Espanjanvesikoirilla kuulemani mukaan on yhä enemmän ongelmana kapea alaleuka ja valitettavan usein tuntuu käsitys olevan että purenta korjaantuu pennun kasvaessa itsestään tai vähintäänkin muutamalla kotikonstilla, joten päätin kirjoittaa Ainun purennasta oman päivityksen, sen sijaan, että mainitsisin sen vain Ainun sivulla. Alla vielä kuvasarja miltä purentä näytti eri vaiheissa.
Ainulla oli jo pikkupentuna todella kapea alaleuka. Maitokulmurit kasvoivat yläleuan sisäpuolelle ja pureutuivat kitalakeen tehden sinne pienet reiät. Perinteisin neuvo taitaa olla narupallolla vetoleikit, jotta vielä rustoinen leuka venyisi. Tässäkohtaa kun kulmureilla oli pienenpienet kolot kitalaessa kaikki pallon kanssa saavutettu alaleuan leviäminen meni joka kerta takaisin Ainun laittaessa suunsa kiinni. Eli sen lisäksi, että kitalaessa oli ikävät reiät, jotka tietysti olisivat voineet tulehtua, alaleuka ei pystynyt kasvamaan vapaasti sillä kulmurit olivat lukinneet sen yläleuan suhteen tiettyyn kohtaan. Ala- ja yläleuka kehittyy hieman eri tahtiin, joten on tärkeää, että molemmat pääsevät kasvamaan vapaasti. Ainulta poistettii molemmat alakulmurit sen ollessa 3 kk:n ikäinen. Nukutus niin pienelle pennulle on toki riski ja pysyvien hampaiden pinta voi vaurioitua maitohampaita poistaessa, mutta ilman toimenpidettä seuraukset olisivat olleet vielä huonommat. Ainulla poistosta ei aiheutunut pysyville hampaille muuta kuin pieni kiillevaurio toiselle puolelle.
Jännityksellä odotettiin pysyvien alakulmurien puhkeamista ja niiden kasvua seurattiin tarkasti. Jätskitikut
![]() |
Alakulmurien taivuttelua jätskitikkujen kanssa. |
sormien suojana taivuteltiin pienenpieniä hampaan alkuja päivittäin kasvamaan oikeaan suuntaan, etteivät ne vain osuisi ikeneen tai pahimmassa tapauksessa kitalakeen. Lisäksi leikittin paljon narupallolla ja kannustin Ainua kantamaan kovia muovipalloja. Kotikonstit ei kuitenkaan riittäneet vaan Ainun ollessa n.6 kk alakulmurit jäivät maitohampaiden tapaan yläleuan sisäpuolelle. Aikaikkuna toimia ei tälläisissä ole kovin suuri (kun kasvu loppuu ja leuka luutuu taivuttelut ei enää auta), joten suuntasin heti asianuntijalle, mikä olikin hyvä, sillä en ollut osannut huomioida kaikkea. Ei nimittäin riittäisi, että alakulmurit suuntaisivat ulemmas, purenta oli sen verran ahdas, että saimme kotiläksyksi myös taivutella yläkulmureita taaksepäin, jotta alakulmurit mahtuisivat paikallensa. Lisäksi narupallo leikit kiellettiin kokonaan, sillä siinä samalla yläkulmurit vääntyisivät juuri päinvastaiseen suuntaan kuin halusimme.Saimme kotiin vietäviksi mielestäni todella ison ja kovan kumipallon (olin käyttänyt liian pieniä palloja), jota Ainun oli tarkoitus kantaa mahdollisimman paljon päivittäin. Kahden viikon ahkeran pallon kannon ja taivuttelun jälkeen vasemman puolen kulmuri oli siirtynyt oikealle paikalle!
![]() |
Ainu oikoo itsenäisesti. |
Oikealla puolella kulmurin kärki upposi yläleuan ikeneen muodostuneeseen reikään. Päätettiin, että ikeneen tehtäisiin pieni viilto ja kulmuriin laitettaisiin kruununjatke ohjaamaan sen kasvun oikeaan suuntaan. Olisi saattanut olla niin, että taivuttelun jatkaminen olisi korjannut tämänkin puolen, mutta koska kärki oli jo pienessä kuopassa en halunnut riskeerata, että siihen tulee tulehdus ja jos taivuttelu ei olisi auttanut kruununjatkeen laittokin olisi ollut myöhemmin myöhäistä. Ennen toimenpidettä otetussa röntgenissä ilmenikin sitte lisä yllätys...Oikean puolen taaimmainen pikkuruinen poskihammas kasvoi aivan ylösalaisin (röntgenkuva alhaalla). Päätettiin myös poistaa se, sillä kasvaessaan se olisi todennäköisesti vaurioittanut leukaluuta. Myös viereinen hammas piti poistaa, koska ne olivat niin lähekkäin. Kruununjatke poistettiin myöhemmin, eikä poskihampaiden poistosta ole ollut Ainulle mitään haittaa.
Pikku neidillä on nyt oikein siisti purenta. Toimenpiteistä huolimatta Ainun voi viedä näyttelyihin ja se voi menestyä sielä samoin kuin jo syntyessää hyvän purennan omaava yksilö. Purentaongelmien yleistyessä rodussa olisikin erittäin tärkeää, että näistäkin ongelmista puhuttaisiin avoimesti ja asia huomioitaisiin jalostusvalinnoissa. Tälläiset ongelmat eivät ole vain visuaalisia vaan vaikuttavat myös koiran terveyteen ja hyvinvointiin. Ei ole normaalia, että pentu joudutaan nukuttamaan kolmesti ensimmäisen elinvuotensa aikana.