Hifistely treenit

Synttärilahjaksi hankin syke-mittarin ja saas nähdä tuliko hankittua vähän turhankin hieno...paketista löyty mittarin lisäksi askel anturi, jonka avulla saa vauhti ja askelpituus tietoja, myös GPS houkutti, varsinkin mejää ajatellen, mutta se jäi vielä hankkimatta. Pistin mielenkiinnosta kaikki mahdolliset härpäkkeet (mitä tähän mennessä osaan käyttää) nauhottamaan agility-treenejä hallille saapumisesta poistumiseen saakka. Aikas jänskää dataa siitä tulikin. Sen verran olen lista/taulukko/lokerointi -ihminen, että kieltämättä saan jotain outoja kiksejä tämmösistä. Se hankinnan syynä oikeestaan olikin, eli kun saan mustaa valkoisella suorituksistani uskoisin motivoituvani liikkumaan vielä tehokkaammin ja sitä alkaisi kilot sitte karisemaan ja askel agilityssä pitenemään.

Treenit oli Timo Liuhdon 2 h yksäri, joka jaettiin kolmen koirakon kesken. Hifistely dataa tuli tallennettua hitusen yli 3h. Käyristä näkee hyvin "tekemisen syklit" eli alkulämmittelyssä syke/vauhti lähtee nousuun (n.30 min), rataan tutustumisessa se laskee (n.30 min), me oltiin Oivan kanssa eka koirakko josta ensimmäinen n.10 min korkeempi piikki. Sitte muiden koirien mennessä hiukan laskee (n.20 min) ja meidän toinen vuoro n. 15 min taas korkeempi piikki. Jälleen muut koirat (n.30 min) ja loppuverska (n.30min). Olisin luullut että syke laskee väleillä enempi, toinen asia josta yllätyin on jäähdyttelyn sykkeen mataluus verrattuna alkulämmittelyyn. Aika näyttää mitä näistä saa irti ja kuinka motivoidun tai en.

Treenit tuli myös lähes kokonaan videoitua. Noihin "moveihin" pystyisi jotenkin liittämään analysointi ohjelmassa videota, kartta ja paikkatietoja, mutta ne on vielä mun osaamisalueen ulkopuolella. Tässä kuitenkin kooste pelkästä videosta, jossa näkyy lähes koko rata. Oli kyllä niin hyvän fiiliksen treenit, että mietin oikein onkohan koskaan ollut näin kivaa agilityssä. Näitä lisää! Ihan uutena juttuna tehtiin niisto pituudelle ja lisäksi ohjauksina backlap ja japanilainen olivat semmoisia, mitä olin tehnyt vain kerran ennen. Tai no backlapiä kaks kertaa, mutta se toinen kerta itsekseen treenatessa johti vaan mustelmiin käsivarressa eli selkeesti tein Oivan mielestä jotain väärin..nyt kuitenkin nämäkin molemmat sujui hyvin! Sitte vaa hallille itekseen vahvistamaan näitäkin.

 

Sitte viimepäivityksen ollaan käyty Oivan kanssa myös fyssarilla. Syksyllä avattu takapään jumi, joka aiheutti vinoutta minkä hyppytekniikka treeneissäkin huomasi oli siirtynyt eteen kaularangan kohille, minkä takia on vieläkin ollut pientä vinoutta huomattavissa. Takapää ja selkä sitä vastoin oli hyvässä kunnossa ja syvät lihakset kehittyneet. Lisäksi takajaloissa oli hiukan lihasjumia. Olin itsekin huomannut, että hieroessa Oiva panttaa takajalkoja, mutta ajattelin että se ei vaan tykännyt käsittelystä, kun meillä on sen suhteen muutenkin ollut hiukan tahtojen taisteluja. Nyt on pienetkin jumit taas auki ja voidaan jatkaa satalasissa. Kotona ollaan pari kertaa viikossa jumpattu syviä lihaksia ja eilen kokeiltiin uutena juttuna seisomista pesovadissa. Kolme tassua saatiin vatiin, mutta aikas haastellista oli Oivalle. Eiköhän luonnistu kun tajuu mitä haluun, nyt yrittää niin kovasti että tasapaino menee ihmeellisten yritysten takia.

Toko puolella ollaan jatkettu rauhassa istumista mun edessä dummy suussa. Dummyn lisäksi otin heti mukaan puukapulan ja pari erilaista köysilelua. Homma ei ole mitenkään vahvalla pohjalla ja oli ehkä riski ottaa heti erilaisia esineitä mukaan, mutta ajattelin niin, että nyt Oiva ei ehdi tottumaan että homma tehtäisiin vain tietyllä dummyllä. Tänään kokeilin myös agilityhallilla pitoa dummyllä jolla se parhaiten sopii, mutta taisi olla liian vaikea, joten jätin pariin jotenkuten onnistuneeseen toistoon. 

Huomenna mennään möllitoko-kokeeseen, joten kerrattiin pitkästä aikaa kokonaisia ALO-liikkeitä agilityhallilla. Seuruu ja seuruusta pysähtyvät liikkeet sujui hyvin. Hiukan ongelmaa maahan menon paluussa, kun Oiva meinaa ennakoida perusasentoa, joten sitä hinkattiin ja ongelman huomattuani vapautin sen aina ilman perusasentoa. Paikallaolo alkoi totuttuun tapaan vinkuen, mutta keksinkin siihen uuden lähestymistavan. Oiva kun kerran pysyy ääntelystä huolimatta paikallaan kokeilin niin, että jätin lelun Oivan ja mun väliin palkaksi ja odotin ja odotin muualle katsoen kunnes vinkuminen loppu, maltillinen kehu, naks ja vapautus lelulle. Kai tuo on hiukan naksun väärinkäyttöä, mutta toimi. Heti toisella toistolla Vinkuminen loppui paljon lyhyempään. Tätä voisi viedä vähän pidemmällekin, jos Oiva tajuaisi, että pääse palkalle kun hiljenee ja sitte siitä alkaisi uudelleen rakentamaan kestoa. Täytyy olla tarkkana tuon ääntelyn kanssa, koska kyllä se vähän vaikuttaa, että se on pahentunut sen takia, että ääntelyn kautta Oiva on päässyt tekemään hommia, koska joko olen kieltänyt sitä ja käskenyt maahan/istumaan tai olen katsonut läpi sormien. Ollaan menossa Paula Speerin tokohäiriö kurssille ja etukäteen jo viestittelin hänen kanssaan tästä ääntelyongelmasta, joten siihen olisi tarkoitus puuttua. Katsotaan kuinka käy. Jotenkin tekisi kauheasti mieli vielä tehdä näitä toko-liikkeitä pidemmälle ja päästä kunnolla kisaamaan, mutta niitä on turha ajatellakaan, ellei ensin tee tuolle ääntelylle jotain.

Tänään oltiin tosiaan hallilla tarkoituksena tokoilla ja vahvistaa kontakteja lelupalkalla, koska itse olen ollut flunssassa koko viikon enkä vieläkään ole ihan kunnossa. En sitten kuitenkaan malttanut olla tekemättä hiukan rataa, kun sellainen kivan oloinen oli valmiina ja kontaktit itsekseen toimi hyvin niin pitihän sitä kokeilla toimiiko ne radalla. No ei toiminut. Kerrattiin sitte vielä erikseen. Toistoja, toistoja...mutta tässä rata

Oiva ei millään meinannut mennä kepeille kunolla, joten otin ohjurit käyttöön. Oon niin paljon keskittynyt kontakteihin, että ei paljon oo keppejä kertailtu, joten lähitulevaisuudessa fokus siihenkin. Myös okseri tuotti ongelmia, joten mentiin se muutaman kerran ilman ensimmäistä rimaa ja sitten sujui. niitä siis hyppytekniikka harjotuksiin mukaan. Nyt kun on jumit auki pystyy niitäkin suunnittelemaan hiukan enemmän muuta menoa tukevaksi. Putkesta putkeen lähetys vaati myös vahvistusta, Oiva juoksi melkein sivuttain mua katsoen putkien välit kun yritin takaata vain suullisesti lähettää suoraa edessä olevaan toiseen putkeen... Putki-kontakti erottelu sitävastoin toimi hyvin, radalla ei kummempaa tilannetta olekaan, mutta pitihän sitä kokeilla ihan istuttamalla Oiva 7:n siivekkeen vierelle ja eleettä suullisella käskyllä lähettämistä. Osas molemmat :) Pitäis varmaan tehdä joku treenattavaa lista, että pysyis paremmin kärryllä, eikä unohtais treenata niitä ei niin akuutteja uusia asioitakaan...