Monenmoista läksyä ollaan saatu. TOKOssa saatiin läksyksi metallinoudon harjoitteleminen. Viimekerrasta on jo aikaa ja seuraava kerta on parin viikonpäästä. Täytyy myöntää, että tämä läksy on jäänyt kokonaan tekemättä...Ei se nouto toimi leluilla eikä puukapulallakaan, joten tuntuu liian vaikealta meille. Tosin voisihan sitä metallisen esineen suuhun ottamista harjoitella, joten taitaa olla mulla vaan päässä liian iso kynnys. Perustellaan nyt vielä sillä, että kun on kaikkea muutakin...Varmasti jotain tehdään ennen seuraavia harjotuksia, mutta nimelliseksi jää kyllä metaalinoudon reenaus.
Pari kertaa on takana uutta agi-kurssia ja myös sieltä saadaan läksyjä joka kerta. Näitä läksyjä on jotenkin tullu tehtyä innokaammin ja osittain varmaan siksi, että harjoitukset on joka viikko ja tehtäviä täytyy harjoitella heti, jotta viikonpäästä olisi jotain edistystä huomattavissa. Ensimmäisellä kerralla päätettiin pistää kontaktit uusiksi ja unohtaa namikipot kontaktin edestä. Nyt opetetaan Oiva koskemaan maata kuonollaan, niin että takajalat ovat korkeammalla (=kontaktilla). Läksynä piti harjoitella kivillä ja rapuilla ym. niin että takajalat jäivät korkeammalle ja kuonolla maahan koskemisesta palkittiin ja kehuttiin. Meillä meni alku viikko melkoisesti takellellessa. Metsässä, kun yritin tehdä kivillä, palkka tuntui häviävän maahan ja lopulta Oiva nuuski aluetta etutassujen välissä jatkuvasti, eikä mielestäni tajunnut mikä homman pointti oli. Rappukäytävässä valo sammui aina kesken kaiken ja Oiva käyttäytyi muutenkin eritavalla "oudon" ympäristön vuoksi. Sinänsä kumma, koska mm. paikallaoloa ollaan harjoiteltu rappukäytävässä, mutta ilmeisesti se on kuitenkin liian mystinen paikka uuteen asiaan keskittymistä varten. Sitten keksin päällystää sellaisen muovisen säilytyslaatikon kynnysmatolla ja alettiin harjoitella sen kanssa ihan omassa olohuoneessa. Viritelmä toimi hyvin ja Oiva keskittyi ihan eritavalla. Ja parasta on, että kun se on lähellä ja heti saatavilla pystyn tekemän pieniä pätkiä pitkin päivää. Kuitenkin tuntui, että Oiva luuli että haluan sen vain painavan päätään alas ja varsinainen kosketus lattiaan jäi uupumaan. Siinä se tuijotti kulmien alta nenu parin sentin päässä lattiasta, että kummalta puolelta sitä namia tulee tällä kertaa...Eli en taaskaan osannut ajoittaa kehujani tarpeeksi täsmällisesti. Pari päivää ennen seuraavia harjoituksia tajusin käyttää naksutinta ja sen avulla saatiinkin homma toimimaan niin, että harjoituksissa Oiva jo itse tarjosi oikeaa toimintaa ilman apuja. Seuraavaksi läksyksi saatiin vihje-sanan liittäminen tähän. Lisäksi täytyy olla tarkkana että vapautus tulee heti lattiiaan koskemisen jälkeen. Tästä olin aikalailla lipsunut, kun keskityin niin satalasissa siihen lattiiaan koskemiseen, että kokonaisuus pääsi unohtumaan...
Kontaktien lisäksi alettiin harjoittelemaan keppejä ihan alusta verkkojen kanssa. Kyllähän ne menee jo ihan hyvällä rytmillä, mutta mun täytyy ohjata hirveen läheltä. Nyt olis tarkotus, että Oiva oppis tekemään ne itsenäisesti ja lähetys onnistuis mistä suunnasta vaan, ilman et mun tarvii mennä aivan keppien viereen näyttämään, että tästä näin. Sama ongelma meillä on vähän kaikessa. Oiva seuraa mua turhankin tarkkaan, kun se sais itsenäisemmin katella jo seuraaville esteille ja kaikki ohjaukset pitää tehdä tosi läheltä. Toisella kerralla harjoiteltiin takaakiertoa ja valssia. Luulin, että ne jo osattaisiin, mutta eipä osattukaan eri kulmista ja etäisyyksiltä. Näitä harjoitellaan myös läksynä metsässä puitten ympäri välipalkan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti