Kevät kivaa

Lumet on vihdoinkin hävinnyt lähes kaikkialta ja aurinkoisia päiviä mahtuu sateiden ja kurakelien väliin. Me ollaan oltu ahkeria ja harrastettu ja kisattu vähän kaikissa lajeissa. Treenien lisäksi Oiva on nauttinut kepeistä, joiden tarjonta metsässä on kasvanut räjähdysmäisesti lumien sulettua. Murun kanssa käytiin painiskelemassa ja treenaamassa ohituksia (19.4.).

Muru tietää, että Oivan keppeihin ei kosketa

TOKO:
14.4. mölli-tokokoe, ALO, L-SSK:n monitoimipäivä

Luoksepäästävyys 10 (x1)

Kentälle mennessä Oiva ihan kierroksilla, eikä meinannut tajuta mistä on kyse (agility esteitä sivuilla). Tarvii opettaa joku käsky/merkki josta Oiva tietää mitä on tulossa.

Paikalla makaaminen 10 (x3)

Hienosti! Yksi koira lähti heti alussa riekkumaan ja Oiva oli kyseiselle jo purrannut kehän ulkopuolella, joten toistin "maahan"-käskyn niin herra pysyi paikallaa kaikesta huolimatta: vau! En ois uskonut. Lisäksi on ollut hiukan ongelmaa maasta perusasentoon ennakointiin, mutta nyt siitä ei ollut tietoakaan vaan homma meni nappiin.

Seuraaminen kytkettynä 9 (x2)

Katsekontakti putoo, sijainti ok, hihna kuulemma hitusen kireä.

Seuraaminen taluttimetta 9 (x4)

Katsekontakti putoo, sijainti ok.

Maahan meno seuraamisen yhteydessä 10 (x2)

Hieno! Ja taaskin paluu perusasentoon ilman ennakointia :)

Luoksetulo 10 (x3)

Perusasento jäi hiukan taakse.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (x2)

Otti ehkä muutaman asekeleen käskyn jälkeen.

Estehyppy 10 (x2)

Varasti, mutta ärähdin ja käskin uudelleen sivulle. Ei olla tehty tätä pitkään aikaan, joten käytin vain vapautuskäskyä ja alastulon jälkeen "seis" este käskyn sijaan, mikä toimikin hyvin. Tätä täytyy miettiä miten jatkossa haluan tehdä. Ennakoi hitusen perusasentoa paluussa.

Kokonaisvaikutus 9 (x1)

Ääntely verotti jälleen. Liikkeet Oiva teki tälläkertaa suht hiljaa, mutta liikkeiden välillä haukuttiin sitte ylikierroksilla. Uskon, että nyt ääntelyn syynä oli ennemmin sivulla "tyrkyllä" olevat agility esteet kuin ylivuoto ja olihan ääntelykin ihan erilaista.

Pistemäärä 191, sijoitus 2.

Aika helpolla pisteitä sai..itse olen vähän kriittisempi, mutta mukava tietää missä mennään, kun treenaaminen on ollut vähän tauolla.

Kotona ollaan treenattu vielä noudon pitoa edessä ja perusasennossa dummyllä, puu- ja metallikapuloilla. Luonnonmaalla olin rohkaistuin ja lähetin Oivan jopa kiertämään puuta puukapula suussa. Takastulomatkalla se putosi, jotin otin muutaman kierron niin, että käskin pudottaa kapulan melko äkkiä, vapautin ja palkkasin lelulla itseni taakse. Josko tällä saisi rakennettua vauhtia liikkeeseen. Nyt pitäisi kyllä keskittyä tuohon pitoon ja palautukseen, uskon että muut palaset tulee aika itsestään. Ja tehtiinhän me vielä pari pitoa puun kiertojen jälkeen.

26.4. toko häiriö, Paula Speer

- seuruuta ilman käskyä (ei voi epäonnistua), 3-5 askelta käännös periaatteella ja oikeasta toiminnasta palkkaa ja kehuja. Jos meinaa lähteä muualle, ilman mitään käskyjä vaihda suuntaa reippaasti ja kehu kun tulee perässä.

- paikallamakuu ohjaajat piilossa: vinku hieman, paluussa odotin hiljaista hetkeä. Jatkossa mun kannattaa tehdä vain parin askeleen poistumisia, jotta ei ehdi vinkua ja siitä palkkaa. Jos ehtii vinkua pysähdyn ja jatkuu vasta kun hiljaa.

- koirat kehässä pyllyt keskustaan päin paikallaoloja eri asennoissa ja häiriöissä. häiriöinä koirakoita pujotteleva koirakko, Paula, Paula lelua heilutellen, Paula koiran yli astuen. Nämä kaikki Oiva oli hienosti hiljaa paikallaan. Nyt vältettävä treenaamista niin että pääsee vinkumaan eli vain lyhyitä tai sitte niin paljon häiriöitä, että on sen puolesta hiljaa.

- luoksetulo lelukasan läpi: hetsasin alkuun ja jätin juosten (Paula piti pannasta), hiukan Oiva hidasti ja haisteli kasaa, mutta tuli luo.

Agility:

20.4. Jaakko

Ensimmäinen kerta oli sellainen olo, että olisin periaatteessa voinut mennä koko radan! Kaipa sekin jonkinlaisesta kehittymisestä kertoo...Käytännössä Jaakko totesi alkumetreillä yleis-ongelmia, joihin sitte saatiin erilaisia harjotteita, joten radan teko jäi alkumetreille. Hyvä niin, sillä koin itsekin jonkin sortin valaistuksen yhteisestä tekijästä erilaisten ongelmien taustalla ja nyt on niihin "parannus keinokin".

Ensin diagnoosi oli, että Oiva ei halua hypätä mua kohti, mutta se jalostui niin, että Oiva on vähän turhan herkkä mun liikkeelle ja siksi mua kohti hyppääminen on vaikeaa, kun olen niissä tilanteissa lähes paikallaan ja toisaalta, jos mä jo jatkan täysillä seuraavaan Oivalle tulee paniikki ja se hutiloi suorituksessa olevan esteen. Tämän takia myös kuollut palkka jää usein vaille huomiota, kun Oivalla on vain kiire mun perään. Parannuskeinoja videolla ja listattuna:

1. Yhden esteen hyppyyttäminen kahdeksikkona mua kohti, kuten backlap. Melko pian pitää muistaa ottaa taakse toinen este, jolle jatkaa, ettei jumitu kasiin.
2. "Saksalainen": oman liikkeen häiriö-arvo kasvatettava pikkuhiljaa. Palkka videonmukaiseen kohtaan joko jätettynä valmiiksi/pudotettuna vapautuksen yhteydessä/apuohjaajalta, kun koira valitsee oikein (suorittaa esteen, vaikka ohjaaja jo toisella puolella)
3. "niisto": niistävä käsi ei mene riman yli lainkaan, vaan pudottaa palkan siivekkeen kohdalle, jonka jälkeen täysillä eteenpäin. Palkka on silti AINA otettava/haettava, kun kerran sen sallin (aina näin! koskaan en saa lähteä koiran kanssa takaisin hakemaan lelua, vaan sen on tuotava se ja sitte leikitään - tämä auttaa myös tehtävän suorittamiseen loppuun vaikka minä jo painelen muualla)

Lisäksi saatiin läksyksi harjoitella pimeitäputkikulmia ihan alusta..Oiva on selvästi unohtanut koko homman ja jää ulostulossa pyörimään "mihin nyt mennään?", eikä me niitä ollakkaan kauheesti tehty.

23.4. valmennusryhmä keskenään Jounin radalla

- kontaktit vähän niin ja näin..mun pitäis keskittyä olemaan mustavalkoisempi ja määritellä tarkkaan millä kriteereillä mennään ja mikä on seuraus jos ne ei täyty.

- niisto kepeille onnistui kivasti vaikkei sellaista olla ennen tehtykään

- keinulle meno oli vaikeaa, eikä oikein onnistuttu vaikka yritin molemmilta puolilta ohjaten kumpikaan ei oikein toiminut

- poispäinkäännöksessä täytyy muistaa ajoituis jo ennen  kuin Oiva ponnistaa, jotta kääntyminen onnistuu

24.4. Henkka

- ensimmäisellä radalla kontaktit paukku, mutta sitte otin etupalkan käyttöön ja tein useempia toistoja puomilla ja A:lla ja homma lähti toimimaan.

25.4.

- kävin toko treenien jälkeen vielä treenamassa kontakteja. Pysy hienosti etupalkan avulla.

28.4. KISAT


  Loppusuoralla puomin alastulokontaktilta vitonen :(

Näyttelyt:

19.4. treeni Kupittaalla

- paremmin meni kuin viimeksi, toisinsanoen ei niin paljon örinöitä. Lisäksi tehtiin edestakaisin juokseminen pareittain niin se sujui yllättävänkin hyvin vaikka parina oli nuori kultsu uros.

27.4. Hyvinkään näyttelyt

Ryhmänäyttely, avoinluokka

Tuomari: Gonzalez Eduardo, Spain

LAATULUOKKA: EH

ARVOSTELU: Nice front. Good head. Too long neck. Good topline. I would prefer better rear.

Vesikoirat ry:n pääerikoisnäyttely

Tuomari: Navarro Carmen, Spain

LAATULUOKKA: ERI

KÄYTTÄYTYMINEN: rodunomainen lähestyttäessä

ARVOSTELU:
eli "Erittäin hyvät pään mittasuhteet, hyvä pigmentti ja väri, oikea purenta, vahva niska, hyvä vatsalinja ja rintakehä, normaali liikunta"

Lisäksi käytiin Saaristolaismarkkinoilla (21.4.) ja ihmeteltiin kauhean pelottavia heliumpallojen myyjiä. Muuten Oivan kaupunki käyttäytyminen on parantunut huimasti. Pallot oli ainoa mitä pöhistiin. Ja vaikka ne ilmeisesti oli ihan hirveitä niin namit maistui maasta ihan lähituntumassakin, kun muutaman kerran mentiin ohi. Markkinoitten jälkeen mentiin painimaan Murun kanssa Luonnonmaalle ja nauttimaan ihansta aurinkoisesta päivästä.

Pesovati treeni on edistynyt niin, että hetken sielä pysyy jo neljällä tassulla, mutta helposti oiva istuu vatiin seisomisen sijasta. Luulisi sen tekevän ahtaampaa, mutta taitaa syvät lihakset päästä niin helpommalla.

Huh, hiki tulee näitä kirjatessa...Niin ja iso muutos tulossa! Oiva sai 98l pakastetilaa lisää, joten kunhan avattu nappulasäkki loppuu, herran ruokavalio muuttuu barfiin. Siitä varmasti lisää myöhemmin.

Hifistely treenit

Synttärilahjaksi hankin syke-mittarin ja saas nähdä tuliko hankittua vähän turhankin hieno...paketista löyty mittarin lisäksi askel anturi, jonka avulla saa vauhti ja askelpituus tietoja, myös GPS houkutti, varsinkin mejää ajatellen, mutta se jäi vielä hankkimatta. Pistin mielenkiinnosta kaikki mahdolliset härpäkkeet (mitä tähän mennessä osaan käyttää) nauhottamaan agility-treenejä hallille saapumisesta poistumiseen saakka. Aikas jänskää dataa siitä tulikin. Sen verran olen lista/taulukko/lokerointi -ihminen, että kieltämättä saan jotain outoja kiksejä tämmösistä. Se hankinnan syynä oikeestaan olikin, eli kun saan mustaa valkoisella suorituksistani uskoisin motivoituvani liikkumaan vielä tehokkaammin ja sitä alkaisi kilot sitte karisemaan ja askel agilityssä pitenemään.

Treenit oli Timo Liuhdon 2 h yksäri, joka jaettiin kolmen koirakon kesken. Hifistely dataa tuli tallennettua hitusen yli 3h. Käyristä näkee hyvin "tekemisen syklit" eli alkulämmittelyssä syke/vauhti lähtee nousuun (n.30 min), rataan tutustumisessa se laskee (n.30 min), me oltiin Oivan kanssa eka koirakko josta ensimmäinen n.10 min korkeempi piikki. Sitte muiden koirien mennessä hiukan laskee (n.20 min) ja meidän toinen vuoro n. 15 min taas korkeempi piikki. Jälleen muut koirat (n.30 min) ja loppuverska (n.30min). Olisin luullut että syke laskee väleillä enempi, toinen asia josta yllätyin on jäähdyttelyn sykkeen mataluus verrattuna alkulämmittelyyn. Aika näyttää mitä näistä saa irti ja kuinka motivoidun tai en.

Treenit tuli myös lähes kokonaan videoitua. Noihin "moveihin" pystyisi jotenkin liittämään analysointi ohjelmassa videota, kartta ja paikkatietoja, mutta ne on vielä mun osaamisalueen ulkopuolella. Tässä kuitenkin kooste pelkästä videosta, jossa näkyy lähes koko rata. Oli kyllä niin hyvän fiiliksen treenit, että mietin oikein onkohan koskaan ollut näin kivaa agilityssä. Näitä lisää! Ihan uutena juttuna tehtiin niisto pituudelle ja lisäksi ohjauksina backlap ja japanilainen olivat semmoisia, mitä olin tehnyt vain kerran ennen. Tai no backlapiä kaks kertaa, mutta se toinen kerta itsekseen treenatessa johti vaan mustelmiin käsivarressa eli selkeesti tein Oivan mielestä jotain väärin..nyt kuitenkin nämäkin molemmat sujui hyvin! Sitte vaa hallille itekseen vahvistamaan näitäkin.

 

Sitte viimepäivityksen ollaan käyty Oivan kanssa myös fyssarilla. Syksyllä avattu takapään jumi, joka aiheutti vinoutta minkä hyppytekniikka treeneissäkin huomasi oli siirtynyt eteen kaularangan kohille, minkä takia on vieläkin ollut pientä vinoutta huomattavissa. Takapää ja selkä sitä vastoin oli hyvässä kunnossa ja syvät lihakset kehittyneet. Lisäksi takajaloissa oli hiukan lihasjumia. Olin itsekin huomannut, että hieroessa Oiva panttaa takajalkoja, mutta ajattelin että se ei vaan tykännyt käsittelystä, kun meillä on sen suhteen muutenkin ollut hiukan tahtojen taisteluja. Nyt on pienetkin jumit taas auki ja voidaan jatkaa satalasissa. Kotona ollaan pari kertaa viikossa jumpattu syviä lihaksia ja eilen kokeiltiin uutena juttuna seisomista pesovadissa. Kolme tassua saatiin vatiin, mutta aikas haastellista oli Oivalle. Eiköhän luonnistu kun tajuu mitä haluun, nyt yrittää niin kovasti että tasapaino menee ihmeellisten yritysten takia.

Toko puolella ollaan jatkettu rauhassa istumista mun edessä dummy suussa. Dummyn lisäksi otin heti mukaan puukapulan ja pari erilaista köysilelua. Homma ei ole mitenkään vahvalla pohjalla ja oli ehkä riski ottaa heti erilaisia esineitä mukaan, mutta ajattelin niin, että nyt Oiva ei ehdi tottumaan että homma tehtäisiin vain tietyllä dummyllä. Tänään kokeilin myös agilityhallilla pitoa dummyllä jolla se parhaiten sopii, mutta taisi olla liian vaikea, joten jätin pariin jotenkuten onnistuneeseen toistoon. 

Huomenna mennään möllitoko-kokeeseen, joten kerrattiin pitkästä aikaa kokonaisia ALO-liikkeitä agilityhallilla. Seuruu ja seuruusta pysähtyvät liikkeet sujui hyvin. Hiukan ongelmaa maahan menon paluussa, kun Oiva meinaa ennakoida perusasentoa, joten sitä hinkattiin ja ongelman huomattuani vapautin sen aina ilman perusasentoa. Paikallaolo alkoi totuttuun tapaan vinkuen, mutta keksinkin siihen uuden lähestymistavan. Oiva kun kerran pysyy ääntelystä huolimatta paikallaan kokeilin niin, että jätin lelun Oivan ja mun väliin palkaksi ja odotin ja odotin muualle katsoen kunnes vinkuminen loppu, maltillinen kehu, naks ja vapautus lelulle. Kai tuo on hiukan naksun väärinkäyttöä, mutta toimi. Heti toisella toistolla Vinkuminen loppui paljon lyhyempään. Tätä voisi viedä vähän pidemmällekin, jos Oiva tajuaisi, että pääse palkalle kun hiljenee ja sitte siitä alkaisi uudelleen rakentamaan kestoa. Täytyy olla tarkkana tuon ääntelyn kanssa, koska kyllä se vähän vaikuttaa, että se on pahentunut sen takia, että ääntelyn kautta Oiva on päässyt tekemään hommia, koska joko olen kieltänyt sitä ja käskenyt maahan/istumaan tai olen katsonut läpi sormien. Ollaan menossa Paula Speerin tokohäiriö kurssille ja etukäteen jo viestittelin hänen kanssaan tästä ääntelyongelmasta, joten siihen olisi tarkoitus puuttua. Katsotaan kuinka käy. Jotenkin tekisi kauheasti mieli vielä tehdä näitä toko-liikkeitä pidemmälle ja päästä kunnolla kisaamaan, mutta niitä on turha ajatellakaan, ellei ensin tee tuolle ääntelylle jotain.

Tänään oltiin tosiaan hallilla tarkoituksena tokoilla ja vahvistaa kontakteja lelupalkalla, koska itse olen ollut flunssassa koko viikon enkä vieläkään ole ihan kunnossa. En sitten kuitenkaan malttanut olla tekemättä hiukan rataa, kun sellainen kivan oloinen oli valmiina ja kontaktit itsekseen toimi hyvin niin pitihän sitä kokeilla toimiiko ne radalla. No ei toiminut. Kerrattiin sitte vielä erikseen. Toistoja, toistoja...mutta tässä rata

Oiva ei millään meinannut mennä kepeille kunolla, joten otin ohjurit käyttöön. Oon niin paljon keskittynyt kontakteihin, että ei paljon oo keppejä kertailtu, joten lähitulevaisuudessa fokus siihenkin. Myös okseri tuotti ongelmia, joten mentiin se muutaman kerran ilman ensimmäistä rimaa ja sitten sujui. niitä siis hyppytekniikka harjotuksiin mukaan. Nyt kun on jumit auki pystyy niitäkin suunnittelemaan hiukan enemmän muuta menoa tukevaksi. Putkesta putkeen lähetys vaati myös vahvistusta, Oiva juoksi melkein sivuttain mua katsoen putkien välit kun yritin takaata vain suullisesti lähettää suoraa edessä olevaan toiseen putkeen... Putki-kontakti erottelu sitävastoin toimi hyvin, radalla ei kummempaa tilannetta olekaan, mutta pitihän sitä kokeilla ihan istuttamalla Oiva 7:n siivekkeen vierelle ja eleettä suullisella käskyllä lähettämistä. Osas molemmat :) Pitäis varmaan tehdä joku treenattavaa lista, että pysyis paremmin kärryllä, eikä unohtais treenata niitä ei niin akuutteja uusia asioitakaan...

Metsästystä, ihan oikeeta ja aginollien

Kuva: Rauha Nybom

  

Kuva: Rauha Nybom

9.-10.3. oltiin Kuusjoella kennel Friisin (Aija Manelius) järjestämällä spanieleiden metsästysleirillä. Jotenkin metsästys kiehtoo ja olen kateellinen kaikille niille, jotka sukulaistensa puolesta pääsevät lajia lähelle. Niin se taitaa mennä, että homma kulkee pääosin perheissä, ummikkona on yksinään aikas hurja tuollaista aloittaa kunnolla varsinkin, kun ellei tiedä mitä tekee niin vähintäänkin koiran henki on aika hiuskarvan varassa. Homma vaatii kyllä aika ehdotonta koulutusta, vaikka toisaalta meitä on moneen joukkoon. Hyvä huomio joltain leiriläiseltä olikin, että on niitä joita metsästää ja joilla on koira ja sitte niitä joilla on koira, jonka kanssa ne metsästää.

Leirillä oli tosi mukava tunnelma eikä yhtään tullut semmonen olo että olisin väärässä paikassa vaikken hommasta mitään tiennytkään ja koirakin oli vähän "väärän rotuinen". Päinvastoin heti ensimmäisen päivän haku-treeneissä saatiin kehuja ja kuulemma Oivan meno muistuttaa hiukan barbettien hakua (Aija ei ollut nähnyt ennen espanjanvesikoiran hakua). Haku on siis sitä kun koira etsii maastosta ylösajettavia lintuja liikkumalla siksak-kuviota ohjaajan edessä irroten sivulle aina noin 10 m. Kun lintu sitte löytyy ja lehahtaa ilmaan on koiran ehdottomasti pysähdyttävä, jolloin lintu voidaan ampua ilman riskiä, että koira tulee tielle. Miten meillä sitten meni: ohjeista huolimatta lähdin ensin etenemään ihan liian reippaasti, joten Oivalle ei jäänyt aikaa etsiä sivuttain, vaan se pyrki etenemään niin ettei jää musta jälkeen. Hidastettiin vauhtia ja harjoiteltiin muutenkin niin että Oiva kutsuttiin hakukaarelta ennemmin hiukan takaisinpäin mun luo ennen seuraavalle kaarelle lähetystä, ettei siksakin väliin jää liikaa "tyhjää", jolloin lintujahan voi jäädä huomaamatta. Oli hauska huomata kuinka paljon yhteistä tällä oli paimentamisen kanssa. Monet ohjaavat hakukaarien käännöksiä ja pysäytyksiä pillillä ihan samalla tavalla kuin paimennuksen flänkkien suunnat ja maahan menot. Viimiseksi tehtiin hakua vielä niin, että koiran näkemättä piilotettiin alueelle joko dummyjä tai kaninnahkapalloja, jotta aloittelevat koirat hoksasivat, että sieltä voi jotain löytyäkin :)

Esimerkki koira, Duke haussa. Ei haittaa syväkään hanki kokenutta koiraa:

Kuva: Johanna Penttilä

Kuva: Rauha Nybom

Kuva: Rauha Nybom

Oiva ja pupu-dummy                                                Kuva: Annukka Eerola

Toisena päivänä harjoiteltiin noutoa. Vaihtoehtoja oli isosta kasasta erilaisia dummyjä ja kaksi kanin raatoa. Kanit kiinnosti Oivaa kyllä kovin, kiinnikin se otti, muttei tarpeeksi kunnolla, jotta olisi pupu pysynyt suussa. Muutaman muun koiran tehtyä ensin oikeilla kaneilla ei Oivaa kiinnostanut tavallinen kangasdummy lainkaan, vaan se paineli pusikkoon haistelemaan kohtia joissa raadot oli maannut. Otettiin käyttöön kaninnahka dummy niin johan kiinnosti. Saatiin esille myös palautus ongelma. Mun pitää kuulemma vaan tehokkaammin plokata koiran eteen ja vastaan ottaa koira. Sitte kehujen lomassa vaivihkaa otetaan dummy pois. Siinä onkin mulla ajateltavaa...aina oon keskittynyt siihen esineeseen ja sen takaisin saamiseen. Asenne muutoksen paikka.

Leirin jälkeen pidettiin treenitaukoa melkein kaksi viikkoa. Kun sitte palattiin TSAUn hallille tämän hurjan tauon jälkeen niin Oiva oli kyllä niin repeämis pisteessä, että huh huh..vähän vähempikin riittäis mulle. Paluu tehtiin 20.3. Henrin treeneihin, joista en nyt jaksa piirtää ratoja.


Kotona ollaan hiukan tokoiltu, tehty merkkiä ja noudon kanssa ollaan päästy ihan uusi askel eteenpäin, meinaat metsästysleirin jälkeen sain Oivan ihme ja kumma istumaan edessäni dummy suussa! Ennen se pyristeli niin paljon että hermot siinä vaan  meni...no nyt tehdään tota rauhassa  ja koitetaan lähteä rakentamaan siitä eteenpäin. Niin ja ollaan me ulkona tehty myös luoksetulojen pysäytyksiä kierrosta, seisaalteen ja maahan ja yllättävänkin hienosti tulee molemmat.

22.3. oltiin Kupittaan puistossa naamakirjasta bongaamissani näyttelytreeneissä. Ihan hyvää kertausta. Tuntuu, että Oivan ravi olis pidentynyt sitte tammikuun 2012 misseilyn. Seisottaessa ilmeni sama ongelma kuin silloinkin eli kun muita koiria on läsnä ni Oiva murisee, kun sitä koskee/siirtelee rintakehän lähettyviltä. Tarttee mennä vielä muutaman kerran reenaamaan, ni josko sekin vähenis.

24.3. Muru oli koko päivän meillä hoidossa ja treenailtiin sisällä rauhottumista vaikka koira kaveri oliskin paikalla. Ihan kivasti meni ja portilla erotettuina rauhottuivat oikeinkin hyvin.

Syviä lihaksia on reenailtu ja Oiva on saanut multa keskinkertaista heikompaa (?) hierontaa. Paha sanoa, kun palaute on ollu vähäsen laista ;) Hyppytekniikkaakin on tehty yhden perussarjan verran 27.3. eikä se viettänyt enää yhtään niin paljon vasemmalle kuin ennen. Tosin vieläkin vähän, mitä yritin korjata. Video kuitenkin paljastaa, että pienikin vinous lähtöasennossa näkyy heti hypyissä.

Perussarjan jälkeen treenattiin Jounin rataa:

Illalla oli vielä TSAUn epikset. Mölli-radalla tuli yksi rima alas, kun ajoitin takaaleikkauksen huonosti  ja molemmilla radoilla puomin kontaktit mentiin läpi niin että hei vaan. Episten jälkeen tein sitte vielä muutaman kerran puomia. Harmitti kyllä kun aamun treeneissä kontaktit tuli hyvin kuten videosta näkyy.

29.3. alotettiin sitte kisauramme neljällä kotistartilla. Ihan hirmunen jännitys, mutta siitä huolimatta eka rata meni tosi hyvällä fiiliksellä ja vauhdilla. Harmittavasti huono ohjausvalinta vei vääräänpäähän putkea, joten hyl. Toisella radalla tuli rima alas ja puomin kontaktilta juostiin ilosesti yli (täpärällä oli jo ekallakin radalla). Kolmannella radalla mulla oli jo mennessä huono fiilis ja huonostihan se sitte meni..ajatus ei oikeen pysynyt koossa, Oiva varasti lähdöstä, alko suorittaa esteitä kuten ne ekalla radalla tehtiin (olihan ne kerta samoilla paikoilla ja kun mä en kerran ohjannu kunnolla...), eli hyl. Neljännelle radalle sain jotenkin ihmeesti koottua itteni ja saatiin kuin saatiinkin hypäri nolla ja 3.sija! Loppuradasta kyllä ihme sähläystä, kun ei meinannu pää pysyä kasassa, mut onneks Oiva on niin hieno, että antaa pienet hapuilut anteeks <3

Tänään jatkettiin kisailua ATT:llä. Ekalta radalta harmillinen rimavirhe, jolla kuitenkin 3.sija ja toiselta radalta keppien sisäänmeno virhe. Jännitti taasen pirusti, mutta sen verran kivaa kuitenkin oli, että seuraavia startteja jo sovittelin kalenteriin...Ja nämä radat tuli videollekin!

Kisojen jälkeen käytiin vielä moikkaamassa Murua.