Lokakuu 2010

Nadador D-pentueen (kukkaispentueen) ensimmäisistä päivistä luovutusikään voi lukea perroplokista "Ninan pennut"-kategoriasta. Sielä Oiva esiintyy nimellä "pikkuvola". Minä aloitan lokakuusta, kun Oiva muutti kotiin:

10.10. Aamupäivällä Oiva muutti ensimmäisenä sisarruksistaan maailmalle. Pentutestissä poika oli arvioitu rohkeaksi, mutta kyllä rohkeaakin pienokaista maailman monet kummallisuudet pelotti; ulkona Oiva pyrki syliin ja kaikki mahdollinen oli epäilyttävää...Kanit olivat vain yksi uusi asia monien muiden ihmeellisten joukossa. Yöllä ei paljoa nukuttu Oivan vinkuessa :(

Oivan ihanat turkoosit pentusimmut <3

Ankka kiinnostaa Oivaa enemmän kuin Sulo tai Hilma -kanit.

Seuraavana päivänä ulkona oli Oivan mielestä edelleen pelottavaa, mutta yö nukuttiin jo sikeästi. Aika pian huomattiin, että pannan kanssa Oiva oli epävarmempi ulkona, joten ulkoiltiin ilman pantaa ja totuteltiin siihen laittamalla panta kaulaan aina ruokailun ajaksi. Pimeissä syysilloissa lähellä teitä todettiin kuitenkin, että Oiva oli pidettävä kiinni pissalenkeilläkin, kun ei tummaa koiraa muuten tahtonut itsekään nähdä. Kiinnitimme pitkän valkoisen pyykkinarun pantaan ja kaksijalkaiset välttyivät ylimääräisiltä sydämentykytyksiltä. Pian panta ei ollut enää juttu eikä mikään ja reilu viikon kuluttua ulkoilu tutuissa paikoissa ei ollutkaan enää epäilyttävää :) Meillä on mukavasti pieni nurmialue ja metsä talon takana, joten päästiin lähelle ulkoilemaan vapaana.

 

 

Jo ensimmäisellä viikolla käytiin muutamissa paikoissa kyläilemässä ja meilläkin kävi väkeä karvapalloa ihastelemassa. Ensimmäisten viikkojen aikana yritin järjestää kyläilijöitä joka päivälle, eikä Oiva vieraista ollut moksiskaan: kiitos Tarulle ja Mikolle huippu työstä pentujen sosiaalistamisen kanssa! Ihmisvieraiden lisäksi Oiva sai n.kuukautta vanhemman koira vieraan: Nuuk-tytön. Naapureiden koiria oltiin jo ihmetelty, mutta niiden kanssa Oiva ei enempiä tohtinut leikkiä. Tosin nämä koirat olivat myös vanhempia ja suhtautuivat Oivaan tyyliin "kakara.."

Oiva ja Nuuk

Oivalla oli ikävä tapa nylkyttää muita koiria ja lapsia (ja petinsä reunaa..!), mutta se karsiutui melko pian siedettäväksi, kun kiellettiin johdonmukaisesti. Toinen ikävä tapa (jota en enää edes muistanut) oli lahkeiden ja pohkeiden näykkiminen ulkona.

25.10. Aloitettiin pentukoulu. Aion kirjoittaa oman osion eri kursseilla oppimistamme (ja oivaltamistamme ;) ) asioista, joten ei siitä sen enempää tähän.  29.10. lähti ensimmäiset pentukiharat...(kuva) Hiukan kirpaisi, mutta talven hurjaa vauhtia lähestyessä olimme ratkaisuun tyytyväisiä. Ja Oiva ei tainnut huomata eroa lainkaan. Oltiin pidetty Oivaa vähän turhan hyvällä muonituksella, kun "tuntuihan ne kylkiluut sieltä" ja "pörrökiharat hämää"...ruokaa vähennettiin ja nopeasti maha lakkasi pömpöttämästä.

Ensi kosketus "lumeen" (jäähallilla)

Monenlaisissa paikoissa tuli käytyä. Ihmeteltiin autoja, ohikulkijoita, kellaria, varastoa, mopoja, polkupyöriä, yliopiston tiloja, Synapsi ry:n kokousta, mökkiä, meren rantaa, jokirantaa, föriä, uusia ulkoilupaikkoja (metsää, peltoa yms.), hissejä, haravointia, kottikärryjä, siltoja, alikulkutunneleita, autotallia, jäähallia...

Oiva sai postissa luisen kortin

Nopeasti pieni oppi noutamaan erilaisia leluja.

OPETELTIIN: omaa nimeä, pannan käyttöä, käsittely (silmien ja korvien puhdistus, kynsien leikkuu), luoksetulo, autoilu, kontaktia ennen ruokailua, kohti ja ylle kumartamista, "ei", "rauhassa", ulkoilu hihnassa (sisällä ja ulkona), kontakti ovista kuljettaessa, "istu", "irti", "maahan", "vaihto" (lelu), "jää" (jää yksin, pisimmillään 2 h), "putsataan tassut", "jatketaan" (etenemistä), "tuo".

Jestas..näin jälkikäteen tuntuu hurjalta että vajaassa kuukaudessa on ehditty noin paljon kaikkea!