Koirakuumeinen kaverini halusi tulla seuraamaan meidän agility-treenäjä ja lykkäsin hälle sitte kameran käteen. Kuvamateriaali on kyllä kätevä paljastaja...En ollut tiedostanut mm. että ohjaan melko kumarassa ja sormi pystyssä. Pikkujuttuja. Ihan hauskoja kuvia kuitenkin. Uutena esteenä tuli pöytä ja Oiva hoksasi kyllä tosi nopeasti, että siihen pitää pysähtyä. Ohjaaminen tuntuu jo hiukan luontevammalta (näin 5 harjoitusten jälkeen...) ja Oiva seuraa kyllä tosi tarkkaan minne näytän. Harjoiteltiin takaaleikkauksia, eli koira ohjataan johonkinpäin ohjaajan edelle ja siirrytään poikki koiran juokseman reitin sen takapuolella. kuulostaa tosi monimutkaselta, mutta ei se käytännössä ollutkaan. Menee kyllä siihen sarjaan, ainakin mulla, että täytyy itse tehdä ennen kun tajuaa. Viimekerralla harjoiteltu rengaskin meni suht hyvin. Hiukan piti varmistella, ettei Oiva pujahda renkaan ali...Kepit menee jo aika hyvään tahtiin, mutta kuten kuvasta näkyy, namissa kiinni...Ihan kun Oiva katsoisi namikättä jopa kieroon...
Maanantaina oltiin paimentamassa. Videotakin kuvattiin, mutta meikäläisen täytyy opetella laittamaan niitä tänne, joten niitä ehkä myöhemmin. Tälläkertaa ei menty pyöröaitaukseen enää olleenkaan. Harjoiteltiin "flänkkejä" isommassa aitauksessa, eli koira kiertää lampaita eri suuntiin ohjaajan ollessa lampaiden keskellä. Väliin pysähtymisiä, jotta homma on ohjaajan hallussa. Yllätyksekseni viimekerralla toiminut "seis" ei toiminut lainkaan ja sen sijaan "maahan" toimi suht hyvin, vaikka se taas ei viimeksi mennyt kuuleviinkorviin laisinkaan. Timo oli sitä mieltä, että Oiva otti Takusta ja Rotista mallia ja meni maahankin eritavalla, enemmän bordercolliemaisesti. Tiedä sitte, minä en eroa huomannut. Lisäksi harjoteltiin suoraan ajamista, eli koira pysyy kokoajan lampaiden takana. Ensin koitettiin niin, että Oiva sai kaarrella, mutta ei mennä lauman ympäri. Se ei niin kauhean hyvin mennytkän, kun ympäri olisi ollut niin kiva painella...Ei mennyt käsky kuuleviin korviin. Sitte tehtiin niin, että Outi oli lampaiden kanssa ja minä ihan koiran vieressä; muutama askel "aja" ja "maahan" niin että koira pääsi etenemään vain suoraan, eikä päässyt karkaamaan lampaille. Se meni suht hyvin, mutta riskinä on kuulemma, että koira alkaa ajatella, ettei se saakaan lähestyä lampaita. Tämän vuoksi otettiin lopuksi vielä niitä flänkkejä. Kurssilaisia alkoi tulla paikalle ja Oiva otti niistä häiriötä..jokainen ohi ajava auto piti käydä aidanvierellä katsomassa ja siinä sitä oltiinkin kun niistä rupesi tulemaan koirakkoja meitä kohti...Taisi kyllä väsykin jo painaa ja sen vuoksi keskittyminen oli ihan minimissään. Mukavaa oli kyllä taas ja hiki tuli. Tuntui, että itse pääsi taas pikkuisen enemmän jyvälle. 
Taippareita käytiin harjoittelemassa Pöytyällä. Alla hiukan kuvauksia miten meni
Laukaus: koirat sidottiin puuhun ja ammuttiin muutaman kerran. Oiva reagoi laukukseen, mutta tuntui ennemminkin ihmettelevän mikä se oli. Katseli kummissaan ympärilleen ja nousi puuta vasten seisomaan "tuliko se tuolta"...Toisen laukauksen jälkeen alkoi hiukan vinkumaan, mutta olen sitä mieltä, että se johtui siitä, että hänet oli sidottu puuhun ja ihmiset seisoa möllötti 10 m päässä, Oivalta olisi mennyt hermot ilman laukaustakin tuommoisessa tilanteessa.
Laahausjälki: Koirat saivat ennen jäljestystä kaikki vuorotellen käydä katsomassa kuollutta kania. Oiva nuuhki pupua, ei ollut siitä mitenkään superkiinnostunut, mutta ei pelännyt/vältellytkään. Jäljillä oli kaksi koirakkoa yhtäaikaa. Oiva otti pahasti häiriötä jonkunmatkan päässä jäljestävästä koirakosta lähtevistä äänistä (risujen rasahduksista, puheesta). Jälki oli kokoajan tiedossa ja välillä Oiva jäljesti tosi tarkkaankin, mutta jokaista rasahdusta se jäi tarkkaan kuuntelemaan. Onneksi kokeessa jäljestetään yksi koira kerrallaan, muuten olis aika vaikeeta kun tuota kiinnostaa niiiin paljon kaikki ympärillä tapahtuva.
Haku: Tallusteltiin n. 5min kokeen 20 min sijaan metsässä "tuomarin" kanssa. Oiva ei kauhean hyvin irtoa muutenkaan ja vieraassa maastossa vielä huonommin, joten kuten jo etukäteen arvasin se oli suurimman osaa aikaa liian lähellä. Lisäksi meidän epämääräinen haahuilu aiheutti sen, että Oiva tarkkaili entistä kovemmin mihin ihmiset mahtaa olla menossa. Se ei ole tottunut, että metsässä haahuillaan lähes paikallaan. Aina on joku suunta mihin mennään (reippaasti) ja silloin uskaltaa painellakin hiukan edempänä.
Riistapukin nouto: Ensin en suostunut päästämään Oivaa edes irti, koska olin aivan varma, että se lähtee pukin kanssa riekkumaan. Oiva kuitenkin yllätti ja ensimmäinen nouto meni lähes täydellisesti (toi pukin rannalle, vaikkei nyt mulle asti kuitenkaan) ja toisella yrittämällä päästin sen sitten irti ja kapula jäi vesirajaan (sain se kuivin jaloin, mikä on edellytyksenä). Kummallakaan kerralla Oiva ei kuitenkaan yrittänyt omia pukkia, joten yllätyin tosi positiivisesti. Ja Siinä noudossahan ei mitään ongelmaa olekaan. Oiva ui epäröimättä pukin perään eikä emmi ottaa sitä suuhun.
Mitäs tästä nyt voi päätellä. Jos on hyvä päivä, riistapukin noutokin onnistuu. Ilman kummempia häiriöitä jälki sujuu. Laukaukseen Oiva todennäköisesti reagoi, mutta uskon sen jatkavan hakua samaan tapaan kuin ennen laukausta. Haussa se on varmaan tuomarista kiinni irtooko se tarpeeksi hyväksyttyä suoritusta varten ja senkin puolesta, että kuljetaanko me tuomarin kanssa määrätietoisesti suuntaan x, vai haahuillaanko ympyrää...Eli, eli, ehkä meillä on kuitenkin mahiksia päästä jopa läpi...
Eilen käytiin vielä jäljestämässä verijälkeä melko vaikeassa maastossa lähellä häiriötä ja ihan mukavasti se meni. Lilli jäljesti toisen tekemäni jäljen ja sen jälkeen paineltiin Luolavuorelle lenkille Faman kanssa. Kyllä Oivalla oli ihmettelemistä kun kaksi naista näytti hammasta, kun yritti liehitellä. Ladyt taisi olla liian aikuisia Oivan paineille, mutta hyvä lenkki siltikin. Tekee hyvää Oivalle huomata, ettei kaikkien kanssa voi rellestää miten haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti