Kevät

Eilen pisti ensimmäinen hyttynen otsaan, tänään aamulenkillä kevätsateessa tuoksui kesä ja kastemato luikerteli kävelytiellä. Iltapäivällä yli lensi kahtena aurana joutsenia enemmän kuin olen ikinä nähnyt yhtäaikaa! Ja lähti niistä ääntäkin. Kännykällä sain pikaisesti ikuistettua ehkä 1/3:n linnuista. Se on kevät nyt ja kesään vain vähän matkaa! Mutta palataan hiukan taaksepäin:

16.3. oltiin mökillä puuhommissa vielä kun maa on jäässä. Muutaman ärähdyksen jälkeen Oiva oppi ettei palavan risukasan lähelle ole asiaa ja ihme kyllä se ei yrittänyt kertaakaan uimaan, vaikka ranta oli hiukan auki. 

 

Agilityä on treenattu Nadador porukalla Janitan koulutuksessa 17.-18.3. Aiheina oli mm. putki-kontakti erottelu, mikä onnistui hienosti kun pari kertaa palkattiin putkeen. En olisi uskonut kun tavallisesti Oivalla on niin kova hinku kontakteille, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tämmöset erottelu treenit on meille kyllä tarpeen. Meikäläiselle tuli taas muistutuksena valita niitä kiintopisteitä ympäristöstä niin, että pystyy niiden mukaan liikkumaan ilman, että tarvii stressata missä esteet on ja kompastuuko niihin. Ja tietty kannattaa valita semmosia pisteitä, jotka näkee samalla silmäyksellä koiran kanssa. Vaikka pääsääntösesti tuntuu, että olen itse myöhässä Janita muistutti myös, että välillä täytyy hakea koiran katsetta, että tietää sen olevan valmis seuraavaan ohjaukseen. Toisena päivän oli sivulle irtoamista, mikä ei ollut ihan helppoa Oivalle. Pari siivekettä laitettiin vielä tielle niin rupesi reitti löytymään, mutta sitte sujahdettiinkin riman ali...Rimaa vaan alemmassa ja johan toimi ja lopulta ilman noita apujakin. Läksyksi saatiin treenata Oivalle oma-alotteisuutta hyppyihin, eli jos vaan jossain on este mun lua kannattaa tulla sen kautta eikä kiertämällä.

24.-25.3. oltiin Nooran koulutusviikonlopussa. On se kyllä kumma..: ekana päivänä oli rataan tutustumisen jälkeen semmonen olo, että nyt on rata hyvin sisäistetty ja tiedän mitä teen (=haluaisin tehdä) niin sitte tehdessä oli kun suossa rämpisi ja rautalankaa väännettiin ja paljon..Sunnuntaina sitte tuntu, että oon ihan pihalla ja hyvä jos muistan mitkä oli 5 ensimmäistä estettä saatikka miten ohjaan ja tehdessä menikin sitte tosi hyvin, jopa niin hyvin, että valssi kehuttiin päivän parhaaksi yritykseksi ;) ! Päälle juoksu, poispäin käännös ja jaakotus tuli taas hiukan tutummiksi. Heti seuraavana päivänä päästiin Nooran tunnille tuuraamaan sairastuneita ja radan ollessa melkein sama kuin sunnuntaina päästiin jopa 12 estettä! Oli kyllä niin huikee fiilis kun paketti pysy kasassa ja ohjaukset meni just eikä melkeen nappiin. No, oli niitä pari päivää viilattukin...On tällänen kyllä ihan eri agilityä kun semmonen, että painellaan esteeltä toiselle ihan sama miten, kunhan ne tulee jotenkuten suoritettua. Valitettavasti sitä tuntuu olevan aikalailla enemmän tarjolla.

Pitkästä aikaa meillä oli myös Minnan treenit TSAUlla. Läksyksi saatiin suorien harjottelemista. Oiva ei ihan hoksannut, että ei joka esteellä tehdä äkkikäännöksiä ja kiemuroita vaan joskus painellaan suoraankin...Kepit tökki aika pahasti, kun ne olivat kohti pimeää nurkkaa ja muiden esteiden takia jouduin hidastamaan itse ennen keppien päättymistä eikä Oiva kestänyt sitä vaan jätti pari viimistä väliä pujottelematta. Lisää treeniä siis keppeihinkin. Positiivistä on, että Oiva hakee kepeille mahtavasti riippumatta kuinka kaukana mä olen, eli loppuosaan vielä samaa.

Hyppytekniikkaa ollaan yritetty treenata kerran viikossa ja melkeen ollaan onnistuttukin. Treenit oon suunnitellut Ullan ohjeiden mukaan niin, että kolme harjotetta/kerta, samaa harjotetta suunnilleen kolmena peräkkäisenä treeninä ja jokakerta perussarja tai set point1. Tuloksista en sitte tiedä. Jotain pätkiä on videollakin niin että niitä voi hidastettuna koittaa analysoida, mutta taitaa ne tulokset tulla muutenkin pidemmällä aikavälillä. Aikomuksena on kyllä jatkaa tätä, koska mielestäni se auttaa myös esteille itsenäisesti hakeutumiseen.

8.4. käytiin Ruissalossa aamulenkillä juuri sopivasti ennen kuin kaikki turkulaiset pamahtivat sinne viettämään aurinkoista kevätpäivää...

Onnellinen Oiva

TOKOa ollaan treenattu nyt hiukan enemmän tai ehkä paremminkin suunnitellummin kuin talvella. Noudon naksuttelu on jämähtänyt siihen, että Oiva ottaa kapulan suuhun ja pudottaa sen melkeen heti. Koitin ottaa mukaan liikettä tai laittaa kapulaa aluksi lattian sijaan esim.sohvalle, mutta siitä herra turhautui täysin eikä enää tuntunut tietävän mitä tehdään. Nyt sitte naksuttelen edelleen lattialta kapulan suuhun ottamista, vaikka tuntuu että eteenpäin ei päästä..Mulla on varmaan joku henkinen muuri tota noutoa kohtaan eikä se tuu koskaan onnistumaan...Yritetään silti sitkeesti, eipä oo monikaan asia ollu Oivan kanssa vaikeeta joten olkoot tämä. Ohjattua noutoa on tehty kahdella samanlaisella köysilelulla törppöviidakon keskellä liinassa ja suunnat on alkaneet toimia suht hyvin. Luoksetulo+seis sujuu hienosti, mutta ennakoimisen kanssa täytyy kyllä olla tarkkana. Seuraamisesta maahan menossa kyynärät on ruvennut jäämään ylös pahasti ja sen takia ollaan kokeiltu takapalkkaa ja kaikenlaista muuta. Takapalkka nopeutti kyllä alasmenoa, mutta kyynärät jäi edelleen ylös. Supernamina toimiva ceasar-ruoka takapalkkana sai ne kyynärätkin maahan asti samantien. En siis tietenkään ole palkannut koskaan ennen kun koko koira on maassa, mutta Oiva tuntuu aina tarvitsevan jonkun murhdukset tai kaksoiskäskyn, jotta malttaa tehdä kunnolla, ceasarin kanssa meni ekalla käskyllä. Täytyy olla tarkkana tän kanssa. Uutena juttuna ollaan ruvettu treenaamaan kaukokäskyjä. Tai ei ehkä ihan uutena, kun ollaanhan oikeaa maahanmeno/seisomis/istumis tekniikkaa tehty jo pentuna, mutta nyt otin ihan omat käskyt näille ja käsimerkit mukaan ja tarkotuksena pikkuhiljaa kasvattaa etäisyyttä. Nyt siis vasta liitetään uusia sanoja toimintaan, mutta vaikuttaa kyllä hyvältä; tassut pysyy liimattuna maassa vaikka asento muuttuu. Äitin luona on hyvä treenata isolla pihalla ja rekrytoisin sisko kuvaamaankin joitain pätkiä. Tässä viedoon koottu pysähdys luoksetulosta, maahanmeno seuraamisesta (sillä ah niin löyhkäävällä ceasarilla takapalkkana..) ja lopuksi hetken päähänpisto kokeilla ohjattua noutoa noutokapuloilla...Normaalisti siis treenaan sitä leluilla ja ne Oiva ottaa kyllä heti suuhun toisin kun kapulan tuossa videolla. Toisaalta tuossa on pisin matka/aika kun Oiva on pitänyt kapulaa suussaan...

 Loppuun vielä Sulon ja Hilman yhteiseloa Oivan kanssa <3

 

Mittasuhteet on hiukan muuttuneet...

Seuraavassa päivityksessä voisikin tarkastella miten tälle vuodelle asettamani tavoitteet etenee. Onhan tästä vuodesta kulunut jo neljännes! Pian tuo pikkuvaavakin on jo 2 v...no juu, eletään kesä ensin sentään.