Rapatessa roiskuu!

Lokakuu aloitettiin kesän toisella tulemisella: mittari näytti yli 20 astetta! Vesikoirien yhteislenkki oltiin sovittu tutulle laavulle. Lenkille tuli Oivan lisäksi vain Hugo. Harmi sinänsä, ettei muut päässeet, mutta toisaalta meidän kannalta myös onni. Oivasta on tullut "isomies" ja muille uroksille on alettu uhoamaan (=murista). Jos lenkillä olisi ollut narttu/-ja olisi voinut jäädä meillä lenkki väliin tai ainakin muuttua remmilenkiksi kärhämien välttämiseksi. Nytkin Hugolle piti äristä ja päristä. Hugo ei ollut moksiskaan, yritti vain kovasti saada tosikkoa leikimään. Alkujännityksen jälkeen Oivakin hoksasi, että voihan tuon kanssa painiakin. Muutaman kerran paini äityi sellaiseksi ärinämyrskyksi, että emännille tuli pupu pöksyyn ja karjaistiin peli poikki. Heti pojat lopetti, kun käskettiin. Leikillään taisivat murista, mutta sitä on kokemattomana niin varovainen, ettei vaan äidy tilanne vakavammaksi. Eikä tyttöjen kanssa leikkiessä koskaan murista! Kullanarvoinen kokemus kyllä! Itse sain hitusen luottamusta, että Oivan voi edelleen päästää muiden urostenkin kanssa peuhaamaan, kunhan ensin haistelee vähän tunnelmaa ja on tarkkana ja toivottavasti Oiva tajusi ettei muut urokset välttämättä ole uhka vaan niiden kanssa voi olla ihan kivaakin.

Ai miten niin pitäis ottaa vähän rauhallisemmin ?!?!

Laavullekin päästiin. Kotia kohti jatkettiin uusien lätäköiden kautta....

 

24.-25.9. oltiin Nadador porukalla Jaakko Suoknuutin agilitykoulutuksessa. Kyllä se vaan varmistui, että tässä lajissa ainakaan ei harjoitusten määrä korvaa laatua millään (eikä kyllä missään muussakaan lajissa...). Koiralla on niin paljon vauhtia ja intoa, että pitäisi oppia ohjaamaan heti oikein. Unohdetaan sellaiset neuvot, että huidotaan kädet pitkinä kuin tuulimylly ja huudetaan seuraavan esteen käskysanaa niin monta kertaa kuin vaan ehtii edelliseltä esteeltä, jotta koira tietää mihin mennään...Niinhän se on, että koirat huomaavat pienimmätkin eleet, joten miksei menisi niillä. Täytyy miettiä kaikki omat liikkeet hyvin enakkoon, että pysyy koiran edellä ilman kilpajuoksua, jonka varmasti häviäisin. Ilmottauduin Elina Jänesniemen kurssille, josko siellä saataisiin ohjaukseen jotain tolkkua.

Syyskuun lopulla lähdettiin Timon kanssa viikon lomalle, kun kerrankin molemmilla oli siihen yhtäaikaa mahdollisuus. Oiva oli Janettella hoidossa. Ihan mukavasti oli mennyt. Muutaman ensimmäisen päivän Oiva oli kulkenut hihnassa Janettea kasvoihin tuijottaen, niin että kuulemma jo hiukan ahdisti. Oiva varmaan meinasi, että täytyy pitää tuota tarkkaan silmällä, ettei sekin häviä. Pahojakin tapoja oli opeteltu. Yksin ollessa Oiva vietti aikansa keittiön pöydällä! Siitä näki ilmeisesti hyvin ikkunasta ulos...takas tullessamme Oiva oli into piukassa, eikä mököttämisestä ollut tietoakaan, vaikka jotkut koirat kuulemma sellaista harrastavat.

11.9. käytiin spanielikerhon järjestämällä korien hieronta kurssilla. Kouluttajana oli Piipa Takala. Ensin oli luento hieronnasta ja venyttelystä, jonka jälkeen Piipa katsoi kaikkien koirien liikkeet, näytti mallikoiralla miten hierotaan ja venytellään käytännössä. Sitten harjoiteltiin omilla koirilla ja Piipa kävi neuvomassa. Hiukan Oivan takareidet olivat kireät, enkä yhtään ihmettele. Sen verran ollaan jo agilityssä poukottu, enkä ole osannut yhtään näitä huolto hommia. Kurssi tulikin siis tarpeen. Nyt osaan lämmittelyn ja jäähdyttelyn lisäksi perusvenytykset ja toivotaan, että niiden avulla vältytään pahemmilta jumeilta tulevaisuudessa.

10.9. korkattiin toko-kisat varmaan kaikkien aikojen huonoimmalla suorituksella. Meinasin jättää menemättä, kun tiesin, ettei ilman palkkaa tekeminen ollut tarpeeksi vahvoilla. Mentiin sitte kuitenkin, kun kisat oli ihan naapurissa ja ilmottautuminen tehty, otettiin koko homma harjoituksen kannalta. Ennen suoritusta sanoin, ettei mitään väliä kuinka huonosti menee, kunhan Oiva ei karkaa ja täysin sulje korviaa, mutta eihän se ikinä niin tee...niin, "ei ikinä". Paikallamakuusta, paineltiin sitte meikäläisen luo ja ohi ulos kentältä pusikkoon nuuskuutelemaan, luoksetulossa juostiin vauhdilla mun ohi ja ulos kentältä ja esteelle karattiin ja hypättiin se ennen kuin liike oli alkanutkaan..., että sillä tavalla. Kyllä hävetti...Loput meni onneksi hiukan enemmän odotusten mukaan. Seuraamiset meni miten nyt treeneissäkin menee, surkeella kontaktilla, mutta oikeessa paikassa. Liikkeestä pysähtyminen meni tosi hyvin ja liikkeestä maahan menossa Oiva jäi seisomaan, joten sekin meni nollille, mutta kuin seinään se pysähty yhdestä käskystä joten oon ihan tyytyväinen. Asento meni varmaan siksi sekasin, että seisomaan jäämistä kerrattiin aikalailla edellisinä päivinä, koska se on heikompi yleensä. Yksi iso tekijä oli, että jouduttiin odottelemaan kentän laidalla ainakin pari tuntia ennen kuin tuli meidän vuoro ja se selvästi otti Oivaa päähän. Yleensä jos jotain tehdään niin sitä tehdään heti, kun päästään paikalle. Odottelun jälkeen Oivaa ei ois voinu vähempää kiinnostaa tehä mitään mun kanssa...Enpä ollut tuotakaan osannut ajatella. Olipahan kokemus ja nyt suunta on ainakin vain ylös päin. Ja tuli opittua myös se, että vaikka tuntuu, että ilmottautuminen on niiiiin paljon ennen koetta, niin ei parane ilmottautua ellei ne liikkeet ole sillon jo kisakunnossa. Alla vielä tulokset:

luoksepäästävyys 10 (x1)

paikalla makuu 0 (x3)

seuraaminen kytkettynä 6 (x2)

seuraaminen taluttimetta 6,5 (x4)

maahan meno seuraamisen yhteydessä 0 (x2)

luoksetulo 0 (x3)

seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (x2)

estehyppy 0 (x2)

kokonaisvaikutus 5 (x1)

71/200