Lunta! Oli...

Ensilumi tuli Turkuun kunnon myräkkänä. Vettä on tullut sen jälkeen kuitenkin niin paljon, että nurmet vihertää jälleen...Tunnelmia lyhyestä valkeasta ilosta:

"mihin se lumipallo hävisi...?"

Etsi kuvasta koira

Kolmannen kerroksen ikkunatkin sai osansa myräkästä...Ja väsynyt koira oli helppo asetella jouluaskartelujen keskelle poseeraamaan :)                             Agiliyssä on viimeiset läksyt käsillä. Kaikkia läpikäytyjä ohjauksia on tarkoitus käydä läpi ja lisäksi kontaktia aina vaan...mahtaako tuo tulla koskaan valmiiksi. Eli puitten ympäri treenaillaan takaakiertoa, valssia, poispäinkäännöstä, sylikäännöstä ja takaaleikkausta.

ekskuilua ja ERInomainen Oiva

Nyt on näyttelytkin korkattu ja hienostihan se meni. Oiva sai erinomaisen juniori-luokassa. Luokassa oli kolme koiraa ja kaksi sai ERIn ja Oiva tuli näistä toiseksi kilpailuluokassa. SAta ei saatu, joten misseily jäi tältä erää siihen ja lähdettiin tyytyväisinä kotiin.

Tampere 6.12.

Luokka: juniori

Tuomari: Paula Rekiranta

Laatuluokka: ERI

Kilpailuluokka: 2

Käyttäytyminen: rodunomainen lähestyttäessä

Arvostelu: Kookas nuori uros, joka on aavistuksen pitkä runkoinen. Hyvä kallo, kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi. Hyvä kaula. Selässä aavistus pehmeyttä. Hyvin kulmautuneet raajat. Riittävä raajaluusto. Erittäin hyvä karva. Liikkuu hyvin.

Näyttely oli Tampereella, joten yhdistin reissuun Hämeenlinna eksursion. Johan Johanna on siellä asunut useamman vuoden...Oiva osasi käyttäytyä paremmin kuin odotin, mutta kolmen päivän reissu kyllä vei voimat ja nyt vedetään sikeitä. Ihanana yllätyksenä aamulla Hämeenlinnasta lähtiessä oli jo ihan mainittava lumikerros maassa! Oivakin oli ihan innoissaan. Harmi vaan, että Turussa on liian lämmin, että lumi olisi pysynyt samalla tavalla. Olis varmaan pitänyt jäädä Johannan nurkkiin nauttimaan lumesta.

 

Loppuun tunnelmia viime joululta, ei ihan samallatavalla Oiva mahdu syliin enää...

Ihanat nartut!

Hormonit hyrrää, vaikkei kevät olekaan ja Oiva on lääpällään kaikkiin niin ihaniin narttuihin. Pienen pieni mudi pentu Misty oli Helsingistä tutustumassa Turkuun ja voih miten ihana neito hänkin oli Oiva mielestä, vaikka ikää oli vasta 3 kk...Temmeltämässä mukana oli myös ah niin ihana Savu! Ulkoilun jälkeen molemmat mudit ottivat tirsat emäntien ja isännän kahvitellessa. Oivalla puolestaan oli vaikeuksia pysyä nahoissaan, kun lumoavat neidot tulivat kotiin asti, ei siinä nyt nukkumaan pysty. Ja pitkästä aikaa nähtiin myös aurinkoa! Ei kyllä uskoisi, että joulukuu on muutaman päivän päästä...

Illalla mentiin heijastinkampanja kävelylle keskustaan. Savun ja Mistyn lisäksi tuttuja oli Inca ja Liinu. Liinu nähtiin ensimmäisen kerran ja valloittava nuori neiti oli hänkin. Oiva oli tapansa mukaan lumoutunut ja teki itseään tykö niin röyhkeästi, että Liinua taisi hiukan pelottaa...Incan ja Liinun emännän mielestä Oiva oli kasvanut valtavasti sitte viime näkemän (kesän). Paino on kyllä pysynyt siinä 22-23 kg:ssa alkukeväästä saakka, mutta ehkäpä sitä jykevyyttä on tullut. Ei sitä oikeen itse näe, kun tuijottelee joka päivä. Vaikka aika jörkäleeltähän tuo näyttää ainakin Timon saadessa tervetulosuukkoja kotiin tullessa...Heijastinlenkki meni hienosti siihen nähden, että liikkeelle lähdettyä muille uroksille ei öristy lainkaan, kaupungin hälinästä ei välitetty ja aika-ajoin remmissäkin oltiin nätisti, vaikka ympärillä oli niitä ihania narttuja vaikka kuinka. Ja tosiaan ei olla keskustassa lenkkeilty oikeastaan ollenkaan sitten pikkupentu ajan.

Eilen oltiin Kaarinan koirakeskuksessa näyttelykoulutuksessa, kun Tampereen reissu lähestyy eikä mätsäreitä oikeen järjestetä missään. Hyvä, että mentiin. Selvästi oli touhu unohtunut Oivalta ja jälleen ne ihanat naiset olisi ollut kiinnostavampia kuin paikallaan seisominen ja ravaaminen. Täystyö oli saada kuono irti mattopohjan hajuista, mutta parin tunnin koulutuksen loppupuolella meni jo niin mallikkaasti, että yllätyin itsekin. Sain muutenkin hyviä vinkkejä oikeaan asentoon laittamiseen ja Oivan askeliin sopivaan juoksunopeuteen. Saa nähdä kuinka meidän viikonpäästä käy.

Kotiläksyt jatkuu: agilityssä läksynä sylkkäri-käännökset ja sitä kontaktin vahvistamista. Tosi nopeasti Oiva on sen kyllä oppinut. Se pysyy jo hyvin paikoillaan, vaikka minä liikkuisin ympärillä. Keskenhän se kuitenkin on, mutta hyvin lähtenyt oppiminen alkuun. TSAU:n treeneissä tehtiin keinua (koira kiinni) ja tuntuu, että siinäkin otettiin nyt oikeasti askel eteenpäin ja Oiva hoksasi, että ihan oikeesti kannattaa pysähtyä odottamaan, että toinen pää laskee maaha. Tokon metallinoutoa aloin harjoittelemaan naksun kanssa ja uutena läksynä saatiin "idioottiympyrä" eli jäävät liikkeet (istu, maahan, seiso) niin että kuljetaan neliön ympäri ja koira jätetään aina yhdelle sivulle, kuljetaan itse ympyrä ja koiran kohdalla otetaan koira seuraamiseen ja taas seuraavalla sivulla jätetään jne. Koko liike on kokeesta poistunut ja se on korvattu "Z-kävelyllä", mutta se on hyvää harjotusta jääviin. 

Loppuun vielä linkit espanjalaisiin "rotuesittely" videopätkiin. Hienoa katseltavaa <3 vielä kun ymmärtäisi mitä puhutaan... video 1/2   ja video 2/2 .

Kotiläksyjä

Monenmoista läksyä ollaan saatu. TOKOssa saatiin läksyksi metallinoudon harjoitteleminen. Viimekerrasta on jo aikaa ja seuraava kerta on parin viikonpäästä. Täytyy myöntää, että tämä läksy on jäänyt kokonaan tekemättä...Ei se nouto toimi leluilla eikä puukapulallakaan, joten tuntuu liian vaikealta meille. Tosin voisihan sitä metallisen esineen suuhun ottamista harjoitella, joten taitaa olla mulla vaan päässä liian iso kynnys. Perustellaan nyt vielä sillä, että kun on kaikkea muutakin...Varmasti jotain tehdään ennen seuraavia harjotuksia, mutta nimelliseksi jää kyllä metaalinoudon reenaus.

Pari kertaa on takana uutta agi-kurssia ja myös sieltä saadaan läksyjä joka kerta. Näitä läksyjä on jotenkin tullu tehtyä innokaammin ja osittain varmaan siksi, että harjoitukset on joka viikko ja tehtäviä täytyy harjoitella heti, jotta viikonpäästä olisi jotain edistystä huomattavissa. Ensimmäisellä kerralla päätettiin pistää kontaktit uusiksi ja unohtaa namikipot kontaktin edestä. Nyt opetetaan Oiva koskemaan maata kuonollaan, niin että takajalat ovat korkeammalla (=kontaktilla). Läksynä piti harjoitella kivillä ja rapuilla ym. niin että takajalat jäivät korkeammalle ja kuonolla maahan koskemisesta palkittiin ja kehuttiin. Meillä meni alku viikko melkoisesti takellellessa. Metsässä, kun yritin tehdä kivillä, palkka tuntui häviävän maahan ja lopulta Oiva nuuski aluetta etutassujen välissä jatkuvasti, eikä mielestäni tajunnut mikä homman pointti oli. Rappukäytävässä valo sammui aina kesken kaiken ja Oiva käyttäytyi muutenkin eritavalla "oudon" ympäristön vuoksi. Sinänsä kumma, koska mm. paikallaoloa ollaan harjoiteltu rappukäytävässä, mutta ilmeisesti se on kuitenkin liian mystinen paikka uuteen asiaan keskittymistä varten. Sitten keksin päällystää sellaisen muovisen säilytyslaatikon kynnysmatolla ja alettiin harjoitella sen kanssa ihan omassa olohuoneessa. Viritelmä toimi hyvin ja Oiva keskittyi ihan eritavalla. Ja parasta on, että kun se on lähellä ja heti saatavilla pystyn tekemän pieniä pätkiä pitkin päivää. Kuitenkin tuntui, että Oiva luuli että haluan sen vain painavan päätään alas ja varsinainen kosketus lattiaan jäi uupumaan. Siinä se tuijotti kulmien alta nenu parin sentin päässä lattiasta, että kummalta puolelta sitä namia tulee tällä kertaa...Eli en taaskaan osannut ajoittaa kehujani tarpeeksi täsmällisesti. Pari päivää ennen seuraavia harjoituksia tajusin käyttää naksutinta ja sen avulla saatiinkin homma toimimaan niin, että harjoituksissa Oiva jo itse tarjosi oikeaa toimintaa ilman apuja. Seuraavaksi läksyksi saatiin vihje-sanan liittäminen tähän. Lisäksi täytyy olla tarkkana että vapautus tulee heti lattiiaan koskemisen jälkeen. Tästä olin aikalailla lipsunut, kun keskityin niin satalasissa siihen lattiiaan koskemiseen, että kokonaisuus pääsi unohtumaan... 

Kontaktien lisäksi alettiin harjoittelemaan keppejä ihan alusta verkkojen kanssa. Kyllähän ne menee jo ihan hyvällä rytmillä, mutta mun täytyy ohjata hirveen läheltä. Nyt olis tarkotus, että Oiva oppis tekemään ne itsenäisesti ja lähetys onnistuis mistä suunnasta vaan, ilman et mun tarvii mennä aivan keppien viereen näyttämään, että tästä näin. Sama ongelma meillä on vähän kaikessa. Oiva seuraa mua turhankin tarkkaan, kun se sais itsenäisemmin katella jo seuraaville esteille ja kaikki ohjaukset pitää tehdä tosi läheltä. Toisella kerralla harjoiteltiin takaakiertoa ja valssia. Luulin, että ne jo osattaisiin, mutta eipä osattukaan eri kulmista ja etäisyyksiltä. Näitä harjoitellaan myös läksynä metsässä puitten ympäri välipalkan kanssa.

Lajien sekoittamista ja metsälenkkejä

Tällä hetkellä me harrastetaan ohjatusti tokoa ja agilityä. Tokoilu on vaihtunut viikottaisesta kerrankuukaudessa ryhmässä treenaamiseen. Saa nähdä millaisia "läksyjä" saadaan maanantaina. Aika vähälle on jäänyt treenaminen itsekseen. Kontakti on kuitenkin parantunut huimasti. Oiva saattaa kesken lenkinkin tulla itse tarjoamaan täydellistä seuraamista, joten kyllä se tietää mitä siltä halutaan! Samoin sivuttain liikkumisessa oikean paikan säilyttämisessä on kehitytty huikeasti. Peilin edessä naksuttelu auttoi näköjään huimasti, mutta suurin edistys taitaa olla kuitenkin peräisin agilityharjoituksista! Toko perusasentoa ja seuraamista ollaan treenattu agility halliin mennessä. Niin kova hinku halliin on päästä, että Oiva varmaan tekisi voltteja takaperinkin jos osaisin pyytää. Täytyy miettiä jatkossa enemmänkin mitä toko liikkeitä voisi treenata agilityn lomassa. Tuntuu yhteinen sävel löytyvän nopeasti ja hitunen agi-innostakin taitaa tarttua liikkeisiin ainakin jos tuota seuraamista ajattelee. Jonkinverran ollaan tehty paikallaoloa ja liikkeestä pysähtyviä liikkeitä lenkeillä, mutta liian vähän. Luoksetuloa ollaan tehty hiukan enemmän, kun suunnitelmissa on erilaiset häiriö luoksetulo harjoitukset, mitä opittiin toko-alkeiskurssilla. Idean saatuani tajusin, että aika vähälle se luoksetulon harjoittelu on jäänyt kun se sujuu isommitta häiriöittä hyvin. Seuraavaksi namikippoja ja leluja väliin ja niistä huolimatta Oivan olis tarkoitus tulla täysillä luokse. Jossain haaveissa suunnittelen myös toisten koirien sijoittelua reitille, niin että Oivan tarttis tulla niitten ohi suoraan ja vauhdilla luokse, mut siihen on vielä piiitkä matka. Tota lelu nami häiriötäkin alan varmaan treenaamaan koira liinassa....

Mistä tuli mieleen, että oon koittanu saada karsittua pois Oivalta pahaa tapaa lähteä omille teille riekkumaan lelun kanssa. Sisällä onnistuu jo hyvin kahden pallon kanssa vaihto leikki, jonka oon aina lopettanu niin, että otan pallot itelleni, mutta Oiva saa "kivemman" lelun tilalle ja sillä se saa leikkiä itsekseen niin kauan kuin haluaa (en osota mitään huomiota) ja kun kiinnostus lopahtaa pistän lelun vaivihkaa pois. Ulkona toimii jotenkuten, kunhan lelun tuomisesta saa vaihtolelun lisäksi namin ja viretila ei ole liian korkea. Tähän olis nyt tarkotus panostaa, koska se helpottais palkkaamista huomattavasti, kun vois huoletta antaa lelun irtiolevalle koiralle. Agilityssäkin palkkaan nyt vetoleikillä ja lopuksi, kun oon laittanu hihnan, lelu lentää. Lisäksi oon tehny virityksiä, joissa lelu on narun päässä, mutta ne ei ole kätevimpiä. 

Edellämainitun haasteen vuoksi lenkillä ei kauhen usein lelut lennä. En tiedä onko se sitten lelujen (tai leikkijöiden) puutteesta vai mistä, mutta mikään ei olekaan lenkillä niin kivaa kuin kepit! ja mitä isompi, sen parempi.... Ensin tunnelmia kuraisesta ruissalosta:

Sama meno jatkuu Naantalissa Luolalanjärven ympärillä:

Ja kotimetsässä vuorossa hiukan pienempi kepukka:

 

 

Mökillä ei sopivaa keppiä tullut aamulenkillä vastaan, mutta ruska oli sitäkin kauniimpi aamuauringon valossa:

 

Agilityssä ollaan edistytty ainakin omasta mielestäni huimasti! Oiva ei enää turhaudu mun kädettömyyteeni samalla tavalla, ei hypi vasten ja käy käsiin. En sitte tiedä onko Oivan pinna kasvanut vai enkö oo enää niin kädetön. Toivottavasti en..Ainakin osaan jo hiukan hahmottaa rataan tutustuessa miten missäkin kohtaa kannattaa ohjata ja miten Oiva tulee liikkumaan. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa! Eniten olen kuitenkin ylpeä siitä, että pystyn muistamaan jo ihan helposti n.15 esteen radan, minkä ajattelin vielä elokuussa olevan mahdotonta. Sillon tuli paljon sellaisia kämmejä ihan muutamien esteiden pätkillä, että myöhästyin ohjauksesta, kun en muistanut mihin sitte mentiin...Nyt on suunta selvillä (yleensä) ja kämmit tulee sitte muista syistä. Kepit menee jo hyvällä rytmillä ja viimeviikolla aloin itse juoksemaan oikeinpäin vierellä. Tähän asti olen siis peruuttanut ja vauhtia on jo sen verran, että meinasin selälleni lentää. Hetken Oiva ihmetteli mikä homman nimi on, kun olenkin toisinpäin, mutta kolmannella toistolla mentiin jo taas hyvin. Keinua ollaan kokeiltu ihan muutaman kerran ja se on selvästi Oivalle kova pala, mikä näkyy hiukan puomillakin. Eiköhän siitäkin kuitenkin selvitä, kun vaan rauhassa reenataan. 

Unikuviin on luonteva lopettaa. Oiva käyttää useimmiten petiään tyynynä, mutta edelleen kun on oikein naatti voi nukkua mitä kummallisemmissa asennoissa pitkiäkin aikoja. Ei se ainakaan vielä ole jäykistynyt kasvaessaan, kuten joku ennusti. 

Rapatessa roiskuu!

Lokakuu aloitettiin kesän toisella tulemisella: mittari näytti yli 20 astetta! Vesikoirien yhteislenkki oltiin sovittu tutulle laavulle. Lenkille tuli Oivan lisäksi vain Hugo. Harmi sinänsä, ettei muut päässeet, mutta toisaalta meidän kannalta myös onni. Oivasta on tullut "isomies" ja muille uroksille on alettu uhoamaan (=murista). Jos lenkillä olisi ollut narttu/-ja olisi voinut jäädä meillä lenkki väliin tai ainakin muuttua remmilenkiksi kärhämien välttämiseksi. Nytkin Hugolle piti äristä ja päristä. Hugo ei ollut moksiskaan, yritti vain kovasti saada tosikkoa leikimään. Alkujännityksen jälkeen Oivakin hoksasi, että voihan tuon kanssa painiakin. Muutaman kerran paini äityi sellaiseksi ärinämyrskyksi, että emännille tuli pupu pöksyyn ja karjaistiin peli poikki. Heti pojat lopetti, kun käskettiin. Leikillään taisivat murista, mutta sitä on kokemattomana niin varovainen, ettei vaan äidy tilanne vakavammaksi. Eikä tyttöjen kanssa leikkiessä koskaan murista! Kullanarvoinen kokemus kyllä! Itse sain hitusen luottamusta, että Oivan voi edelleen päästää muiden urostenkin kanssa peuhaamaan, kunhan ensin haistelee vähän tunnelmaa ja on tarkkana ja toivottavasti Oiva tajusi ettei muut urokset välttämättä ole uhka vaan niiden kanssa voi olla ihan kivaakin.

Ai miten niin pitäis ottaa vähän rauhallisemmin ?!?!

Laavullekin päästiin. Kotia kohti jatkettiin uusien lätäköiden kautta....

 

24.-25.9. oltiin Nadador porukalla Jaakko Suoknuutin agilitykoulutuksessa. Kyllä se vaan varmistui, että tässä lajissa ainakaan ei harjoitusten määrä korvaa laatua millään (eikä kyllä missään muussakaan lajissa...). Koiralla on niin paljon vauhtia ja intoa, että pitäisi oppia ohjaamaan heti oikein. Unohdetaan sellaiset neuvot, että huidotaan kädet pitkinä kuin tuulimylly ja huudetaan seuraavan esteen käskysanaa niin monta kertaa kuin vaan ehtii edelliseltä esteeltä, jotta koira tietää mihin mennään...Niinhän se on, että koirat huomaavat pienimmätkin eleet, joten miksei menisi niillä. Täytyy miettiä kaikki omat liikkeet hyvin enakkoon, että pysyy koiran edellä ilman kilpajuoksua, jonka varmasti häviäisin. Ilmottauduin Elina Jänesniemen kurssille, josko siellä saataisiin ohjaukseen jotain tolkkua.

Syyskuun lopulla lähdettiin Timon kanssa viikon lomalle, kun kerrankin molemmilla oli siihen yhtäaikaa mahdollisuus. Oiva oli Janettella hoidossa. Ihan mukavasti oli mennyt. Muutaman ensimmäisen päivän Oiva oli kulkenut hihnassa Janettea kasvoihin tuijottaen, niin että kuulemma jo hiukan ahdisti. Oiva varmaan meinasi, että täytyy pitää tuota tarkkaan silmällä, ettei sekin häviä. Pahojakin tapoja oli opeteltu. Yksin ollessa Oiva vietti aikansa keittiön pöydällä! Siitä näki ilmeisesti hyvin ikkunasta ulos...takas tullessamme Oiva oli into piukassa, eikä mököttämisestä ollut tietoakaan, vaikka jotkut koirat kuulemma sellaista harrastavat.

11.9. käytiin spanielikerhon järjestämällä korien hieronta kurssilla. Kouluttajana oli Piipa Takala. Ensin oli luento hieronnasta ja venyttelystä, jonka jälkeen Piipa katsoi kaikkien koirien liikkeet, näytti mallikoiralla miten hierotaan ja venytellään käytännössä. Sitten harjoiteltiin omilla koirilla ja Piipa kävi neuvomassa. Hiukan Oivan takareidet olivat kireät, enkä yhtään ihmettele. Sen verran ollaan jo agilityssä poukottu, enkä ole osannut yhtään näitä huolto hommia. Kurssi tulikin siis tarpeen. Nyt osaan lämmittelyn ja jäähdyttelyn lisäksi perusvenytykset ja toivotaan, että niiden avulla vältytään pahemmilta jumeilta tulevaisuudessa.

10.9. korkattiin toko-kisat varmaan kaikkien aikojen huonoimmalla suorituksella. Meinasin jättää menemättä, kun tiesin, ettei ilman palkkaa tekeminen ollut tarpeeksi vahvoilla. Mentiin sitte kuitenkin, kun kisat oli ihan naapurissa ja ilmottautuminen tehty, otettiin koko homma harjoituksen kannalta. Ennen suoritusta sanoin, ettei mitään väliä kuinka huonosti menee, kunhan Oiva ei karkaa ja täysin sulje korviaa, mutta eihän se ikinä niin tee...niin, "ei ikinä". Paikallamakuusta, paineltiin sitte meikäläisen luo ja ohi ulos kentältä pusikkoon nuuskuutelemaan, luoksetulossa juostiin vauhdilla mun ohi ja ulos kentältä ja esteelle karattiin ja hypättiin se ennen kuin liike oli alkanutkaan..., että sillä tavalla. Kyllä hävetti...Loput meni onneksi hiukan enemmän odotusten mukaan. Seuraamiset meni miten nyt treeneissäkin menee, surkeella kontaktilla, mutta oikeessa paikassa. Liikkeestä pysähtyminen meni tosi hyvin ja liikkeestä maahan menossa Oiva jäi seisomaan, joten sekin meni nollille, mutta kuin seinään se pysähty yhdestä käskystä joten oon ihan tyytyväinen. Asento meni varmaan siksi sekasin, että seisomaan jäämistä kerrattiin aikalailla edellisinä päivinä, koska se on heikompi yleensä. Yksi iso tekijä oli, että jouduttiin odottelemaan kentän laidalla ainakin pari tuntia ennen kuin tuli meidän vuoro ja se selvästi otti Oivaa päähän. Yleensä jos jotain tehdään niin sitä tehdään heti, kun päästään paikalle. Odottelun jälkeen Oivaa ei ois voinu vähempää kiinnostaa tehä mitään mun kanssa...Enpä ollut tuotakaan osannut ajatella. Olipahan kokemus ja nyt suunta on ainakin vain ylös päin. Ja tuli opittua myös se, että vaikka tuntuu, että ilmottautuminen on niiiiin paljon ennen koetta, niin ei parane ilmottautua ellei ne liikkeet ole sillon jo kisakunnossa. Alla vielä tulokset:

luoksepäästävyys 10 (x1)

paikalla makuu 0 (x3)

seuraaminen kytkettynä 6 (x2)

seuraaminen taluttimetta 6,5 (x4)

maahan meno seuraamisen yhteydessä 0 (x2)

luoksetulo 0 (x3)

seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (x2)

estehyppy 0 (x2)

kokonaisvaikutus 5 (x1)

71/200