Syksy lähestyy ja kummasti kaikenlaisia koiramaisia tapahtumia ja harrastuksia on yhtäkkiä tarjolla vaikka kuinka. Ja mehän halutaan kokeilla kaikkea! Timo jo totesi, että meikäläisen pitäisi painaa jarrua, meillä on kuulemma Oivan kanssa yli 10 vuotta aikaa harrastaa. Toivottavasti! Kalenteriin on tullut kahmittua kuitenkin jos jotakin ja uusin tuttavuus on agility. Viimeviikolla päästiin tutustumaan rataan ja kokeilemaan hyppyesteitä ja putkea. Lelun perässä Oiva painoi putkeen ihan täysillä, vaikka ensin hiukan empikin (putki oli pitkänä ja hiukan kaarella). Esteet Oiva hyppi hyvin. Tiedä sitte vaikuttaako, että ollaan lähiaikoina harjoteltu kaikkien mahdollisten penkkien ja puunrunkojen yli hyppimistä toko-tyyliin (eri käskyllä ja hypyn jälkeen aina seis).
Kalenterin jo pullottaessa elokuun paimennuskurssille vapautui paikka! Siinä oli miettimistä ehtisikö vielä sinnekin vai voisiko jotain vielä perua...Onneksi tuttu vetäjä lupasi sumplia meille muutaman yksittäiskerran niin, että ehdin vielä lepakkometsään yöksi töihinkin. Joten päästäänpähän kokeilemaan vielä tätäkin uudestaan!
Oivan turkki kihartuu pienenpienelle kiharalle ja näyttää edelleen lyhyeltä, vaikka onkin kasvanut jo hurjasti. Kovasti käyn tahtojen taistelua leikkaisinko sen jo vai olisiko joku näyttely täälläpäin kun se saavuttaa sopivan mitan. Tosi vaikeeta arvioida sen kasvunopeutta.
Oiva oli ensimmäistä kertaa yön yli hoidossa, kun me juhlimme serkkuni häitä. Hyvin oli kuulemma mennyt. Kovin oli poika vahtinut ja pienimpiinkin ääniin reakoinut, onneksi kuitenkin haukkumatta.
Naksutin hommat on taas (höh!) jäänyt vähemmälle. Pääsin ehdollistamisesta katsekontaktin ottamiseen, mikä sujui ihan hyvin. Tosin Oiva nyt osasi jo ennestäänkin ottaa kontaktia, mutta ainakin musta tuntui, että se ymmärsi toimintansa ja naksun yhteyden. Seuraavaksi siis lisää agility kokemuksia ja naksua, toivottavasti kuvien kera! Ja tavoitteet olisi kenties syytä taas päivittää niin ei olisi tämä meidän meno tälläistä poukkoilua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti