Joulukuussa aloin käymään yliopistolla enemmän. Aluksi Oiva yritti lähteä aamuisin mukaan, mutta jo muutaman päivän jälkeen hän jäi eteisen päähän istumaan surkea ilme naamallaan vinkuen. Ja Timo siis oli edelleen kotona, joten yksin Oiva ei joutunut olemaan muutamia tunteja enempää... Hihna kävelyt alkoivat sujumaan tosi hyvin. Oiva ei vetänyt yhtään!
Pentukoulu loppui ja Oiva alkoi köhimään. Ei mitenkään pahasti, mutta kennelyskän varalta koirakontaktit estettiin ja liikunta minimoitiin kunnes yskintä loppui. Siinä oli ihmisillä kestämistä kun Oivalla energiaa oli köhimisestä huolimatta kuten ennenkin ja ulkoilun jäädessä vähiin piti keksiä jos jonkinmoista aivojumppaa...nameja piiloteltiin ympäri kämppää, vessapaperirulliin ja maitotölkkeihin. Hankkisin jopa 2in1 aktivointipelin, mutta koska palikat ovat niin löysässä, että ne saa kuonollakaadettua se on hiukan liian helppo Oivalle. Pentukoulussa testattiin samanmoista Nina Ottossonin peliä, mutta siinä palikat oli mitoitettu niin, että namin sai vain nostamalla palikan suoraan ylöspäin, pelkkä töniminen ei riittänyt. Yskä meni onneksi nopeasti ohi. Joulukuun alussa Oivalta lähti ensimmäiset maitohampaat. Huvittavaltahan tuo näytti läähättäessään :) Vieraita kävi edelleen runsaasti. Oiva oli aamulla ihan kummissaan kun siskoni oli oli yötä; "mistä tuo tuli?? Eikös se muka eilen lähtenyt.." :D Autoilu tuotti jonkinmoista ongelmaa. Muutaman kerran Oiva on oksentanut, eikä se selvästikään nauti olostaan. Vapaaehtoisesti se ei suostu tulemaan muutamaa metriä lähemmäs autoa. Niña-äippäkään ei tykkää autoilla, joten ehkäpä siinä on jotain perinnöllistä. Jouluvierailujen lomassa Oiva pisti jarrut päälle jo kotona, kun oltaisiin menty lenkille, varmaan meinasi, että taas lähdetään jonnekin autolla! Aluksi yritettiin mennä kivoihin paikkoihin ja käydä autossa syömässä nameja vaikkei lähdettykään mihinkään, mutta kun hyväksyin itse että ei se vaan tykkää, vaikka mitä tekisi, autoon meneminenkin muuttui jotenkin sujuvammaksi. Kaipa sitä aiemmin jotenkin voivotteli ja pahoitteli olemuksellaan ja nyttemin vaan toteaa että ei auta, mentävä on.
 |
| Villapaitaviritys jäi pieneksi ja seuraavana uhrina oli vanhat toppahousut Oivaa lämmittämään kovimmille pakkasille. |
Joulun alla käytiin kenneltalossa ja Safa-pappa ärähti pojalle oikeen kunnolla. Oiva pelästyi aika pahasti, mutta toisaalta oppi kaivatun taidon tarkkailla vähän tarkemmin, koska toinen koira on saanut tarpeekseen, eikä todellakaan aio leikkiä hänen kanssa vaikka kuinka tassuilla läiskisi toisen kuonoa...
Naantalissa käytiin kuuntelemassa joulurauhan julistus. Väkeä oli vaikka kuinka. Ihan mukavasti Oiva käyttäytyi. Joulukuusi ja paketit olisi kovasti kiinnostaneet, mutta jo muutaman kiellon jälkeen ne saivat olla hienosti rauhassa.
 |
| Saaks jo avata? |
 |
| Oiva "auttoi" lumitöissä. |
29.12. osallistuttiin vesikoirien jouluvaellukselle. Hienosti Oiva jaksoi, vaikka oli muita pienempi. Laavulta takaspäin mentäessä välimatka muihin koiriin kyllä kasvoi, mutta sinnikäästi poika yritti pysyä perässä.
Polulla perätysten kohti laavua. Makkarat ja nakit maistui itse kullekin. Mukana Kaapo (ruskea valkoinen), Lumi (valkoinen), Inca (punertavan ruskea, kippura hännällä) ja Gimma (tumman ruskea, kippura hännällä) ja tietysti Oiva (tumman ruskea, suoralla hännällä). Näillä tuntomerkeillä voi arvuutella kuvista kuka on kukin :)
Uutena-vuotena pauke alkoi kuuden aikaa ja Oiva pissi lattialle ja pinkaisi sängyn alle. Ulkona ei ollut mitään ongelmaa, hiukan säpsähdettiin, jos ihan vieressä paukkui, muttei sen kummempaa. Sisällä Oiva taas oli selvästi epävarmempi ja pyrki sängyn alle, vaikkakin rauhoittui loppuiltaa kohden. Vuoden vaihtuessa mentiin katsomaan Naantalin kylpylän tulituksia. Oiva rauhoittui hienosti meidän jalkoihin, vaikka olikin tavallista valppaampi ja jännittynyt. 
Joulukuun lumisia tunnelmia Ruissalossa:
OPETELTIIN: avoimien rappusten kulkemista, "autoon", lumiaura, lumikola, koiratapahtumassa käyttäytyminen, yhteislenkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti