Hierontaa, haavereita ja painiskelua pentupalleroisen kanssa

Eipä nauttinut Oiva hieronnasta ei...mahtoko koko touhusta olla pahemmin hyötyä, kun herra ei meinannut millään pysyä aloillaan, saati sitten rentona. No saatiin pari uutta venytysohjetta ja paikat vaikutti kuulemma olevan kunnossa pientä selän tukkoisuutta lukuunottamatta. Siihen voi ilmeisesti vaikuttaa ruuan gluteiinikin. Saapi kattoa, jos sitä kokeilisi seuraavaksi jotain viljatonta, kun kerta ei olla merkki uskollisia. Barffauksesta haaveillaan, mutta ilman pakastinta siitä ei tuu mitään ja ilman uutta kämppää ei pakastimesta tuu mitään.

3.9. oltiin viimeistä kertaa paimentamassa ja Oiva sitte sikailikin oikein olantakaa...ensimmäinen kierros keskeytettiin alkuunsa. Toisella kierroksella meni jo paremmin, mutta sen verran kiukkunen olin ensimmäisestä, että ei kauheen hyvää makua jääny. Ehkä meiän tarttee vielä ens kesänä käydä piipahtamassa, että jäis hyvä fiilis hommaan. Johanna oli kuvaamassa ja saatiin muutama ihan kiva otos.

Agi treeneistä lyhykäisesti:

4.9. TSAU

- kontakteista ei tietoakaan...

- keinu mentiin radalla ensin pysäyttäen ja laskien lauta hitaasti

- haki esteitä uskomattoman hienosti! Meikäläisellä kartta kateissa ja viimetipan huitomisilla ja huuteluillakin Oiva meni superhienosti esim.renkaan ihan oikeesta välistä vaikka kulma oli ihan vino ja ohjaus myöhässä ja väärässä paikassa....

- kepit suju hienosti mua kohti (lähdössä este-kepit ja mä päässä odottaa jatkoa)

5.9. Elinan möllirata-kurssi (tuuraajina)

- pöytä...(jääny vähän unholaan koko este)

- kontaktit eilistä paremmin, tarkkana etten vapauta liikkeellä...

- onnistumisia persjättöjen ja päällejuoksun kanssa :)

12.9.

- putkijarrutus monenmoisissa kohdissa: ei oltu tätä oikeen opeteltukaan, mutta Oiva hoksasi homman hienosti

- mulla tosi vaikeeta hahmottaa mitä ohjauksia mihinkin kannattaa tehdä...

- ei päästy sinne asti, mutta radalla oli kohta, jossa olis pitäny ohjata hypystä kepeille sylkkärillä, pitää treenata, kun ei oo tuommonen tullu mieleenkään.

9.9. osallistuttiin seuranmestaruus kisojen mölli-luokkaan. Oiva paineli upeesti ja A:n kontakti piti hienosti, mutta sitte (ehkä siitä hämääntyneenä ;) ) en ohjannut seuraavalle esteelle lainkaan ja tuli kielto..,toinen 5p ropsahti puomin kontaktista. Lisäksi pussista putkeen menossa käsky jäi vain ajatukseksi, minkä vuoksi Oiva himmaili välissä, mutta siitä sentään ei tullut virhepisteitä. Kyllä sitä vaan sen verran jännittää, että ei pää ihan pysy koossa. Luulen et jos nyt olis ollut myös useempi rata jälkimmäinen ois menny paremmin, kuten Vantolla. Täytyy vaan ruveta käymään enempi epiksissä, niin toivottavasti rupeis menee jouhevammaksi tää meno. Harmittaa kyllä varsinkin se A:n jälkeinen este, joka ois ollu ihan helppo, kun ajan puolesta Oiva ois ollu 2., nyt jäätiin kuitenkin 4.sijalle noiden 10 pisteen kanssa.

Oiva "ylipuhuu" Merriä leikkimään

Illalla sitte ajattelin, että on hyvä väli trimmata Oiva vielä viimeisen kerran ennen pakkasia. Se ei sitte mennytkään ihan suunnitelmien mukaan ja osuin Oivaa korvaan ja lähdettiin sitte sopivasti sunnuntaina yhdeksän jälkeen päivystykseen hakemaan tikkejä. Oiva ei ollut millänsäkään ei sitte korvaan osumisesta eikä rauhoituspiikistäkään. Meikäläiselle vaan oli aika kova paikka. Varsinkin siinä kohtaa, kun eläinlääkäri totesi, että palkeenkieli on niin pieni, että sitä ei kannata tikata, vaan hän leikkaa sen kokonaan irti! Vieläkin omatunto soimaa, vaikka haava on parantunut hyvin ja viikkoa myöhemmin sain kerättyä sen verran rohkeutta, että sain pään ja jalat trimmattua loppuun asti. Muuten olisi varmaan jäänyt sellaiseksi, mutta sen verran tuli palautetta, että on se kuulemma vähän niinkuin rikkinäisissä vaatteissa kulkisi, kun on trimmaus jäänyt puolitiehen...Keväällä sitte seuraavaksi, saa katsoa riittääkö rohkeus vai soitetaanko apujoukot hätiin.

Rauhoituksen ja antibioottien takia jäi nyt toko-koe väliin (ja muutenkin hiukan treeni taukoa), mutta täytyy sanoa ettei se niin kauheasti harmita. Parempi, että saa vinkumis-ongelman ensin kuntoon. Marraskuussa on vielä pari koetta ja Seren kurssi alkaa sunnuntaina, joten voipi olla, jos Tuijan neuvot tepsii heti niin ehkä ilmottaudutaan vielä tän vuoden puolella.

Lepo-paussi lopetettiin sitte eilen, kun ihanainen pikkupentupalleroinen Merri-katalonian paimenkoira tuli leikkimään. Mulle ihan uusi tuttavuus tuollainen rotu. Hiukan Oiva oli turhan innokas eikä oikein ymmärtänyt miksei toinen juokse tuhatta sataa kilpaa, mutta äkkiä siitä huolimatta rohkea pikku-Merri lähti mukaan leikkiin.

Fiksun näkösiä...