Viimeinen Seili-reissu takana

Päärakennus, vanha spitaalisten- ja mielisairaala.

14.7. tultiin viimeisen kerran Seilistä kotiin ja nyt on jo viikko yötöitä lepakko pyynneissä takana. Nyt oleskellaan viikonloppu mökilä ja vettä tulee oikeen kunnolla. Kun tultiin tänne, Oiva kirmasi nurmikolla siihen malliin, että olisi voinut luulla että se on ollut ainakin kuukauden sisällä suljettuna...

 

Nyt on hyvä väli kirjoitella viimeiset jorinat Seilistä. Majoituttiin Seilissä Mankeli nimiseen rakennukseen (kuva alla). Oiva oli nätisti ja hissukseen, mutta koville otti, kun jouduin jättämään Oivan yksin monta kertaa päivässä, koska muihin tiloihin ei saanut ottaa koiraa. Sikalan aitauskaan ei käynyt päinsä kun Oiva ei kestänyt sitä että minä liikuin pihapiirissä, mutten huomioinut häntä. Loppujenlopuksi Oiva ei suostunut menemään Mankeliin sisälle, vaan jouduin ennakoimaan aina ennen lenkkien loppua ja laittamaan hihnan kiinni :(

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aakkeella laakeella nurmialueella kirkon edessä oli hyvä treenailla ja leikkiä. Harjoiteltiin myös vireenhallintaa uusin vinkein. Oiva oli niin kieroksilla että toimikin ihan eri tavalla kuin ennen ja meikäläisellä meni sormi suuhun...Saalisleikillä nostettiin virettä ja sitte rauhotuttiin. Kun Oiva oli maate rauhassa nousin lelun kanssa hiljalleen. Sitte tapahtui tutut jutut eli lelua yritettiin saada haukkumalla ja törkeästi vaan ottamalla mun kädestä. Käänsin selkäni haukuille ja estin kädellä. Tässä kohtaa yleensä Oiva on luovuttanut ja rauhoittunut, mutta nyt se saikin kauhean hepulikohtauksen; jahtasi omaa häntäänsä ja juoksi ja syöksyili sinnetänne tuhatta ja sattaa kuin mikäkin pipi päinen...että sellaista rauhottumista. Tarvii seuraavaksi laittaa se liinaan tms. kiinni, että pystyn estämään nuo hepulitkin. Olis kyllä niin hyödyllistä, jos yhdellä sanalla sais virettä nostettua ja toisella koiran rauhottumaan täysin, joten tän harjottelua kyllä jatketaan ehdottomasti.

 

 

 

 

Kepit on ihan ykkösjuttu ja parasta on noutaa niitä vedestä! Molemmat uitiin melkoisesti, auringon porottaessa lähes joka päivä.

Seilissä on monen monta mahtavaa puuta. Kirkon lähellä on iso mänty josta näyttää kasvavan toisia mäntyjä sisältä. Sitten meidän lenkkipolulle osui joku niin iso lehtipuu, että lehdet hädin tuskin erotti korkeuksista. Mahtava muhkurainen runko sillä oli. Lisäksi mentiin valtavan lehmuksen alta, joka kukki niin että ilma täyttyi makeasta tuoksusta ja koko puu surisi öttiäisten kerätessä siitä mettä.

 

Löydettiin myös ensimmäiset kanttarellit ihan heinäkuun alussa keskeltä polkua! Ne olivat niin pieniä (kuvassa Oivan edessä, jos erottaa..) että jätettiin ne vielä kasvamaan. 

 

Lisäksi ihmeteltiin kuoriutuvaa puuta,  pähkinöitä, monenmoisia kääpiä ja ihania metsämansikoita. Meikäläinen voisi kyllä muuttaa tälläiselle saarelle koska vaan.

Aina kun oli hommia, joita tein ulkona otin Oivan mukaan. Innokkaasti Oiva olisi halunnutkin osallistua kaikkeen...Kun haettiin ahdinpartaa rantavesistä myös Oiva alkoi repimään levää pohjasta. Kuplat vaan nousi kun se tunki päätään veden alle. Saa nähdä koska se hoksaa miten sukelletaan. Myös saavit, joissa kasvatimme rakkolevää ja meriajokasta oli äärest kiinnostavia, kun kerran minäkin kävin niitä aikaajoin sorkkimassa.

Seilissä on paljon peuroja ja kauriita, mutta Oiva ei niistä kummemmin välittänyt. Yhden ainoan kerran se lähti karkuun loikkivan peuran perään ja siinäkin oli enemmän sellainen "mikäs sä oot? Mäkin osaan loikki!"-fiilis, kuin että paisti olisi ollut mielessä.  Ja monta kertaa ollaan menty ihan läheltä ohi. Alla olevista kuvista voi arvata että punkkeja oli taas vaikka muille jakaa. Oiva on nirsoillut valkosipulin suhteen, joten vaihdoin sen kuivattuun, mikä uppoaakin nyt hyvin. Ihan selvä ero on punkkien tarttumisen kanssa on riippuen meneekö valkosipulit massuun vai pisin lattioita.

 zoom -->

Oivan luomu bilehileet

 Kallioillakin tuli kiipeiltyä jonkin verran ja, jälleen, maisemat olivat kyllä upeat.

Tässä mennään pers edellä puuhun ;)

Kepin kiinniotosta syntyneet jarrutusjäljet vasemmalla...

 

 

Lehmät olivat siirtyneet lähemmäs asutusta ja käytiin katsomassa niitäkin muutamana iltana. Mielenkiintoisempi tuttavuus oli karja-silta, josta lehmät ei pääse yli. Hienosti Oiva oppi kulkemaan muutamaa lautaa pitkin yli. Hyvää koordinaatio-harjoitusta.

Sitte tähän päivään. Muutama päivä sitten aloin vihdoin tosissani opettamaan naksutinta Oivalle. Nyt teen pohjatyön kunnolla, että siitä olisi jotain hyötyäkin. Ens viikolla kokeillaan toimiiko homma. Eiköhän. Kaatopaikalla löysin sopivan korkuisen ja kapean penkin, jonka kanssa ollaan harjoiteltu TOKO-hyppyä. Hyvin Oiva hoksasi homman juonen ja jää paikalleen esteen toiselle puolelle riippumatta miten ja minne minä hyppelen, kunnes saa vapautus käskyn. Tässä rupee ALO liikkeet olemaan sellaisessa mallissa, että voisi ruveta vilkuilemaan lähialueen kokeita...Itteä tarttee kyllä psyykata, että toimii se koira ilman namejakin. Toimii, joo, mut ohjaaja ei toimi ellei oo namia kädessä...