle ja hyppäsi itsekseen jo loppusuoran esteetkin ilman minkäänlaisia käskyjä...Sinänsä ihan kiva, että hakee nuo esteet itse, mutta toisaalta rata oliskin voinut jatkua muualle kuin suoraan...Eipä jatkunut ja niistä viidestä pisteestä huolimatta super-Oiva voitti 1.luokan! Aikamoinen aloitus meillä. Jäi kyllä hyvä fiilis pikkuvirheistä huolimatta. Ensivuoden tavotteissa voisi sitte olla ne viralliset kisat, mutta nyt syksyllä on hyvä treenata vielä epiksissä, ettei tulisi noita pikkuvirheitäkään, kun kerran radat tuntuu helpoilta ja Oivalla vauhtia riittää.

Hajuerottelu kanttarellien kanssa lähti hyvin käyntiin. Ekassa treenissä tosin Oiva tarjosi välillä "ole"-asentoa (ks. toko), kun se on viimeisin uusi asia mitä oltiin tehty. Hassu haukku <3 

31.1. Kolme lyhyttä treeniä kantttarellipurkilla. Siirtelin purkkia ja laitoin näkyviin paikkoihin Oivan näkemättä.

 

1.8. Tyhjä purkki kanttarellipurkin kaveriksi lähellä purkkeja siirrellen toimi hyvin, mutta näkyvään paikkaan Oivan näkemäätä laittaminen oli liian vaikea, joten lopuksi muutama pelkällä sienipurkilla. Kehuin peruskehujen lisäksi sanomalla "kanttarelli". Että on muuten hölmö sana, kun sitä tarpeeksi toistelee...

2.8. Alkuun pelkällä sienipurkilla (viimekerran takapakki mielessä) ja kun meni hyvin tyhjäpurkki mukaan. Meni niin hienosti, että laitoin taas näkyvään piiloon ja sekin onnistui! Loppuun pari helpompaa toistoa vain purkkeja siirrellen.

3.8. Idea selvillä ja homma mieleistä, meinaat kun Oiva huomaa että haen purkit, kierrokset nousee melkoisesti...Kahdella purkilla sujuu jo hienosti vaikka piilottaisi Oivan näkemättä, joten otin ilmaisun mukaan. Pistin tyhjän purkin pois ja siirtelin näkyvillä kanttarellipurkkia. Pari kertaa käskin maahan ja sitten päätin avittaa käsimerkillä tarvittaessa. Jo ekalla harjotuskerralla tarjosi maahan menoa muutaman kerran! Fiksu poika. Toinen treeni tehtiin myöhemmin kahdella purkilla (siirrellen) ja lähes jokakerta Oiva meni itse oikean purkin edessä maahan, ellei mennyt autoin käsimerkillä.

9.8. ja 10.8. tauko ei tehnyt hyvää tälläkertaa. Oiva keskittyi huonosti ja sähläsi sitäkin enemmän. maahanmenossa tarvitsi apua ja välillä tarjosi maahanmenoa ilman sienipurkkia välillä tyhjän purkinkohdalla. Yritin aina helpottaa ja lopettaa onnistuneeseen. Tosin "kanttarelli" sana on mennyt jollain tasolla kaaliin, koska sen kuullessaa nenä alkaa käydä, mutta touhotus on sen verran suurta että siihen se sitte taitaakin vielä kaatua...Tästä jatketaan. Harmi vaan, että muutkin on löytänyt meidän lenkkimaastojen sienipaikat eikä sielä ole enää treenisieni tuoreeltaan poimittaviksi..Eiköhän niitä jostain löydy, mammalta ainakin.

Muista treenailuista alla listattuna. Kotona meillä äijät rötköttää vuoron perään sängyllä, sohvalla lattialla...Timolla neljäs kuukausi saikkua meneillään. Istuminen ei suju ja ruokailukin on vaatinut mielikuvitusta ja Oivalta itsekuria, mitä onkin löytynyt hienosti. Kertaakaan ei ole kunnolla yrittänyt varkaille, pari intensiivistä lautasen tuijotusta on tainnut olla suurin yritys.

 

Paimennus

23.7. 

- Sikaili pyöröaitauksessa..minä en huomaa sitä hetkeä kun Oiva "luopuu lampaista", vaan vaatimalla vaadin sen maahan asti, josta se paineistuu ja lopettaa työt kokonaan ja sitte kun se taas jatkaa se tulee suoraa mua ja lampaita kohti eikä kierrä nättiä flänkkiä..turhautusin aikalailla..mietin jo kelle myisin loput meiän kerroista...

- Toinen kerta tehtiin hihnassa (ylläri..) poispäin ajoa ja saatiinkin lampaat häkitettyä nurkka-aitaukseen (lampailla toinen kurssilainen), tosin kyllä hihnan ansiosta: pysäytys käskyt meni kuuroille korville. Kun lampaat oli nurkassa tehtiin vähän flänkkien etäisyystreeniä, mikä ei enää ollut niin katastrofaalista, mutta eipä siinä kehumistakaan ollut.

- Lopuksi tehtiin vielä perusajoa laitumen reunaapitkin Takun varmistaessa, sisälaidunta. Pysäytykset edelleen hukassa, mutta Outin kepillä huitominen (ja muutamen kerran lensi Oivan eteenkin) auttoi hiukan. Minä siis lampailla ilman keppiä ja Outin keppiä Oiva tuntui hiukan kunnioittavankin paineistumatta siitä. Flänkit nurkissa meni ihan kivasti. Mulle läksynä pysyä lampailla AINA.

6.8.

- Perusajoa liinassa, kuten viimekerran vika osuus. Ei pysähtynyt kunnolla ja lopetti herkästi hommien teon, joten vaihdettiin Outi lampaille ja minä liinan päähän (poispäin ajo). Pysähdykset sujui paremmin, mutta päiväkävely fiilis muuten...ja kun kiinniitti huomiota lampaisiin pyrähti niitä kohti tuhattasataa..se siitä rauhallisesta ajosta.

- Lyhyitä hakuja. Mulla keppi, ei paineistunut! ja jopa kuunteli hiukan paremmin, pysähdyksetkin suht ok. Muutama sikailu pyrähdys. Flänkit niin tiiviitä, että laumasta viimeinen usein irtosi eri suuntaan. Probleema kun ei oikeen pysty sanomaan, tekeekö Oiva osaamattomuuttaan liian tiiviin flänkin vai oliko sen mielestä kivaa saada yksi erilleen ja päästä sitte kokoamaan se takaisin...Seuraaviin treeneihin jotain heitettävää mukaan ja sihti niin, että saataisiin se kaari kauemmas ja viimeinenkin lammas laumaan.

Alkukesän opit ammennettiin Elinalta ja Nokilta, joista oli juttua Turkulaisessa.  

Agility:

24.7. NK

- Kepeillä muistettava olla koiraa kohtaa reilu ja tukea linjaa loppuun saakka

25.7. NK

- Saksalainen käännös uutena ohjauksena

- Mieti koiran lyhin linja ja tue sitä äläkä mene eteen!

6.8. 

- Kävin itsekseni treenaamassa saksalaista...kyllä isopyörä joutu raksuttamaan, mutta ehkä se jotenkin ois nyt paremmin päässä.., tarviin kyllä vielä toistoja, toistoja, toistoja.

- Kontaktit pysys aluksi hienosti, mutta kun tein hiukan välissä muuta niin koko homma unohtu..naksuttelin sitte lopuksi vielä nokkimista itse vierellä ollen.

- Keinu: kolistelu alastulo aluksi ok, mutta jonkun ajan päästä ei houkuttelusta huolimatta ois halunnu tulla...ylöstuloa ja keinun laskua tein ilman avustajaa jättämällä Oivan istumaan ja menemällä itse valmiiksi keinun päähän. Vauhdilla se tuli ja laskin keinun vaihtelevilla nopeuksilla (ylhäältä en pystynyt yksikseni pois nostamaan). Hiukan huomasin hidastumista loppua kohti, joten helpompi viimiseksi.

- Keppejä: 2 vikaa meinaa jäädä välillä.

- Rengasta eri kulmista hienosti.

Toko:

30.7. AN, paikallamakuu

- Ei vesipulloa liikkeen aikana vaan ruinaus karsittava jotenkin muuten (odotteluaikoina, jos komentaa/ruinaa voi ruiskasta). Oleellista että itse erotan syyn eli ruinaako, koska on epävarma mitä vaaditaan vai tylsyyttään.

- Makuusta mielenkiintoisempi tehtävä: uusi asento leuka maassa ja paino tasaisesti (ei lonkalle), käsky "ole". Muutaman kerran tätä oltiin jo treenattukin ja Oiva muisti hyvin mistä on kyse. Pysyin lähellä, palkkasin ja hoin ole melkosesti. Vinkkinä ruokakippu palkkio eteen aina, jotta tehtävä vahvistuu, eli myös kisoissa kehän ulkopuolelle siihen suuntaan mihin makuu tehdään.

- Maahan meno ja ylösnouseminen harjoiteltava erikseen (ilman matkaa ja aikaa) nopeiksi ja suoriksi, korkeammissa luokissa merkkaa paljon. Vinkkejä taas siitä omasta sijainnista (perusaento-maahan itse hiukan normaalia edempänä ja toisinpäin taaempana, jotta koiran luonnollista nousta/laskeutua oikeaan asentoon suoraan kontaktia pitäen)

- Häiriö makuu: koirien ja ohjaajien välissä leluja, törppöjä, häiriökoiria juoksemassa läpi/leikkimässä. Tein Oivan kanssa "ole"-treeniä, joten häiriöt oli mun selän takana eikä meidän välissä (uusi käsky, ei vielä etäisyyttä) ja hienosti toimi häiriöistä huolimatta.

- Itsekseen tein seuruuta ja kuulemma Oiva tykkää heilutella ja irrottaa takapäänsä niin, että asento on välillä vino. Vinkiksi sain opetella sen kanssa temppuja esim. mun ympäri peruuttamisen, jalkojenvälistä kahdeksikon peruuttaen, joita sitten voisi tehdä kesken seuruu harjotusten ja sillä saisi hillittyä sitä perän ulospäin kiepsauttelua. Myös palkan suuntaan tulee kiinnittää huomiota, mutta tässä pelkään, että jos alan palkkaamaan ulkopuolelta, asento ehkä korjaantuisi, mutta kontakti (joka vasta saatiin kuntoon) kärsisi...

-Itsekseen jäävät ok.

-Itsekseen luoksetulo: tulee perusasennossa tosi kauas. Harjoteltava lyhyellä etäisyydellä edestä sivulle tuloa.

Mejä:

Oiva komentaa: "Heitä keppi ja lopeta se kuvaaminen!"

1.8. tein jäljen mökillä. Se ei ehtinyt vanheta kuin 3,5 h. Ensimmäiselle suoralle tein makauksen keskelle suoraa 100m päähän lähdöstä ja kokonaisuudessaan se oli n. 175 m pitkä, kulmalla myös makaus ja seuraavalle kulmalle (jossa makaus) 250 m ja kaadolle 100 m eli yhteensä semmonen reilu 500 m jälki eli aikas lyhyt. Ensimmäinen suora ja siinä oleva makaus meni hienosti (Oiva pysähty makuulle), mutta kulman makaukselta se paineli hidastelematta eteenpäin ja loppu mentiinkin sitä viimejäljeltä tuttua 2-3 m siksakkia jäljen yllä..? Toinen kulma makuksineen meni taas ihan hyvin pysähtyen, mutta kaadosta sitte paineltiinkin ohi. En sitte tiiä oliko syynä liian tuore jälki vai mikä. Sorkkakin oli kyllä suoraan pakkasesta ja läpijäässä, muttei sen siihen vereen pitäisi vaikuttaa. Seuraavaksi voisin ehkä tehdä jotain ihan muutamien metrien pätkiä erilaisilla makuilla, joilta sitte palkkaisin, että se merkkaaminen paranisi. Taas on koeilmoja lähetelty, saa nähdä mahdutaanko me tänä kesänä yhteenkään kokeeseen...

Loppuun muutama kuva mökkeilemästä:

Pelottavat patsaat, epäonninen jälki ja auto ruokailuja

Alotetaan siitä jäljestä. Tein Sauvossa jäljen jonka annoin vanhentua n.13 h. Yöllä ja aamulla satoi kaatamalla ja kymmenen aikaan lähdettiin sateen hiukan tauottua jäljestämään. Ensimmäistä kertaa en tehnyt jälkeä yksin. En tiedä oliko kahden ihmisen jäljet syynä, mutta Oiva jäljesti melkoista siksakkia verijäljen ympäri. Ei se varsinaisesti eksynyt, mutta ei pysynyt määrätietoisesti jäljellä, kuten yleensä. Muutama hukkakin tuli. Kerrankin muistin ottaa kameran mukaan ja kuvasin koko jäljen. Hiukan kyllä yliarvioin suorituskykyni ja kuvan laatu on sen mukaista...Kamera heitti kuperkeikkaa muutamaankin otteeseen, kun yritin samalla tarkkailla koiraa, kerätä merkkejä pois ja pysyä itse pystyssä...Yritin editoida videosta katsottavan. 

Ensimmäinen kulma meni hienosti, toinen kulma..öö jäi näkemättä. Liina oli risukossa solmussa ja Oiva puski eteenpäin solmua kiristäen, joten meikäläisen keskittyminen oli täysin solmun avaamisessa (leikattu videosta pois), ja kun solmu aukesi oli kulman ohi menty. Ensimmäisen kerran jälki meni myös metsätien yli ja ylitys meni ihan mukavasti. Videolta huomasin, että aika herkästi autan Oivaa. Yleensä se ei eksy jäljeltä, joten ei ole pahemmin tarvinnut auttaa, mutta nyt kun niin kävi (useamman kerran) autoin ehkä liiankin aikaisin enkä antanut sille mahdollisuutta löytää itse takaisin jäljelle. Samaten tien ylityksessä tuli avitettua ehkä turhaan... Sitte se epäonnisin osuus. Ehkä 6 m ennen kaatoa olin onnistunut vetämään jäljen aivan maa-ampiais pesän vierestä. Ensin en edes tajunnut mikä Oivaan meni, mutta kun huomasin ampiaiset mentiinkin aika vauhdilla loppuun, Oiva jäljesti lopunkin, muttei napannut sorkkaa suuhunsa kuten yleensä. Otin itse sorkan ja jatkettiin reippaasti ampiaisten pakoa tielle, jossa sitten leikitin hiukan sorkalla ja johan kelpasi. Oiva kantoi sorkan ylpeästi mökille. Mökillä sitten alkoikin kuonon hinkkaaminen ja etutassun jäystäminen ja kolmen muhkean patin kohoaminen. Yksi tassussa ja kaksi silmien ympärillä. Kyytabletit oli onneksi autossa mukana ja ne auttoikin nopeasti. Melko sissi Oiva on kun ei ääntäkään päästänyt eikä muutenkaan pahemmin reakoinut, muuta kuin kutinaan. Kyllä silti harmitti, kun en ollut huomannut pesää jälkeä tehdessä, vaikka niistä erityisesti varoteltiin MEJÄ-kurssillakin. Nyt sitte jännitetään miten menee seuraavalla jäljellä vai vaikuttiko tapaus mitenkään.

Jäljestyksen lisäksi touhuttiin Sauvossa kaikenlaista. Kihartamaan alkanut turkki sai kyytiä, ja irtokarvat huuhdottiin uimalla, eikä se uiminen siihen jäänyt.

 Peuhatessa oli niin kivaa, että heitettiin jalat kohti taivasta.

Välillä reuhottiin kepinkin kanssa, mutta epämääräisen muotoinen karahka oli paras!

 Koko viikonlopun missio oli rosvopaisti. Olis maistunut Oivallekin :)

Sitte ne pelottavat patsaat...Oltiin pitkästä aikaa keskustassa lenkillä ja kohdattiin jos jonkinmoista arjesta poikkeavaa. Ohitettiin kadunlakaisukone aivan muutaman metrin päästä, liikennettä ja liikennevaloja ja mitä nyt kaupungilla vastaan tulee. Mikään ei hetkauttanut Oivaa millään tavalla kunnes kuljettiin Wäinö Aaltosen museon ohi. Voi hurjimus mitä kammottavia ihmistä muistuttavia patsaita sen edessä oli. Muristiin, haukuttiin pöhistiin. Aika tovi piti patsaita kierrellä, että Oiva suostui tulemaan edes lähelle..nameja viljeltiin maahan ja meikäläinen nojaili patsaan sääreen. Vihdoin Oiva uskaltautui haistamaan patsasta, mutta jäi kuitenkin sen verran epäluuloiseksi, että palattiin parinpäivän päästä nakkien kera tälle kammottavalle paikalle. Kierreltiin ja syötiin nakkeja ensin maasta ja lopulta patsailta. Ilman pöhinöitä ei tämäkään kerta mennyt. Ohitettiin myös se kadunlakaisukone aivan läheltä jokirannan kävelytiellä -ei reaktiota. On nuo kummia.., pelottavampi se oranssi kohti tuleva hirmu minunmielestä on kun paikallaan tönöttävät "ihmiset". Vielä vartionvuoren mäellä pöhistiin yhtä patsasta...

Treenailusta vielä:

Paimennus

5.7.
- Pyöröaitaksessa suuntia ilman keppiä. Ihan kivasti, vaikkakin pyrkii turhan lähelle lampaita. Käskyinä "myötä", "vasta", "riittää"/"maahan" ja reunalle vietäessä "pois". Yleisesti meno tasaismpaa ja rauhallisen innokasta, jos niin voi sanoa.
- Toinen kerta lampailla nurkkatreeniä avoaitauksessa, niin että Elina lampaiden kanssa nurkassa ja minä laitumen puolella, jotta saataisiin fläkkeihin sitä etäisyyttä. Kun oiva lähestyi liikaa lampaita kutsuin sitä ja rintamasuunnalla ohjasin mukana kulkien tekemään flänkkejä (ilman keppiä). Hämmensi ilmeisesti, mutta meni ihan hienosti.

9.7.
- etäisyys nurkkatreeniä alkuun. Haisteli tosi paljon, joten otettiin hiukan poispäin ajoa liinassa ja uudestaan nurkkaan, mikä kasvattikin motivaatiota kivasti ja nurkkatreeni sujui paremmin.
- pyöröaitauksessa. Avustettiin häkityksessä seisomalla tietyssä kohdassa. Häkitys venyi ja Oiva kiihtyi aikalailla. Kun päästiin aitaukseen Oiva sikailikin oikeen kunnolla, meni suoraa päin lampaita eikä kuunnellut lainkaan. Elina tuli lampaille ja minä koitin käskyttää läheltä, mikä aiheutti samaan paineistumisen kuin keppi, joten vaihdettiin Elinan kanssa paikkaa ja Elina lähetti Oivan reunoja pitkin pannasta muutamalle flänkille. Oiva jäähylle autoon rauhottumaan jonka jälkeen vielä hiukan nurkkatreeniä, ettei jäisi sikailut päälimmäiseksi mieleen
- etäisyys nurkkatreeniä. Alku hienosti, mutta väsähti tosi nopeesti. Jahtas jopa häntäänsä...Lopuksi päästettiin vielä vapaana kokoamaan lampaat.
-Jatkossa ei saa päästää kiihtymään ennen lampaille menoa.

Agility

4.7. NK
- Viisi estettä aivan rinnakkain ja koiran tarkoitus hypätä ne ikään kuin pujotellen. Korkeutta pikkuhiljaa lisää ja lopulta koira ponnistaa seuraavalle jo suoraan edellisen laskeutumisesta. Koira oppii paremmin hahmottamaan ponnistus ja alastulokohtia.

- jenkkihyppy: koira tulee esteellee sen suuntaisesti ja hyppää kääntyen niin että tulee takaisin samaan suuntaan ja ikäänkuin kiertää siivekkeen. Jos suoristaa takapään ennen hyppyä voi käyttää ponnaria/verkkoa. Variaationa voi palkata vasta ponnistuspaikalta, jolloin koira kiertää siivekkeen täysin. Lähdössä voi tarjota namia riman alta, jolloin kora niin lähellä, että tekee väkisinkin painonsiirron ennen hyppyä.
- Lisää taipumista hyppyihin: koira istumaan kohtisuoraan riman eteen-hyppy: painonsiirto tulee väkisin, koska niin lähellä rimaa, etutassut laskeutuu suoraan, mutta takapään halutaan kääntävän, koiran kohti palkkaa
- A-kontaktit: vahvistettava Oivan oma-alotteisuutta, ettei tarjoa nokkimista vain mun käskystä/liikkeistä.

6.7. 
- pituus: normi este palikoiden keskellä, suljettu namikippo palkkana. Lähetyksiä eri suunnista ja kipon paikkaa muutellen, eri ohjauksia sylkkäri ja takaakierto. Muutaman hypyn ja putken kautta. Pari kertaa hyppäsi pituuden sivusta, mutta tuntui hoksaavan lopulta miten pituus kuuluu hypätä.
- A-kontakti: Saila naksun kanssa palkkaamassa ja itse pystyin juoksemaan ohi ja ympäri ja ties mitä. Parin esteen ja putkenkin kautta. Pysyi tosi hienosti.
-Keinu: juoksu päähän ja lasku maahan asti palkaten, koitettiin myös laskea hiukan kolauttaen, mutta Oiva pelästyi hiukan sitä, joten otettiin takapakkia ja tehtiin lopuksi pelkkiä alastulon kolauttelu treenejä ja pari päähän juoksua hitaasti laskemalla.

10.7. TSAU
- radalla ei suostunut hyppäämään esteitä jotka hypättiin kohti kentän laitojen valkoisia aitoja...Esteet ei olleet edes lähellä, vaan tilaa oli ainakin 3m. Tätä harjoiteltava jatkossa.
- rengas ei sujunut takaakierrosta lainkaan, vaan tuli sivun raosta. Harjoteltava KAIKKIA ohjauksia renkaan kanssa.

11.7. NK
- En saa päästää Oivaa tekemään itsekseen mitään esteitä...
- puomi: palkka sivulle, jotta joutuu hakemaan itse nokinnan uudestaan keskelle. Vapautus VAIN nokkimisesta.
- itsekseen tehtiin erillaisia keppikulmia, jotka meni kivasti ja keinua. Ylösmeno jähmee.

12.7.
- rengasta takaakierrosta, vastakäännöksestä ja sylkkäristä, ok
- puomia sivulle palkaten. Jos itse tulee alastulossa puomin sivua Oivakin tulee kontaktille siihen suuntaan vinoon. Yritin välttää sitä ja palkata edestä päin, koska vielä muutenkin hakusessa.
- keinu supernamin palkalla (oscar lihamössö): saatiin ylöstuloon taas vauhtia ja otettiin muutama rauhallinen laskukin. Alastulon kolistelut vaati melkosta houkuttelua...Tän kanssa joudutaan kyllä tekee vielä paaljon töitä.
 

TOKO

2.7.
- Teemana ketjuttaminen ja pääpaino useiden liikkeiden ketjuttamisella (vrt.liikkeen osien ketjuttaminen). Harjoiteltiin myös kisanomaisiatreenejä varten purkkipalkkaa/lelua repussa kentän ulkopuolella ja sinne hillitysti menemistä. Uutena ideana treenata liikkeitä yhdistettynä niin, että esim. vain osa liikkeestä1-liike 2-osa liikkeestä 3. Näin homma pysyy koiralle arvaamattomampana ja motivaatio säilyy paremmin, kun ei tiedä koska pääsee palkalle. Tehtiin pätkä seuruuta ja luoksetulon puolikas eli vain jätettiin koira istumaan, jonka jälkeen vapautettiin repulle palkalle (hillitysti yhdessä kentältä poistuen).
- Perusasennot tökki tosi pahasti..Oiva jäi seisomaan tai istui ihan vinoon. Saatiin hyviä vinkkejä mun sijoittumisesta riippuen koiran asennon muutoksiin sivulla. Esim. jos koira on maate ja se käsketään nousemaan perusasentoon on mietittävä että on itse tarpeeksi takana makaavaan koiraan nähden, jotta sen on helppo nousta suoraan oikeaan kohtaan perusasentoon ja sama päinvastoin perusasennosta maahan käskettäessä.
- Paikallaolo sujui tosi hyvin, lukuunottamatta alussa maahan menoa kaikkien käskyttäessä. Treenattiinkin sitä sitten avustajan kanssa, eli käskin Oivan perusasentoon ja avustaja yritti käskeä sitä maahan. Oiva sortu vain kerran ja hienosti meni mun käskystä maahan.

16.7.
- Teemana tunnistusnouto: noutajilla haasteena haistelu, joten aluksi piilotetaan oma palikka ja muut on näkyvillä kasassa. Muiden merkityksettömyyttä voi treenata erikseen levittämällä ne lattialla ja tekemällä niiden päällä jotain ihan muuta huomioimatta palikoita. Jos koira ottaa väärän palikan "oho" tms.ilmotus väärästä toiminnasta, muttei suurempia kieltoja, ettei vaikuta myös oman hakemiseen. Kikkakolmosia esim.tehdä namipolku omalle palikalle, laittaa nameja palikoiden väliin edistääkseen haistelua ja rauhallista etsimistä, kanaverkko muiden päälle tai niiden naulaaminen kiinni lautaan, jolloin väärän ottaminen mahdotonta, paljon palikoita rivissä oma mukaanlukien ja kuljetaan koiran kanssa riviä ohi kunnes ottaa oman. Muistettava kehua eri kohdissa, ei aina pelkästään kun ottaa oman palikan suuhun vaan välillä myös vasta kun tulee sen kanssa kohti tai jopa sivulle asti.
- itsekseen seuruuta (ok), jäävät (ok), luoksetulo (hienosti saatu lisää vauhtia, mutta perusasento huono), paikallamakuu kahden muun koiran kanssa (kamala! Vinku jäätävästi vaikka pysyin lähellä ja kokeilin kaikenlaista...)
 

















Ehkä Oivalla on hiukan murkkuilua päällänsä. Se on ollut jotenkin herkkis ja sitte nuo patsaiden haukkumiset ja muut. Ei tunnu sen tapaiselta. Ollaan ennenkin jotain kummallisuuksia pöhisty, mutta kun niitä on yhdessä menty katsomaan niin asia on ollut sillä selvä. Nyt tarvii sitte pidempikin tovi epäillä. Aamulla pöhistiin ojaan ajanut auto ja yli 5m päässä talon ovenpielessä oleva pikkupatsaskin...Muutenkin tuntuu, ettei Oiva kestä korjaamista kuten ennen. Esim jos se on tullut perusasentoon huonosti olen hiukan murahtanut ja se on ennen korjannut, nyt on vaikuttanut että se tulee entistä kauemmas ja varovaisemmin. Eikä tuo keinun varominenkaan ole mielestäni sen tapaista, kolisi se vahingossa muutamaan kertaan viime talvenakin ja silti paineltiin tuhat lasissa eteenpäin meikäläisen kauhisteluista huolimatta...

Lisäksi autoon menemisestä on tullut ihan mahdotonta. Ei Oiva sinne ole ikinä mielissään mennyt mutta nyt on mennyt vielä jähmeemmäksi. Sen takia ollaankin syöty 12.7. alkaen lähes kaikki ruuat autossa. Kuppi menee häkin perälle, minä istun puskurin reunalle ja odotan niin kauan muualle kattelemalla ja mitään sanomatta niin kauan että Oiva menee itse autoon ja syö sapuskansa. Hiukan olen heilutellut häkin ovea, mikä on Oivalle suht ok, mutta auta armias, kun kerran koskin takaluukkuun ajatuksena hiukan heiluttaa sitäkin. Ruokailu loppui siihen ja siinä sitte odotetiinkin tovi että malttoi syödä kipponsa tyhjäksi. Joitain minuutteja se ottaa ennen kuin Oiva hyppää ruokansa perään, joten en ole nyt heilutellu mitään ovia... Saa nähdä auttaako tämä mitään, mutta onpahan ainakin yritetty.

Viimetipan kesäkuun päivitys

Oiva syö mitä puputkin syö...

 

Kalenteri on ollut pullollaan koiratouhuja ja blogin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Treenipäiväkirjana on toiminut ylimääräinen kalenteri johon olen parhaani mukaan koonut tekemisemme ja niihin liittyvät huomiot. Myöhemmin niitä on kuitenkin helpompi tarkastella tätä kautta mm. tunnisteiden avulla, joten listamaisesti kesäkuun härdellit lajeittain: 

TOKO

21.5. AN 

- ohjattunouto suuntia namikipoilla molempiin suuntiin ok

- luoksepäästävyys ok

- paikallamakuu ok,oli hiljaa kun jäin 2-3m päähän (vinkuminen tullut tavaksi)

- jäävissä seisomisen sijaan maahan menoa

- este ok

4.6. AN

- jääviä seuruusta ja minä edessä peruuttaen narupallo palkalla, maahanmeno jäi pysähtymiseksi...

- luoksetulo ok

- este ok tosin jää tosi lähelle alastuloa

- paikallamakuu n.6m levoton ja vinku vähän muttei pahasti, uusiksi muiden treenatessa omiaan n.10 m ok eikä vinkunut...ilmeisesti tarpeeksi viihdykettä muiden treeniä kattellessa

- toisten koirien pujottelu suht ok, mutta katsekontaktista ei tietoakaan

- Meikäläisen komentelulle loppua: kouluttaja nykäisi pannasta ja ärähti, lopputreenit meni hienosti (minä kun kiellän niin on vaan tyytyväinen huomiosta)

14.6. Sere

- seuruun kontakti putoaa heti ekalla askeleella! Ja minä enkä kukaan muukaan ole tätä ennen keksinyt, vaikka jo ikuisuudelta tuntuvan ajan on tuo kontakti ollut kiven takana..., joten treeniä heti ensimmäisiin askeliin (olen palkannut perusasennosta enempi kuin liikkeestä)

- kuplan rakennusta=häiriön sietoa, eli käsky, vieras houkuttelee pois, jos sortuu kieltomerkki ja käskyn vahvistus jos pysyy kehu, palkka ja käskyn vahvistus

- Oivan komentelusta seuraukseksi huomioimattomuus, hihna lyhyellä selän takana jottei keksi omaa kivaa (haistelua tms)

- rauhoittuminen (mm. paikallamakuun vinkuminen, komentelu) haettava arjesta, jotta oppii patoamaan innostuksensa, esim puuhun kiinni ja itse vähänmatkan päähän tekemään omiaan kunnes rauhoittuu täysin ja paluu vain rauhallisen luo

17.6. mölliTOKO-koe, Sere

- luoksepäästävyys 10 (aluksi levoton joten palkkasin perusasennossa)

- paikalla makaaminen 8 (hämmentyi yhtäaikasissa käskyissä, joten vaati tuplakäskyn, etäisyys 3m ja vinkui silti..)

- seuraaminen kytkettynä 8,5 (mahtava kontakti aiempaan verrattuna, minä kuulemma katsoin liikaa koiraan, - mutta minkäs voi kun olin niin lumoutunu parin päivän kehityksestä!)

- seuraaminen taluttimetta 7 (enää ei jaksanu niin katella, kun ei palkkaa tullukaan...)

- maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (seuruu surkeaa ja jäi makaamaan vinosti)

- luoksetulo 10 (huijasin ottamalla mukamas namin taskusta, jotta tuli lähelle, saisi tulla nopeammin)

- seisominen seuraamisen yhteydessä 8 (seuruu surkeaa, otti pari askelta käskyn jälkeen, palasin aika kaukaa - kiertäen jottei ennakoisi perusasentoa)

- estehyppy 7 (heti alastulosta nenämaahan ja ennakoi perusasennon)

- kokonaisvaikutus 7,5 (vinkuminen ja väliajoilla mun komentaminen=haukkuminen ja maan haistelu)

--> Kertoimien kanssa pisteitä yhteensä 173, mikä olisi oikeassa kokeessa riittänyt ALO1:een (160-200 p), toki huomioitava muutamat kohdat joissa palkkasin ja mahdollisesti löhempi arvostelu.

Annaks kaken?

Panda-Oiva

Agility (ratatreenit jätän kalenterin kätköihin, mutta muut pohdittavat)

22.5. TSAU 

- pitkiä suoria muutamalla linjasta hiukan poikkeavalla esteellä treenattava, irtoomista ja oma-alotteista esteiden hakua

6.6. NK 

- koiran lähelle saamisen harjottelu (ilman esteitä), jotta ei ala ennakoimaan sylkkäreitä ja poispäin käännöksiä ja ylipäätään osaa tulla tarvittaessa myös lähelle. Koira paikoilleen, kutsu, liiku ja kierrä ympäri vetäen koira kädellä aivan jalkaan kiinni

- keinu: juoksu täysillä päähän ja avustaja pitää sen ylhäällä, laskee hieman edestakaisin kehuen ja syöttäen samalla nameja alaslaskiessa, jonka jälkeen koira nostetaan pois. Lisäksi erikseen alakontaktia keinu n.10cm ilmassa ja koira kontaktille, palkka ja vapautus -tottuu paukkeeseen

7.6. oma

- kehässä olevat esteet, putki ja pussi, molempiin suuntiin (oma-alotteista esteiden hakua)

- kontaktitreenejä puomi ok, A hakee, keinua Sailan avustuksella

12.6. TSAU 

- ratatreenissä puomi kontakti aluksi ok, mutta jonkin ajan jälkeen Oiva paineistuu eikä enää tee kunnolla, mun oltava mustavalkoisempi mitä kontaktilla vaadin

- mun ohjaus töksähtelevää, liikkeeseen saatava jatkuvuutta

13.6. NK

- Ohjaajan keskittymisharjoitu, jossa esteiden suoritusjärjestys arvotaan ja ohjaaja ei saa katsoa radalle vaan ohjaukset mietittävä päässään, yksi mahdollisuus ja kun kääntyy rataa kohti aloitettava 6 s kuluttua. Esteet numeroitu lähtö-1hyppy-2hyppy-3putken vasenpää-4putken oikeapää-5hyppy-6hyppy-maali.Selitän tarkemmin agility välilehdelle myöhemmin.

- A:n kontakti, vaadittava sama nokkiminen kuin puomilla, tarkkana että vapautus joko liikkuen tai paikallaan, ei nytkähtäen

20.6. NK

- Miltä puolen estettä koira kannattaa ohjata? 1) lyhin matka seuraavalle, 2)suora linja edelliseltä, 3)paras näköyhteys seuraavalle

- tehtävä rengas treeniä läheltä molemminpuolin läpihyppyjä

- tehtävä keppitreeniä niin että itse jää jälkeen jo alussa ja koira menee silti 

26.6. NK

- tehtävä pituus harjotuksia, sekin on hypättävä (lisää vaikka tavallinen este rima matalalla puoliväliin tai loppuun) ja sivusta ei tulla (tarvittaessa verkko tms), harjoiteltava kaikki ohjaukset!

värisuora treenaamassa

Lilli ja Rommi

Paimennus

28.5. 

- lampaat tulleet vasta viikko sitten eikä kovin tottuneita koiriin, joten todella säikkyjä, ei hakeudu ihmisen luo ja pelkää ihmistenkin äkkinäisiä liikkeitä ja äänen korotusta...

- pyöröaitauksessa koira ulkopuolella, ite sisällä ja lopuksi molemmat sisäpuolella: suunnat hämmensi, yritti aitaukseen sisään

- avoimella kuljetusta: ei lue keppiä, suunnat hämmentää, pysähtyy hyvin kunnes väsähtää.

- Läksynä peruuta/pois ja suuntakäsky heti kun kääntää päätä jompaan kumpaan suuntaan

18.6.

- avoimella tosi korkeessa heinikossa ajoa, haasteena ettei Oiva nähny lampaita, perusajo suht ok tosin

pysähdykset huonoja ja eteneminen liian nopeasti (säikyt lampaat), käskyt sekaisin (riittää, maahan, seis...)poispäin ajossa hämmenty mun lähellä olemisesta ja lähinnä jäljesti mistä lampaat on kulkenu

- toka treeni pyöröaitauksessa, jossa pysähty hyvin, annettiin kiertää kunnolla ja totutettiin kepin heilumiseen, lähtee flänkille suoraan mua kohti.

- Naksu mukana, käyttö ei niin selkeää..

- vaikuttaa että alkaa haukkumaan vasta väsähtäneenä 

25.6.

- avoimella, muutama "karkaus", mutta näissäkin tilanteissa kokoaa lampaat hienosti, flänkit on liian tiiviitä, jolloin arat lampaat hajoaa, pysähtymis käskynä "maahan", lopuksi nurkkatreeninä (lampaat pysyy nurkassa ja koira tekee 1/4 flänkkejä laitumelle avoimella sivulla) suuntia ja pysähtymistä ja erityisesti kauempana lampaista flänkkien tekoa, mun piti olla tosi lähellä Oivaa vaikka ei pitäisi

- avoimella perusajoa jossa pysähty hitaasti ja etenee vauhdilla, poispäin ajossa pysähtyy tosi huonosti, väsähti nopeesti ja alkoi haistelemaan

28.6. 

-  ajo- ja flänkkitreeniä avoimella, pysähdykset edelleen epävarmoja ja lampaat hajoaa kun etenee liian nopeasti liian lähelle ja kun lampaat juoksee, koiran miltein mahdotonta pysähtyä tässä vaiheessa (kokematon)

- poispäinajoa ja pysähdyksiä hihnassa (heti kun pysähtyy saa jatkaa), ja pysähdykset hiukan parani. Nurkkatreeniä peruuta-flänkille menetelmällä, jotta oppisi sitä etäisyyttä, ilman keppiä ettei paineistu siitä vaan ohjaus lähinnä rintamasuunnalla vain muutama askel ja "maahan", "peruuta" ja toinen flänkki, paineistuu aikalailla tästä=syö kakkaa

MEJÄ

16.6. n. 400m 8,5 h vanha ALO-jäli loistavasti

17.6. n. 300m 23 h vanha ALO-jälki, jossa suunnistusmokan vuoksi alku ja loppu risteää ja oli ihan lähekkäin..alku silti loistavasti vähääkään harhautumatta, 2.kulmalla jotain epävarmuutta ja loppu vaikea risteämiskohdassa

4 kassia ja välittömästi koiruus tietää missä hänen lihansa on...

Lisäksi ollaan osallistuttu Spanielikerhon järjestämään Piian pysti kilpailuun 31.5. ja sikoituttiin hienosti 2/11. Kilpailussa oli kolme osaa tottelevaisuus, kilpajuoksu ja jäljestys. Tokossa seuruussa oli hyvä paikka mutta katsekontakti tiessään, hyppy meni muuten ok, mutta palatessa viereen ennakoi perusasennon, laahausjälki painettiin super innolla, kulmassa haki suunnan kiertäen ympyrää ja lopuksi kaadolla nappasi jäisen kaninraadon suuhunsa. Juoksu suoritettiin vuorotellen ohjaaja maalissa houkutellen ja avustaja piti koiraa lähdössä. Kovaahan se Oiva juoksi.

9.6.osallistuttiin Jirka Vierimaan Hihna ja Ohitus päiväkoulutukseen, johon sisältyi hihnakäyttäytyminen ja luoksetulo,ohitus- ja kohtaamistilanteet, luopuminen häiriötekijöistä, p

aikalle rauhoittuminen,turvallinen koiran käsittely eli kaikki tehtiin ilman pakotteita positiivisesti vahvistamalla. Jirkalla on päivästä video kooste youtubessa, jossa mekin muutaman kerran vilahdetaan. Ei meillä noissa sen suurempia ongelmia ole, lähinnä muiden koirien kiinnostavuus on joskus ylitsepääsemätöntä ja sen takia tuonne mentiin (luopuminen häiriötekijöistä). Niin se vaan ettei mitään taikaa ole vaan ruohonjuuritasolta sitäkin on alettava työstämään, jos se tarpeeksi häiritsee.

15.6. Kävin kuuntelemassa luennon koirien peloista. Luennoitsija oli Raili Halme rakkaista haukkuista ja se olikin luento. Meni emännän pää lievästi sanottuna pyörälle...melkosesti asioita joista olin erimieltä, mutta kuitenkin perustelut olivat niin hyviä, että niistä saatoinkin olla samaa mieltä...Nyt kun asioita olen pureskellut olen edelleen alkuperäisten mielipiteideni takana, mutta kyllä noihin asioihin hiukan sai uutta näkökulmaa. näistä voisi kirjoittaa vaikka kokonaan oman päivityksen jos joskus innostuu..Ja luennoista tuli mieleen, että katselin minä netistä myös Faktaa koirasta -seminaaria Helsingistä, jossa oli puhumassa Tuire Kaimio, David Appleby ja Sanni Somppi. Noista luennoista saikin rutkasti uusia ideoita ja näkökulmia ilman tuota pelko-luennon ajatusmyrskyä...

 

Ettei liikaa vapaata ehdi olla (?) kerettiin me käymään myös DH Fysion dobo-kurssilla. Innostuin ajatuksesta, että tulisi itsekin jumpattua ja Oivalla jo alkuvuoden hyppytekniikka kurssilla ilmeni, että syviälihaksia pitäisi treenata. Hauskaahan tuo oli, koiralta lähti puhti ja itsellä oli paikat seuraavana päivänä kipeät. Silti Oiva oli jokakerta ihan innoissaan tekemässä temppuja vaikka samoja kommentteja kuultiin, miten se joutuu tekemään valtavasti töitä hallitakseen pitkän selkänsä...Hiukan houkuttaisi ostaa lörpät ja dobo kotiinkin, mutta ne vaan vievät niin paljon tilaa, että pitää ehkä odottaa seuraavaa asuntoa...

Hyppytekniikka harjoitukset on jäänyt nyt kokonaan, koskaolen ollut huomaavinani, että Oiva on väsyneempi kuin ennen. Tai ehkä kuitenkin rauhallisempi kuin ennen. Jokatapauksessa päässä kalvaa pieni pelko, että on liikaa kaikenlaista eikä raukka palaudu kunnolla kun satalasissa painaa..No palataan niihin kun muut kurssit loppuilee. 

Juhannusaattona käytiin mökillä ja loppuviikonlopun Oiva saikin lepäillä meikäläisen ollessa TSAUn kisatöissä.

ja tätä mieltä Oiva oli...

Juhannuskuvia

Oiva somistautui ennemmin piehtaroimalla ruohosilpussa

Juhannuksen väsyttämä jo alkuillasta...

Jotain epämääräistä lähestyy mereltä...

Tai ei sittenkään niin epämääräistä :D

Juhannuksen grillit

Tieltä löytyi "muumioitunut" sammakko

Jokin mättää pöydässä, mutta Oivalla kaikki hyvin niin kauan kun keppi kokoelma on turvassa.

Kierros kaks kymppitonnia saunan lämmitessä

Valkosipuli on pitänyt punkit hyvin loitolla, kolme on poistettu tähän mennessä. Jossain kohtaa toukokuun lopussa Oivalla oli etujalan ranteen antura hiukan revennyt, mutta kun estin häntä itse hoitamasta ja huuhdoin betadinella sekin parani noeasti. Onni oli, että se oli tosiaan siinä ranteessa, jolloin esim.kkävely ei haitannut parantumista. Kaulurin kanssa ressasi niin, että tuli useammat kakit sisälle, joten "omahoito" estettiin haavataitteilla, sukalla ja jeesusteipillä silläkin uhalla ettei antura saanut muhia.

Melkoinen kuukausi. Kokeisiin ei päästy, saa nähdä kuinka seuraavien ilmottautumisten käy ja kuinka hektinen heinäkuusta tulee.