Kevät

Eilen pisti ensimmäinen hyttynen otsaan, tänään aamulenkillä kevätsateessa tuoksui kesä ja kastemato luikerteli kävelytiellä. Iltapäivällä yli lensi kahtena aurana joutsenia enemmän kuin olen ikinä nähnyt yhtäaikaa! Ja lähti niistä ääntäkin. Kännykällä sain pikaisesti ikuistettua ehkä 1/3:n linnuista. Se on kevät nyt ja kesään vain vähän matkaa! Mutta palataan hiukan taaksepäin:

16.3. oltiin mökillä puuhommissa vielä kun maa on jäässä. Muutaman ärähdyksen jälkeen Oiva oppi ettei palavan risukasan lähelle ole asiaa ja ihme kyllä se ei yrittänyt kertaakaan uimaan, vaikka ranta oli hiukan auki. 

 

Agilityä on treenattu Nadador porukalla Janitan koulutuksessa 17.-18.3. Aiheina oli mm. putki-kontakti erottelu, mikä onnistui hienosti kun pari kertaa palkattiin putkeen. En olisi uskonut kun tavallisesti Oivalla on niin kova hinku kontakteille, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tämmöset erottelu treenit on meille kyllä tarpeen. Meikäläiselle tuli taas muistutuksena valita niitä kiintopisteitä ympäristöstä niin, että pystyy niiden mukaan liikkumaan ilman, että tarvii stressata missä esteet on ja kompastuuko niihin. Ja tietty kannattaa valita semmosia pisteitä, jotka näkee samalla silmäyksellä koiran kanssa. Vaikka pääsääntösesti tuntuu, että olen itse myöhässä Janita muistutti myös, että välillä täytyy hakea koiran katsetta, että tietää sen olevan valmis seuraavaan ohjaukseen. Toisena päivän oli sivulle irtoamista, mikä ei ollut ihan helppoa Oivalle. Pari siivekettä laitettiin vielä tielle niin rupesi reitti löytymään, mutta sitte sujahdettiinkin riman ali...Rimaa vaan alemmassa ja johan toimi ja lopulta ilman noita apujakin. Läksyksi saatiin treenata Oivalle oma-alotteisuutta hyppyihin, eli jos vaan jossain on este mun lua kannattaa tulla sen kautta eikä kiertämällä.

24.-25.3. oltiin Nooran koulutusviikonlopussa. On se kyllä kumma..: ekana päivänä oli rataan tutustumisen jälkeen semmonen olo, että nyt on rata hyvin sisäistetty ja tiedän mitä teen (=haluaisin tehdä) niin sitte tehdessä oli kun suossa rämpisi ja rautalankaa väännettiin ja paljon..Sunnuntaina sitte tuntu, että oon ihan pihalla ja hyvä jos muistan mitkä oli 5 ensimmäistä estettä saatikka miten ohjaan ja tehdessä menikin sitte tosi hyvin, jopa niin hyvin, että valssi kehuttiin päivän parhaaksi yritykseksi ;) ! Päälle juoksu, poispäin käännös ja jaakotus tuli taas hiukan tutummiksi. Heti seuraavana päivänä päästiin Nooran tunnille tuuraamaan sairastuneita ja radan ollessa melkein sama kuin sunnuntaina päästiin jopa 12 estettä! Oli kyllä niin huikee fiilis kun paketti pysy kasassa ja ohjaukset meni just eikä melkeen nappiin. No, oli niitä pari päivää viilattukin...On tällänen kyllä ihan eri agilityä kun semmonen, että painellaan esteeltä toiselle ihan sama miten, kunhan ne tulee jotenkuten suoritettua. Valitettavasti sitä tuntuu olevan aikalailla enemmän tarjolla.

Pitkästä aikaa meillä oli myös Minnan treenit TSAUlla. Läksyksi saatiin suorien harjottelemista. Oiva ei ihan hoksannut, että ei joka esteellä tehdä äkkikäännöksiä ja kiemuroita vaan joskus painellaan suoraankin...Kepit tökki aika pahasti, kun ne olivat kohti pimeää nurkkaa ja muiden esteiden takia jouduin hidastamaan itse ennen keppien päättymistä eikä Oiva kestänyt sitä vaan jätti pari viimistä väliä pujottelematta. Lisää treeniä siis keppeihinkin. Positiivistä on, että Oiva hakee kepeille mahtavasti riippumatta kuinka kaukana mä olen, eli loppuosaan vielä samaa.

Hyppytekniikkaa ollaan yritetty treenata kerran viikossa ja melkeen ollaan onnistuttukin. Treenit oon suunnitellut Ullan ohjeiden mukaan niin, että kolme harjotetta/kerta, samaa harjotetta suunnilleen kolmena peräkkäisenä treeninä ja jokakerta perussarja tai set point1. Tuloksista en sitte tiedä. Jotain pätkiä on videollakin niin että niitä voi hidastettuna koittaa analysoida, mutta taitaa ne tulokset tulla muutenkin pidemmällä aikavälillä. Aikomuksena on kyllä jatkaa tätä, koska mielestäni se auttaa myös esteille itsenäisesti hakeutumiseen.

8.4. käytiin Ruissalossa aamulenkillä juuri sopivasti ennen kuin kaikki turkulaiset pamahtivat sinne viettämään aurinkoista kevätpäivää...

Onnellinen Oiva

TOKOa ollaan treenattu nyt hiukan enemmän tai ehkä paremminkin suunnitellummin kuin talvella. Noudon naksuttelu on jämähtänyt siihen, että Oiva ottaa kapulan suuhun ja pudottaa sen melkeen heti. Koitin ottaa mukaan liikettä tai laittaa kapulaa aluksi lattian sijaan esim.sohvalle, mutta siitä herra turhautui täysin eikä enää tuntunut tietävän mitä tehdään. Nyt sitte naksuttelen edelleen lattialta kapulan suuhun ottamista, vaikka tuntuu että eteenpäin ei päästä..Mulla on varmaan joku henkinen muuri tota noutoa kohtaan eikä se tuu koskaan onnistumaan...Yritetään silti sitkeesti, eipä oo monikaan asia ollu Oivan kanssa vaikeeta joten olkoot tämä. Ohjattua noutoa on tehty kahdella samanlaisella köysilelulla törppöviidakon keskellä liinassa ja suunnat on alkaneet toimia suht hyvin. Luoksetulo+seis sujuu hienosti, mutta ennakoimisen kanssa täytyy kyllä olla tarkkana. Seuraamisesta maahan menossa kyynärät on ruvennut jäämään ylös pahasti ja sen takia ollaan kokeiltu takapalkkaa ja kaikenlaista muuta. Takapalkka nopeutti kyllä alasmenoa, mutta kyynärät jäi edelleen ylös. Supernamina toimiva ceasar-ruoka takapalkkana sai ne kyynärätkin maahan asti samantien. En siis tietenkään ole palkannut koskaan ennen kun koko koira on maassa, mutta Oiva tuntuu aina tarvitsevan jonkun murhdukset tai kaksoiskäskyn, jotta malttaa tehdä kunnolla, ceasarin kanssa meni ekalla käskyllä. Täytyy olla tarkkana tän kanssa. Uutena juttuna ollaan ruvettu treenaamaan kaukokäskyjä. Tai ei ehkä ihan uutena, kun ollaanhan oikeaa maahanmeno/seisomis/istumis tekniikkaa tehty jo pentuna, mutta nyt otin ihan omat käskyt näille ja käsimerkit mukaan ja tarkotuksena pikkuhiljaa kasvattaa etäisyyttä. Nyt siis vasta liitetään uusia sanoja toimintaan, mutta vaikuttaa kyllä hyvältä; tassut pysyy liimattuna maassa vaikka asento muuttuu. Äitin luona on hyvä treenata isolla pihalla ja rekrytoisin sisko kuvaamaankin joitain pätkiä. Tässä viedoon koottu pysähdys luoksetulosta, maahanmeno seuraamisesta (sillä ah niin löyhkäävällä ceasarilla takapalkkana..) ja lopuksi hetken päähänpisto kokeilla ohjattua noutoa noutokapuloilla...Normaalisti siis treenaan sitä leluilla ja ne Oiva ottaa kyllä heti suuhun toisin kun kapulan tuossa videolla. Toisaalta tuossa on pisin matka/aika kun Oiva on pitänyt kapulaa suussaan...

 Loppuun vielä Sulon ja Hilman yhteiseloa Oivan kanssa <3

 

Mittasuhteet on hiukan muuttuneet...

Seuraavassa päivityksessä voisikin tarkastella miten tälle vuodelle asettamani tavoitteet etenee. Onhan tästä vuodesta kulunut jo neljännes! Pian tuo pikkuvaavakin on jo 2 v...no juu, eletään kesä ensin sentään.

Paljon mahtuu kukauteen

18.2. vietettiin laskiaislauantaita perinteisen sunnuntain sijaan ja Oiva pääsi ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen mukaan. Toki ollaan nähty vieraita ihmisiä pulkkailemassa, mutta niistä ei olla välitetty vaan paineltu vaan ohi, nyt oltiin keskellä koko härdelliä. Oivaa ei paljon laskijat kiinnostanut, kun se sai leikkiä vesilelullaan, mikä on harvinaista herkkua. Meidän sekalaisen sakin lisäksi mäellä oli pariskunta ehkä 7-8 vuotiaan tytön kanssa ja hienosti Oiva ignorasi heidätkin täysin. Meidän touhujaan seurattuaan tyttö tuli kysymään saako silittää. No saa, mutta melko haastellista, kun Oiva paineli täysillä lelunsa kanssa ja pysähtyminen ei käynyt sen mielessäkään. Silittelyt jäi, mutta tyttö rupesikin leikkimään Oivan kanssa :) Meikäläisen apua tarvittiin tosin lelun takaisin saamiseksi, mutta hienosti Oiva odotti, että tyttö heitti sen sille, ei yrittänyt varastaa kädestä eikä hyppinyt päin. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun joku pikkuihminen leikitti Oivaa.

 

Niin se kä raskaaksi pulkanlasku näin venhemmiten, tai ainakin ne nousut....

Ainut kerta, kun Oiva spurttasi pulkan perään..Meikäläinen keskittyi kameroimaan ja Jonskin kirkuna oli vastustamaton, tosin kun ääni hiljeni tuli Oiva tuhatta ja sataa takaisin, väliäkös sillä miten kaverin alhaalla kävi, kunhan minä oon tallessa...

 

Seuraavana aamuna lähdettiin paimentamaan Somerolle Woollandiaan. Ei ollut vaistot hävinneet mihinkään ja Oiva kuunteli ehkä pysähtymiskäskyjä jopa hiukan kesäistä paremmin. Sisätilakin saatto toki vaikuttaa. Käskyn vaihdoin tokossa käyttämieni sijaan "riittää"-käskyksi. Kauheasti Oiva kiihtyy ja sitä sitte yritettiin saada hallintaan. Kolme kertaa oltiin lampailla. Ensimmäinen kerta meni muistellessa miten homma toimi, toisella kerralla pistettiin kova kovaa vastaan kiihtymisen suhteen. Oiva ei saanut jatkaa paimentamista ennen kuin lopetti haukkumisen ja alistui rauhoittumaan. Ja sehän ei ihan käden käänteessä käynytkään...joku taisi kommentoida, että moni vesikoira olisi juossut seinänläpi kaaauas pois ja Oiva vaan haukkua räkytti ja uhmasi vastaan. Luovuttihan se lopulta, mutta tarkkana sen kanssa saa olla kuka komentaa ja ketä. Kolmannella kerralla tuotiin tilaan kolme jättiläis agi-esteen siivekettä muistuttavaa estettä ja tarkotus oli paimentaa sitte lampaita niitten ympäri, eli saada hiukan enemmän tuntumaa siihen, että lampaat siirretään sinne minne ohjaaja haluaa ja koira tekee työtä ohjaajalle eikä vaan omaksi huvikseen. Lisäksi yritin hallita sitä kiihtymistä. Oiva alkoi kohdistaa haukkumistaan keppiin ja kiinnittämään enemmän huomiotaan siihen kuin lampaisiin, sen verran sillä paukutettiin sen nokan edessä edellisellä kierroksella. Meidän haasteet on kyllä tuo kiihtyminen, koska tottahan se on, että ei Oiva pysty siinä mielentilassa keksittymään ja tekemään parastaan varsinkin kun homma muuttuu haasteellisemmaksi. Ja sitte tosiaan se, että Oiva motivoituu tekemään hommia mulle eikä omaksi huvikseen, mutta eiköhän se tule kuntoon, kun treenaillaan. Nyt vaan odotellaan vihreämpiä kelejä, että päästäisiin uudelleen lampaille. Alkuvuodesta on kuulemma tullut myös uusi paimennuskoe-muoto Suomeen, jossa muutkin kuin bortsut ja kelpiet pääsevät virallisesti kisaamaan.

20.2. oltiin ihan privaatti toko-treeneissä, kun muut ei jostain syystä päässet paikalle. Luoksepäästävyys meni kivasti, samoin seuraamisen käännökset, sivuttain ja taaksepäin seuruu sekä luoksetulo. Suoraan seuraamista pitää harjoitella myös pidemmissä pätkissä, kun Oiva on jo hiukan oppinut että muutaman metrin jälkeen tapahtuu jotain (käännös/pysähtyminen/vauhdin muutos) ja jos matka vaan jatkuukin se alkaa haistella ja haahuilla oikealta paikalta. Jäävät meni ihan hyvin, mutta maahan meno on kyllä niin hidas että... Lopuksi pujoteltiin törppöjä joiden sivuilla oli häiriönä pari lelua. Meni ihan kivasti, kun tarpeeksi kehui. Paikalle sattunut koiran ulkoiluttaja oli kuitenkin liian iso häiriö ja Oivan mielestä sitä olisi pitänyt ehdottomasti mennä moikkaamaan. Koiran mentyä vire oli juuri hyvä ja Oiva pujotteli törpöt täydellisessä seuruussa leluihin vilkaisemattakaan melko vähillä väli kehuilla. Jostain kun löytäisi sellaisen napin, mistä tuon vireen saisi halutessaa päälle...Viimeisenä vielä tehtiin muutama ohjattu nouto harjoitus leluilla. Oiva oli liinassa, koska pälautus ei vielä olisi mitä todennäköisemmin onnistunut ja haluttiinkin harjoitella pääasiassa suuntia. Hienosti meni. Viikon päästä kun harjottelin samaa itsekseni huomasin, että oikealta noutaminen on Oivalle paljon hankalampaa, siitä sitten enemmän toistoja. Lisäksi tein pitkästä aikaa pysäytystä luoksetulosta. Ei tarvinnut kuin kerran heittää lelu, niin Oiva alkoi jo ennakoimaan...Sitten tehtiin mooonta luoksetuloa niin, että heti kun Oiva oli ottanut muutaman askeleen mua kohti vapautin sen ja heitin lelun taakseni. Taas noin reilu viikon kuluttua kokeilin pysäytystä, tällä kertaa ilman lelun heittoa ja sen onnistuikin hienosti. Sen jälkeen tein muutamia tavallisia luoksetuloja eikä Oiva ennakoinut! Täytyykin olla tosi varovainen tuon pysäytyksestä palkkaamisen kanssa. Noutoa ollaan koitettu saada eteenpäin. Canis-lehdestä keksimäni lelusuussa käteen koskeminen ei ole oikeen toiminut, joten se on hiukan jäänyt. Oiva koskee into piukassa ensin lelua ja sitten mun kättä...Varmaankin vaadin siltä liikaa liian nopeesti, mutta tähän on jämähdetty, kun en keksi mikä se pienempi osa tuossa välissä olisi...Kun tämä jämähti olen alkanut naksuttelemaan perinteisesti kapulan kanssa. Kapula lattialle ja kun oiva edes koskee keskikohtaa suullaan niin naks+palkka. Ensimmäiset toistot turhautti Oivaa selvästi, sitä ketutti, kun olisi ollut kauhea hinku tehdä, muttei oikeen tiennyt mitä mä halusin (oon auttanu sitä aina liikaa namien kanssa). Aika pian se kuitenkin pääsi jyvälle. Kapula saa aikalailla tassuista, mistä en ole välittänyt, mutta jos Oiva alkaa järsiä päätä, niin siitä olen kieltänyt. Muutamia päiviä ollaan tätä tehty pari kertaa päivässä n.10 naksautusta kerralla, pian pitää vaatia enemmän ja koittaa varoa ettei kuitenkaan liikaa (ja päädytä taas umpikujaan). Miten mä oppisin...

lumijumppaa

keppi kateissa

Viimeisistä hangista on nautittu täysin siemauksin ja olen myös alkanut poimimaan Oivan toimintoja eli liittämään vihjesanoja sen oma-alotteisesti tekemiin juttuihin. Nouto-paineet takaraivossa olen alkanut kehumaan sanalla "palauta" Oivaa aina kun se tuo itsekseen mulle jotain. Nyt sormet ristissä ootellaan, että se vahvistuisi käskyksi asti...Toinen juttu on "pidä". Oivasta on parhautta kannella kaikenlaisia keppejä lenkillä, niin olen sitte liittänyt tätä siihen. Muutaman kerran olen myös pysäyttänyt Oivan ja koputellut ja heilutellut keppiä ja kehunut samalla "hienosti pidä..." ja lopuksi "irti", jonka Oiva osaa ennestään ja kun Oiva saa kepin uudestaan niin taas "pidä". Aika näyttää onko noista joskus jotain hyötyä.

Agility rintamalla meistä on tullut melkoisia varamiehiä. Aikasmonella Elinan tai Nooran kurssilaisella on jo meidän numero siltä varlata, ettei itse pääsekään treeneihin. Toki parasta olisi olla kursseilla itse ihan kokonaan, mutta kun siihen ei nyt ole varaa, niin ollaan tyytyväisiä näihin satunnaisiin edukkaampiin peruutus tunteihin. Nooran tunneilla ollaan opittu, että meikäläisen pitäisi unohtaa esteet ja ohjata ennemmin koiran liikerataa. On harjoteltu välistävetoa, takaakierto+valssi ja pimeetä putkikulmaa. Toiset koirat on Oivalle haastava häiriö ja Noora neuvoi, etten antaisi sen edes katsoa muita koiria (nykäsy hihnasta) ja palkkaisin paljon kontaktista (varsinkin jos sitä ei edellä se muitten tuijottelu). Näissä treeneissä olen saanut Oivan jopa rauhottumaan maate kun istuin itsekin maassa sen vieressä. Ensimmäiset työtunnitkin on nyt kerätty TSAUlle ja olikin ihan mielenkiintoista olla hommissa, kun näki paljon tuttuja kisaamassa. Itsekseen ollaan käyty hallilla harjottelemassa ohjauksista päällejuoksua, persjättöä ja takaakiertoa. Kepeillä persjättöä ja vaikeista kulmista lähettämistä niin, että reunimmaiset 2-3 ohjuria on paikoillaan. Kontakteja on harjoiteltu paljon puomille ja ne meneekin jo ihan kivasti, A:lla Oiva tulee niin vauhdilla, ettei se oikeen pysty pysähtymään vaikka selvästi yrittääkin...

3.-4.3. osallistuttiin Salon koirahallilla Ulla Kaukosen hyppytekniikan peruskurssille ja se oli kyllä monen tekijän summana paras kurssi missä ollaan vielä oltu. Vuorovaikutus kurssilaisten ja Ullan välillä pelasi loistavasti, teoria osuus oli kattava ja Ulla veti sen tosi hyvin. Jokainen koira sai hyvin yksilöllistä arviointia ja opetusta sekä koirakohtaiset treeniohjeet kotiinviemisiksi. Ehkä jossain vaiheessa referoin muistiinpanojani agility-välilehdelle, mutta toiste sitte (jo on pituutta tälläkin päivityksellä...). Oivalla tilanne on se, että pää veisi pidemmälle kuin kroppa kestää. Eli into tekemiseen on niin kova, että sitte painetaan huonolla tekniikalla, kun kaikki lihakset on jo maitohapoilla. Takapään lihakset on hyvässä kunnossa, etupään tarttis hiukan kehittyä. Syvät lihakset ei oo kokonaan surkastunu (mitä voi käydä vilkkailla koirilla!), mutta ne vaatii aktivointia ja herättelyä. Oivalla on yritystä hypätä hyvällä tekniikalla, mutta fysiikka ei siihen ihan riitä. Joten hyvin vähillä toistoilla kotiläksyjä. Hypyt on etupainoisia ja Oiva ikäänkuin rämähtää alas. Syvien lihasten hallinnan puutteessa pitkärunkoisen selkä menee hypyissä helposti notkolle ja alastulon jälkeen takaosa seilaa kuin humalainen...Suurin haaste Oivalle on tuo pitkä runko. Kehuja saatiin hyppy motivaatiosta. Usein käy kuulemma niin, että kiinnitetään huomiota niin paljon muihin esteisiin, että unohdetaan palkata pelkästä hyppäämisestä eikä se olekaan sitten koiran mielestä kivaa. Alla on videot kurssilla tehdyistä harjotteista Oivalle räätälöityinä. Tuhat kertaa olen jo ne katsonut ja silti on vaikeata erottaa noita hyvän/huonon tekniikan tekijöitä hidastetuistakaan pätkistä..kaipa sitä silmä harjaantuu ajan kanssa. Onneksi Ulla rohkaisi, että meidän ei tarvitse nähdä näitä vielä vaan koira itse korjaa tekniikkaansa, koska sen on epämukavaa tehdä huonolla tekniikalla, kunhan vaan muistaa tehdä harjotteet yksilöllisten ohjeiden mukaan.

 

 

Kurssin jälkeen Oiva oli aikas naatti <3

Kerran on ehditty itsekseen treenaamaan hyppytekniikkaa Ullan ohjeiden mukaan. Tehtiin set point 1x3, alastulo+etäisyys lyhyenäx3, jossa varasti viimisen toiston, perussarja x4, jossa pöhisi ensimmäisellä, jonka jälkeen lisärimat 2. ja 3. esteelle, sitten ok (mun silmään), vaikkakin varasti 2 vikaa toistoa. Lopuksi tehtiin vielä vähän keppejä. Hallilla ei ollut muita ja päästin Oiva painelemaan vapaana miten tykkää kun rakensin harjotteita. Taisi olla virhe ja väsy painoi jo harjotteiden loppupuolella (edelleen se fyysinen, henkistä jaksamista löytyisi..). Vaikuttaa, että kun Oiva väsyy niin se varastaakin herkemmin lähdössä. Lisäksi ollaan tehty Ullan ohjeiden mukaan "hidasta kävelyä" syvien lihasten kehittämiseksi. Tosiaan niin hidasta, että koira saisi siirtää vain yhden tassun kerrallaan. Melkosen haasteellista, kun kaveri yrittää puskea väkisin eteenpäin...toinen harjotus on pienillä/kapeilla paikoilla seisominen, mikä on ollut hiukan haasteellista, kun kaikki paikat on ihan jäässä ja meidän sohvan selkä-/käsinoja on kyllä liian kapeita Oivalle.  

Sain vihdoin aikaseksi ostaa huovutusneuloja ja kokeilin Oivan karvan huovuttamista. En siis ole koskaan ennen neulahuovuttanut lampaankaan villaa, mutta eipä se nyt niin vaikeaa ollut. Tein ensin pari palleroa lampaan villasta ja sitte väänsin rautalangasta siluetin ja siihen sitte Oivan karvaa ympärille pistelemään. Hyvinhän se huopui. Huonommin kylläkin kuin lammas ja huopuneesta pinnasta töröttää yksittäisiä pidenpiä karvoja, mutta eipä se minua ainakaan haittaa.

Huopa-Oiva                                               "siis mikä tää on?"                                                 "Et oo tosissas...?"

Naku nappisilmä

Niin se vaan on, että tuo samettinen rotta on alkanut saada kaikenlaista periksi turkin ajelun jälkeen...Piiitkät ripset ja syvä katse: Oiva saa nykyään tulla sohvalle ja sänkyyn pyydettäessä.

joko pitää nousta...

Käytiin jokinaika sitten kasvattajan järjestämässä terveystutkimuksessa. Oivan lonkat on parasta A-laatua (A/A) ja samoin kyynärät 0/0, silmät olivat kunnossa ja kilppari arvoja odotellaan vielä. Oivan (10 kg kevyempi!) Mökö-sisko oli myös tutkimuksissa ja samanmoiset olivat tulokset. Niña äipältä otettiin PRA-testi ja suunnitteilla onkin puolisisarruksia <3 

 4.2. oltiin Salon koirahallilla Lentsu Välimäen TOKO-koulutuksessa. Koirat oli jaettu kolmeen ryhmään ja meidän vuoro oli viimisen ryhmän vikana. Menin paikalle kuitenkin jo aamulla, mikä olikin viisasta sillä muiden vuoroilta sai valtavasti hyviä vinkkejä. Jokainen ryhmä aloitti yhdessä perusasento/seuraamis/vasemmalla kääntymis harjoituksilla ja kontaktin pitämisellä muita koiria pujotellessa sekä lopetti paikallamakuuseen. Siinä välissä sitten jokaisella oli kaksi vuoroa, johon sai itse valita koulutuksen aiheet, paitsi viimeisellä ryhmällä...Meillä olikin vain yksi vuoro :( En sitten tiedä menikö muut yliaikaa vai tehtiinkö me pidempään tuon yhden asian suhteen, mutta sinänsä harmi, kun olin ajatellut saavani koulutusta kahteen asiaan. Onneksi päivä oli kokonaisuudessaan niin antoisa, ettei haittaa. Tässä lyhyesti opittua:

Kaukokäskyt:

• Maahan-seiso asento "ylös vetämisen" sijaan pompauttamalla "pakki" ylös, jotta vältetään koiran liikkumista eteenpäin. Aluksi voidaan jopa sallia koiran liikkuminen taaksepäin, mikä ilmeisesti jää välimatkan pidentyessä.
• Palkka aina heittämällä oli se sitten lelu tai nami, ettei koiralle tule tarvetta liikkua ohjaajaa kohti.
• Käsimerkit samanlaiset riippumatta etäisyydestä ja vältettävä koiraa kohti suuntautuvia merkkejä

Vihjesanat liikkeillee:

• Koiralle voi opettaa vihjeet eri liikkeitä varten, joita voi käyttää suoritusten välissä hetsauksena
• Lisäksi koira tietää mitä seuraavaksi tehdään. Helpottaa esim. Z-kävelyn erottamista merkille menosta (koira saattaa törpön nähtyään luulla, että seuraavaksi mennään merkille ja jos kyseessä onkin Z-kävely seuraamisen kontakti kärsii).

Seuraaminen:

• Harjoituksissa vältettäviä pitkiä pätkiä, 2-3 askelta ja käännös, jottei käy tylsäksi.
• Namin poistaminen seuruuttamalla kahdessa osassa namilla-ilman-loppupalkka, toimii myös kisoissa (ennen kehää-kehässä-suorituksen jälkeen).
• Käännöksissä pitää varoa, ettei pysähdy (sekoittaa koiran rytmin). Vihje käännöksestä annetaan hartialinjalla, mutta jalat liikkuu katkeamattomasti.

Nouto:

• Tunnari kapulalla harjoittelu varmistaa, ettei koira loukkaa, jos kapula esim. putoaa vahingossa (ennen kuin koira osaa liikkeen).
• Kapula kannattaa laittaa pystysuoraan koiraan nähden ja lähettää koira siitä noutoon. Tällöin koira tarttuessaan kapulaan on jo kääntynyt takaisin ohjaajaa kohti, jolloin palautus onnistuu todennäköisemmin ja vauhti ei katkea. Kun koira oppii tällätavalla kaartamaan kapulalle, lopuksi ei ole väliä vaikka se olisikin muussa asennossa. Aluksi kapulaa voi viedä haluttuun asentoon tai heittää ja käydä siirtämässä haluttuun asentoon, mikä toimii myös hetsauksena, kun koiran pitää odottaa.

Harjoittelu:

• Koira voidaan opettaa olemaan paikallaan (istumaan/seisomaan/makaamaan) liikkeiden välissä ohjaajan saadessa palautetta. Käskynä kannattaa käyttää jotain muuta kuin liikkeissä. Palkkana on aina vain tekemisen jatkuminen, ei nameja/lelua.
• Harjoitukset pitää suunnitella niin, että koiran mielestä tylsät ja kivat/kiihdyttävät liikkeet vuorottelevat.

Paikalla makuu:

• Jos koira häiriintyy kaikkien ohjaajien käskiessä samaan aikaan koiriansa, kannattaa harjoitella niin, että koiran on pidettävä kontaktia ohjaajaan perusasennossa ja avustajat huutelevat satunnaisesti maahan-käskyjä.

Kerran olen ehtinyt itseksenikin hallille agilityä treenaamaan. Suunnitelmana oli kontaktit ja kepeille vauhtia. Yllätyksekseni lauantai iltapäivänä halli oli aivan tyhjä. Oiva keskittyi uskomattoman hyvin, kun ei tarvinnut vahdata muita koiria. Kontaktit sujui puomilla jo aikas hyvin, A:lla vauhti on niin kova, että lähettäessä Oiva tulee aina yli, mutta kun jätin sen istumaan lähtöön ja menin itse alastulokontaktin sivulle valmiiksi, onnistui sekin. Tehtiin myös pimeetä putkikulmaa, mikä sujui ihan kivasti. Tyhjän hallin ja TOKO-koulutuksen rohkaisemana uskalsin palkata lelullakin ja lentävä narupallo keppien lopuksi toimikin loistavasti ja Oiva jopa toi pallon takaisin! Lihapullilla ja muiden koirien puuttumisella oli kyllä osuutta asiaan...Vaikka tärkein seikka taitaa olla meikäläisen hermot. Nyt olin rauhallinen, kun jos herra olisi päättänyt lähteä pallon kanssa riekkumaan, ei suurempaa vahinkoa olisi syntynyt. Yleensä treeneissä onkin sitten toisin ja kun en luota Oivaan vaan ajattelen mitä kaikkea kamalaa voi aiheutua, niin ei sillä ole pienintäkään halua tuoda lelua takaisin. Eli pitkä matka vielä, mutta edistytty on. 

Tuon lelujen palauttamisen ja noudon suhteen olen aloittanut myös Canis-lehden vinkkien mukaan naksuttamaan ensin kun Oiva koski kuonollaan kämmentäni ja sitten heittämällä lelun nurkkaan (vaihtoehtona tulla lelun kanssa vain takaisin minua kohti) ja sitte taas kuono-kämmen kosketuksesta naks ja superhyperhyvähieno, jos lelu pysyy kosketukseen asti leukojen välissä. Kuono-käsi homman Oiva hoksasi nopeaan. Kun lelu tuli mukaan se putosi aluksi aina ennen kosketusta, mutta nyt on muutama toisto saatu lelu leuoissakin! Josko näin saataisiin se palautus käteen asti kuntoon.

Tuossa Canis-lehdessä on tosi hyviä juttuja. Tuon noudon lisäksi viime numerossa oli HTM:stä (heelwork to music), joka kuuluu koiratanssiin. Ohjelmat on rajattu niin, että koiran on seurattava, jossakin kymmenestä määrtätystä asennosta (lisäksi ilmeisesti muutama temppu ja asentojen vaihdot kuuluu ohjelmiin). Heti kun on ylimäärästä aikaa aion opettaa mielenkiinnosta Oivalle noita erilaisia seuraamis asentoja! Hiukan haastetta ja bonuksena koira pääsee käyttämään kroppaansa monipuolisemmin. Asentoja on siis:

1. perinteinen vasemmalla seuraaminen
2. oikealla seuraaminen
3. vasemmalla seuraaminen koira peruuttaen
4. oikealla seuraaminen koira peruuttaen
5. jalkojen välissä
6. jalkojen välissä koira peruuttaen
7. koira poikittain ohjaajan jalkojen edessä kuono ohjaajan oikealla puolella
8. koira poikittain ohjaajan jalkojen edessä kuono ohjaajan vasemmalla puolella
9. koira poikittain ohjaajan jalkojen takana kuono ohjaajan oikealla puolella
10. koira poikittain ohjaajan jalkojen takana kuono ohjaajan vasemmalla puolella.

Ja loppuun vielä linkki videopätkään, mikä aiheesta tuli ensimmäisenä vastaan. Lisäksi ihan sairaan hieno freestyle ohjelma linkki, eli niitä temppuja.

Näytelmiä, parturointia ja treenejä

22.1. misseiltiin Turun messukeskuksessa. Ihan kivasti meni ja vaikka arvostelu ei ollutkaan yhtä hyvä kuin Tampereella niin oli mukava nähdä, että oli tuomarit sentään joistain asioista samaa mieltä. Nyt oltiin nuorten luokassa ja tuomarina oli Matti Tuominen. Laatuarvosteluksi saatiin erittäin hyvä (EH) ja arvostelu kuuluu seuraavasti: "n. 1,5-vuotias turhan kookas uros, jolla hyvä runko, hieman kevytpiirteinen pää, karvanlaatu ok, liikkuu hyvin takaa, löysästi edestä, normaalisti kulmautunut, liian ulkokierteiset eturaajat. Esitetään hyvin.". Minua tietysti ilahdutti, että myös esittämistä kehuttiin, koska sitä näissä näytelmissä eniten oon jännittäny. Koira on mikä on, mutta se olisi harmillista, jos oman toiminnan takia koiran arvostelu olisi huonompi. Kamera jäi kotiin, joten alla muutama todella huonolaatuinen kännykällä räpsästy kuva. Tuomari mittasi koirien säkäkorkeudetkin. Oiva ei oikein perustanu ja kiemurteli ja nojasi munhun päin mitan alla. Ei se sitä pelännyt, taisi aatella, että mitä ihmettä nyt touhutaan...

Urosten nuorten luokka: 1. Aquagruaz Hierbas Castillos, 2. Aquagruaz Hierbas Iglesias, 3. Kuurakirsun Komein Kundi ja 4. Oiva

Kotona lähti sitte turkki. Viimekerrasta "viisastuneena" ajattelin aloittaa päästä ja tassuista, koska niissä Oiva yritti pistää hanttiin. Nyt vastustus olis sitten sen tasoista, että lopulta vain saksisin nuo alueet, kun pelkäsin Oivan loukkaavan hyökkiessään konetta päin ja yhtäkkiä kääntyillessään...Tarkoitus oli leikata 5-terällä, mutta eihän se sitten uponnut laisinkaan. 10-terällä lähti sitten pikkuhiljaa leikaten turkki sellaisena levynä, mahto helpottaa kun iho pääsee kunnolla hengittämään. Nyt täytyy vaan olla tarkkana ettei tule vilu. Keittiönpöytä kylpyhuoneen kumipohjaisella matolla peitettynä toimi kätevänä trimmauspöytänä. Ei ollut ikävä viimekerran kyykistelyitä. Ja kyllä se vaan pitää paikkansa, että kun turkki lähtee vauhtia tulee lisää...

ennen ja jälkeen:

Pitkästä aikaa oltiin TOKO-treeneissä (viime kerta jäi väliin). Tehtiin perinteiset luoksepäästävyydet ja paikallolot sekä noutoa vähäsen ja luoksetuloa. Sitte oli "rastit", eli yks koira teki ruutua, toinen luoksetulon pysähdyksiä + luoksetuloa ja kolmas Z-kävelyä. Pisteet oli melko lähellä toisiaan ja pointtina olikin häiriön kestäminen. Ensin näytti siltä että Oiva pitääkin pitää kiinni, kun rakas Savu tekee vieressä, mutta lihapullien ja meikäläisen riekkuminen voitti kuitenkin, kun en antanut periksi, mulle se huomio! Ruutu meni tosi hyvin: Oiva pinko sinne tuhatta ja sataa (palkkio siis vielä ruudussa) ja seisoi hievahtamatta käskyn alla vaikka miten pompin ympärillä. Luoksetulon pysähdyksiä en uskaltanut ottaa ja perusluoksetuloakin tein tosi lyhyellä matkalla ja superpalkalla, koska Savu-häiriö oli ihan muutaman metrin päässä ja olin ylpeä! Muutaman kerran Oiva vilkaisi Savua, mutta tuli aina luokse niin kuin pitääkin. Ja näitähän meidän tarttis arjenkin kannalta treenata enemmän. Z-kävely meni myös ihan hyvin, mitä nyt seuraaminen oli katkonaista, mutta se onkin oma haasteensa ja asentoihin Oiva jäi hyvin. Seisomisessa oli haastetta mun kiertäessä takaata ja saatiinkin siihen vinkiksi jättää palkka Oivan eteen, mikä estäisi taaksepäin kiemurtelua. Sitä treenataan nyt sitte läksynä ja toki kaikkia muitakin asentoja. Kaikenkaikkiaan hyvät treenit ja lopuksi Oiva pääsi vielä juoksemaan rallia rakkaansa kanssa.

Agilityssä vaihdettiin pienryhmää. Kouluttajana on Minna Utriainen, jolla itselläänkin on ollut vesikoira uros, ryhmässä on belgejä ja schipperkejä, muutama möllitasoinen ja muutama 3-luokassa kisaava. Oli tosi hyvät treenit ja olin myös todella tyytyväinen, kun tuntui, että Minna osasi heti tulkita myös Oivaa ja sen mielenliikkeitä. Sain yleisiksi ohjeiksi olla Oivan kanssa erittäin tiukka, (ei mitään karjumisia, vaan se mikä vaaditaan, vaaditaan aina ja loppuun asti), "hieman dominoivan" luonteen vuoksi esim. lähdöstä ei lähdetä ikinä omin päin jne. Oiva palkkailee itse itseään kontaktiesteillä, joten sen suhteen pitää olla tarkkana ja muiden koirien "vaaniminen" on keskeytettävä alkuunsa eli kun agiliidetään niin se huomio mulle ja esteille! Alottamista pitää harjoitella erikseen ja vaatia siinäkin kontakti muhun, jotta oppii, että lähtölupa tulee aina vain ja ainoastaan multa. Minä huidon ja heilun ihan liikaa ihan miten sattuu ja olen liian epävarma ja Oiva antaa ihan hirveästi näitä mun virheitä anteeksi (vielä). Samat jutut oon tiedostanut itsekin ja pidän niitä tärkeinä (kaikki ohjaajat ei tunnu pitävän...). Elinan opit kuulemma näkyy (jes!) ja oon kuulemma onnekas kun laji on uusi itsellekin. Loputtomaan määrään uusia asioita törmätessä ei kyllä aina siltä tunnu, mutta toisaalta on sekin varmaan totta, että jos on ensin opetellut toimimattomat tekniikat, niin uusia on varmasti vaikeampi sisäistää. Läksyksi keppeihin vauhtia ja kontaktien viimeistelyä.

Uusia ohjauksia ja koulutus himoa

Joulukuussa vielä ajattelin, että taitaa alkuvuosi mennä pitkälti itsekseen treenatessa, mutta kummasti kalenteriin on alkanut ilmestyä josjonkinmoista kurssia...Tuntuu, että jokapuolelta pomppaa silmille mielenkiintoisia koulutuksia, mutta täytyy yrittää hiukan jarrutella, ettei harrastuskassa ihan hupene. Pitäisi ehkä panostaa enempi töitten etsimiseen niin olisi varaa kustantaa näitä kaikkia, vaikka toisaalta mitä enemmän töitä sitä vähemmän aikaa.

Nyt ollaan saatu nauttia ihan huipusta agility ohjauksesta. Ensin oli Noora Keskievarin koulutusviikonloppu ja eilen päästiin tuuraamaan Juliaa ja Hilmaa Elina Jänesniemen mölli-kurssille. Noora on ihan huippu; positiivinen ja jämtti. Noora painotti poistumista oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja niinhän se on, että toimimalla vanhaan tuttuun tapaan ei opi mitään uutta. Meikäläisen pitää keskittyä paremmin rataan ja Noora vinkkasi mielikuvaharjoituksen, jossa silmät kiinni käydään rata läpi ennen suoritusta sormella reittiä seuraten. Opin myös, että parempi päättää mihin asti radan tekee, eikä katsoa mihin asti onnistuu. Nooran koulutuksessa opittiin uusia ohjauksia; jaakko kyykky ja päällejuoksu sekä pakkovalssi entistä paremmin. Lisäksi vastaan tuli uusi este, okseri. Putkia pitää vahvistaa, jotta lähetys onnistuu yhdellä askeleella. Elinan kanssa opeteltiin persjättöä kepeillä ja pimeätä putkikulmaa. Huomenna saan avaimen TSAUn hallille, niin sitten vaan näitä treenaamaan ja vahvistamaan.

Kontaktitreenit on edennyt huimasti, kun tajusin siirtää kotona laatikon niin, että voin liikkua Oivan kanssa kohti sitä ja jatkaa omaa liikettä, kun Oiva pysähtyy kontaktille. Nyt kun tätä on tehty muutamankerran, niin eilen Oiva jäi puomillakin hyvin kontaktille, vaikka itse juoksin ohi. Eiköhän ne pian suju muidenkin esteiden yhteydessä.

Näyttely lähestyy ja Oiva saikin agility viikonlopun yhteydessä kunnon siistinnän. Turkkia saksittiin niin, ettei se näytä hampuselta. Nyt vielä takkujen avaus ja ennen kehään menoa kannattaa kuulemma sumutella vesipullolla ja haroa kiharat siisteiksi. Sitten saa turkki kyytiä.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Kopittelu pallo

Ensin kuitenkin menneitä kuulumisia. Joulu vietettiin Naantalissa. Ensimmäinen yö meni ihan hyvin, mutta seuraavana iltana Oiva olisi ollut jo kovin lähtemässä kotiin. Hiukan kun liikahdin niin kaveri paineli täysillä ulko-ovelle...Oli hauska seurata, kuinka Oivalla oli kauhea tarve pitää kaikkia silmällä ja eihän se ihan samallatavalla onnistu kolme kerroksisessa omakotitalossa kuin kerrostalo kaksiossa...Joulun alla Oiva oppi ottamaan kopin! Tosin ikean isolla pehmopallolla, mutta tästä on hyvä jatkaa koordinaatiokyvyn kehittämistä.

Oivan joulupaketista löytyi Kong Wobbler, mikä olikin ihan huippu! Namit pitää saada putoamaan pienestä reiästä ja lelu on painotettu niin, että se nousee itse pystyyn. Olisin kyllä toivonut sen olevan ehkä vielä vähän haastavampi...aika nopeasti Oiva meinaat saa senkin tyhjennettyä. Lisäksi Oiva sai kaksi hymiö-vinkupalloa. Vingut meni tosin rikki alle puolentunnin, kaksijalkaisten mielestä parempi niin.

Tapaninpäivänä lenkkeiltiin rannoilla myrskytuulen puhaltaessa ja siivottiin alas pudonneita oksia pihalta. Oiva yritti myös toimia Johannan kuvausassistenttina aaltojen kuvaamisessa...

...eihän siitä mitään tullut ja Oiva joutuikin itse malliksi. Joulu lopetettiin takkujen aukomisella.

 

Vuosi vaihtui ja ilotulitteet paukkui, mutta se ei vaikuttanut meihin mitenkään. Ei siis ainakaan vielä ole paukkuarkuus iskenyt ja toivotaan ettei iske tulevinakaan vuosina. 

Sitten niihin uusiin kujeisiin. Tai osittain kyllä vanhoihinkin. Vesikoirafoorumilla kyseltiin koirakoiden tavotteita vuodelle 2012 ja päätinpä minäkin listata hiukan mietteitäni.

Arkihommat:

1. Terveystutkimukset: näihin ei paljon pysty vaikuttamaan, joten pidetään vaan peukut pystyssä.
2. Nouto kuntoon: eli se palautus...Sisällä jo onnistuukin sekä vaihto lelulla, että yhden lelun kanssa, mutta, kun vire nousee, ei homma toimi. Suunnitelmana siis siirtää harjoittelua pikkuhiljaa ulos ja yhä enemmän kierroksia nostattaviin tilanteisiin ja ennen kaikkea, estää konkreettisesti lelun kanssa karkaaminen ja riekkuminen kiinnittämällä lelu pitkän narun päähän. Pitää myös haistella muita ideoita viisaammilta.
3. Luoksetulon vahvistaminen superhäiriöihin: luoksetulo on hyvin kunnossa, mutta kun häiriö on liian suuri (toinen koira alle 10 m päässä, toinen ihminen pyytää luokse eleillään jne..) ei homma toimi. Lisää siis häiriö harjoituksia.

Harrastukset:

1. Näyttelyt: Tammikuun näyttelyn jälkeen Oiva saa nauttia lyhyestä turkista ensi talveen saakka.
2. TOKO ALO1, AVO-liikkeet valmiiksi ja muita alkuun: jatketaan valmennusryhmässä, omia treenejä pitäisi yrittää suunnitella pitkäjänteisimmin ja kisoihin voisi osallistua 2-4 kertaa.
3. Agilityssä kontaktit valmiiksi ja keinu kuntoon. Möllikisoihin voisi uskaltautua muutamaankin otteeseen...
4. MEJÄä vähintään mökkireissujen yhteydessä. Mielenkiinnosta voisi käydä kokeessakin.
5. Paimennusta. Alkeet hallituiksi. Ennen kesää voisi käydä 1-2 kertaa Somerolla tai muualla ja kesällä pidemmälle kurssille.

Kokeillaan:

1. VEPE, josko tänä kesänä päästäisiin tutustumaan lajiin.
2. PK-lajeihin voisi myös tutustua, kun syksyllä ei muitten treenien lomassa ehditty ()
3. Hajutunnistus kokeiluja sisältäen kanttarellien etsimisen
4. Esineen noutaminen sukeltamalla (hih, Oivan Elda-siskon emännällä on sattumalta sama tavoite), Oiva tosin tunki päätään veden alle jo viime kesänä "auttaessaan" mua keräämään levää siirojen sapuskaksi ja kaivaessaa kaislojen juuria (olivat ileisesti hyviä...)

Emännälle:

1. Naksutin tehokkaammin käyttöön
2. Oivan lukutaidon kehittämistä...etenkin pureutumista uros-uros kohtaamisten örinän syihin ja mahdollisia toimenpiteitä tähän haasteeseen
3. Emäntä opettelee muokkaamaan ja laittamaan tänne videoita...

Yhdessä näin, käymme eteenpäin!

Lunta! Oli...

Ensilumi tuli Turkuun kunnon myräkkänä. Vettä on tullut sen jälkeen kuitenkin niin paljon, että nurmet vihertää jälleen...Tunnelmia lyhyestä valkeasta ilosta:

"mihin se lumipallo hävisi...?"

Etsi kuvasta koira

Kolmannen kerroksen ikkunatkin sai osansa myräkästä...Ja väsynyt koira oli helppo asetella jouluaskartelujen keskelle poseeraamaan :)                             Agiliyssä on viimeiset läksyt käsillä. Kaikkia läpikäytyjä ohjauksia on tarkoitus käydä läpi ja lisäksi kontaktia aina vaan...mahtaako tuo tulla koskaan valmiiksi. Eli puitten ympäri treenaillaan takaakiertoa, valssia, poispäinkäännöstä, sylikäännöstä ja takaaleikkausta.