Metsästystä, ihan oikeeta ja aginollien

Kuva: Rauha Nybom

  

Kuva: Rauha Nybom

9.-10.3. oltiin Kuusjoella kennel Friisin (Aija Manelius) järjestämällä spanieleiden metsästysleirillä. Jotenkin metsästys kiehtoo ja olen kateellinen kaikille niille, jotka sukulaistensa puolesta pääsevät lajia lähelle. Niin se taitaa mennä, että homma kulkee pääosin perheissä, ummikkona on yksinään aikas hurja tuollaista aloittaa kunnolla varsinkin, kun ellei tiedä mitä tekee niin vähintäänkin koiran henki on aika hiuskarvan varassa. Homma vaatii kyllä aika ehdotonta koulutusta, vaikka toisaalta meitä on moneen joukkoon. Hyvä huomio joltain leiriläiseltä olikin, että on niitä joita metsästää ja joilla on koira ja sitte niitä joilla on koira, jonka kanssa ne metsästää.

Leirillä oli tosi mukava tunnelma eikä yhtään tullut semmonen olo että olisin väärässä paikassa vaikken hommasta mitään tiennytkään ja koirakin oli vähän "väärän rotuinen". Päinvastoin heti ensimmäisen päivän haku-treeneissä saatiin kehuja ja kuulemma Oivan meno muistuttaa hiukan barbettien hakua (Aija ei ollut nähnyt ennen espanjanvesikoiran hakua). Haku on siis sitä kun koira etsii maastosta ylösajettavia lintuja liikkumalla siksak-kuviota ohjaajan edessä irroten sivulle aina noin 10 m. Kun lintu sitte löytyy ja lehahtaa ilmaan on koiran ehdottomasti pysähdyttävä, jolloin lintu voidaan ampua ilman riskiä, että koira tulee tielle. Miten meillä sitten meni: ohjeista huolimatta lähdin ensin etenemään ihan liian reippaasti, joten Oivalle ei jäänyt aikaa etsiä sivuttain, vaan se pyrki etenemään niin ettei jää musta jälkeen. Hidastettiin vauhtia ja harjoiteltiin muutenkin niin että Oiva kutsuttiin hakukaarelta ennemmin hiukan takaisinpäin mun luo ennen seuraavalle kaarelle lähetystä, ettei siksakin väliin jää liikaa "tyhjää", jolloin lintujahan voi jäädä huomaamatta. Oli hauska huomata kuinka paljon yhteistä tällä oli paimentamisen kanssa. Monet ohjaavat hakukaarien käännöksiä ja pysäytyksiä pillillä ihan samalla tavalla kuin paimennuksen flänkkien suunnat ja maahan menot. Viimiseksi tehtiin hakua vielä niin, että koiran näkemättä piilotettiin alueelle joko dummyjä tai kaninnahkapalloja, jotta aloittelevat koirat hoksasivat, että sieltä voi jotain löytyäkin :)

Esimerkki koira, Duke haussa. Ei haittaa syväkään hanki kokenutta koiraa:

Kuva: Johanna Penttilä

Kuva: Rauha Nybom

Kuva: Rauha Nybom

Oiva ja pupu-dummy                                                Kuva: Annukka Eerola

Toisena päivänä harjoiteltiin noutoa. Vaihtoehtoja oli isosta kasasta erilaisia dummyjä ja kaksi kanin raatoa. Kanit kiinnosti Oivaa kyllä kovin, kiinnikin se otti, muttei tarpeeksi kunnolla, jotta olisi pupu pysynyt suussa. Muutaman muun koiran tehtyä ensin oikeilla kaneilla ei Oivaa kiinnostanut tavallinen kangasdummy lainkaan, vaan se paineli pusikkoon haistelemaan kohtia joissa raadot oli maannut. Otettiin käyttöön kaninnahka dummy niin johan kiinnosti. Saatiin esille myös palautus ongelma. Mun pitää kuulemma vaan tehokkaammin plokata koiran eteen ja vastaan ottaa koira. Sitte kehujen lomassa vaivihkaa otetaan dummy pois. Siinä onkin mulla ajateltavaa...aina oon keskittynyt siihen esineeseen ja sen takaisin saamiseen. Asenne muutoksen paikka.

Leirin jälkeen pidettiin treenitaukoa melkein kaksi viikkoa. Kun sitte palattiin TSAUn hallille tämän hurjan tauon jälkeen niin Oiva oli kyllä niin repeämis pisteessä, että huh huh..vähän vähempikin riittäis mulle. Paluu tehtiin 20.3. Henrin treeneihin, joista en nyt jaksa piirtää ratoja.


Kotona ollaan hiukan tokoiltu, tehty merkkiä ja noudon kanssa ollaan päästy ihan uusi askel eteenpäin, meinaat metsästysleirin jälkeen sain Oivan ihme ja kumma istumaan edessäni dummy suussa! Ennen se pyristeli niin paljon että hermot siinä vaan  meni...no nyt tehdään tota rauhassa  ja koitetaan lähteä rakentamaan siitä eteenpäin. Niin ja ollaan me ulkona tehty myös luoksetulojen pysäytyksiä kierrosta, seisaalteen ja maahan ja yllättävänkin hienosti tulee molemmat.

22.3. oltiin Kupittaan puistossa naamakirjasta bongaamissani näyttelytreeneissä. Ihan hyvää kertausta. Tuntuu, että Oivan ravi olis pidentynyt sitte tammikuun 2012 misseilyn. Seisottaessa ilmeni sama ongelma kuin silloinkin eli kun muita koiria on läsnä ni Oiva murisee, kun sitä koskee/siirtelee rintakehän lähettyviltä. Tarttee mennä vielä muutaman kerran reenaamaan, ni josko sekin vähenis.

24.3. Muru oli koko päivän meillä hoidossa ja treenailtiin sisällä rauhottumista vaikka koira kaveri oliskin paikalla. Ihan kivasti meni ja portilla erotettuina rauhottuivat oikeinkin hyvin.

Syviä lihaksia on reenailtu ja Oiva on saanut multa keskinkertaista heikompaa (?) hierontaa. Paha sanoa, kun palaute on ollu vähäsen laista ;) Hyppytekniikkaakin on tehty yhden perussarjan verran 27.3. eikä se viettänyt enää yhtään niin paljon vasemmalle kuin ennen. Tosin vieläkin vähän, mitä yritin korjata. Video kuitenkin paljastaa, että pienikin vinous lähtöasennossa näkyy heti hypyissä.

Perussarjan jälkeen treenattiin Jounin rataa:

Illalla oli vielä TSAUn epikset. Mölli-radalla tuli yksi rima alas, kun ajoitin takaaleikkauksen huonosti  ja molemmilla radoilla puomin kontaktit mentiin läpi niin että hei vaan. Episten jälkeen tein sitte vielä muutaman kerran puomia. Harmitti kyllä kun aamun treeneissä kontaktit tuli hyvin kuten videosta näkyy.

29.3. alotettiin sitte kisauramme neljällä kotistartilla. Ihan hirmunen jännitys, mutta siitä huolimatta eka rata meni tosi hyvällä fiiliksellä ja vauhdilla. Harmittavasti huono ohjausvalinta vei vääräänpäähän putkea, joten hyl. Toisella radalla tuli rima alas ja puomin kontaktilta juostiin ilosesti yli (täpärällä oli jo ekallakin radalla). Kolmannella radalla mulla oli jo mennessä huono fiilis ja huonostihan se sitte meni..ajatus ei oikeen pysynyt koossa, Oiva varasti lähdöstä, alko suorittaa esteitä kuten ne ekalla radalla tehtiin (olihan ne kerta samoilla paikoilla ja kun mä en kerran ohjannu kunnolla...), eli hyl. Neljännelle radalle sain jotenkin ihmeesti koottua itteni ja saatiin kuin saatiinkin hypäri nolla ja 3.sija! Loppuradasta kyllä ihme sähläystä, kun ei meinannu pää pysyä kasassa, mut onneks Oiva on niin hieno, että antaa pienet hapuilut anteeks <3

Tänään jatkettiin kisailua ATT:llä. Ekalta radalta harmillinen rimavirhe, jolla kuitenkin 3.sija ja toiselta radalta keppien sisäänmeno virhe. Jännitti taasen pirusti, mutta sen verran kivaa kuitenkin oli, että seuraavia startteja jo sovittelin kalenteriin...Ja nämä radat tuli videollekin!

Kisojen jälkeen käytiin vielä moikkaamassa Murua.