Helmikuu 2011

Alkukuusta saatiin ilmeisesti nenäpunkki vierailulle. Kirsu vuosi ja Oiva yski. Kerran näin nenäpunkki oireeksi tyypillistä yskintääkin, jossa koira yski ikään kuin sisäänpäin henkeä vetäen. Eläinlääkäristä saatiin troppia, jolla vaiva katosi lähes heti. Kuulemma nenäpunkki voi asustella kirsussa kauankin oireilematta ja kun limakalvot jostain muusta syystä (silloin todella kylmät ilmat) ärtyy, punkkikin rupeaa rellestämään. Taas oltiin koirakontakti kiellossa jonkin aikaa, mutta pääasia, että Oiva voi köhän aikanakin suhteellisen hyvin ja vaiva meni nopeasti ohi.


Metristen hankien ansiosta Oiva on pysynyt melko puhtaana ja lumimöykkyjen turkista irti huuhtelut ovat riittäneet hyvin. Päätin että oli korkea aika kunnon kylvyn. Oiva alistui kohtaloonsa, mutta ei se kivaa tainnut olla. Lopputuloksena oli entistäkin pehmeämpi pörrökasa <3

Kyläilijöistä Oiva ilmottaa haukkumalla, mutta siihen sitte haukkumiset jääkin. Moni lähipiirin ihminen onkin ihmetellyt "eikö se koskaan hauku" :) Ilmottamisen jälkeen Oiva käsketään maahan oven eteen ja se sujui hyvin.

Nenäpunkin häivyttyä jatkettiin hangessa peuhaamista. Oivan herkkua olivat puskiin jätyyneet ruusunmarjat...mahtoiko nuo nyt olla hyväksi...Ei se niitä onneksi kauhean paljon päässyt syömään. Naantalissa käytiin peuhaamassa jäällä useampaankin kertaan, kun metsäpolut on niin kapeita ja hanki niin syvää, että sinne uppoisi koko koira. Eikä Oiva tunnu olevan halukaskaan poikkeamaan auratuilta reiteiltä, jonkin asteen hienohelma ehkä. Hännä jahtaaminen tuntuu olevan erityisen hauskaa puuhaa...Eikä kyllä ollut siitä kiinni, etteikö tekemistä olisi tarjottu.

Pentupannan jälkeen tilaamani panta oli jo tullessaan aikas nafti, joten tilasin uuden, joka muutenkin sopii kesäisiinkin touhuihin paremmin kuin paksu fleece vuorellinen. Marketin pannallakin oltaisiin varmasti pärjätty, mutta minkäs sitä mahtaa kun mosaiikki aalto-kuvio kolohtaa...;)

 TOKOilua jatkettiin tammikuussa alkaneella kurssilla. Kun jotain treenataan niin Oiva totteli innoissaan, mutta arjessa murrosikä alkoi hieman nostaa päätään. Kuten jalkakin alkoi silloin tällöin nousemaan kuun loppupuolella 6 kk tultua mittariin. Meidän pikkupentu taitaa olla jo varhaismurkku ;) Kasvua on seurattu ja dokumentoitu tarkkana...Kuvissa (20.10./7.11./19.12./11.1./11.2.) 50 cm on merkitty punaisella viivalla:

Mun pieni sylihauva (29.10.)...











...on enää muisto vain <3

OPETELTIIN: seuraamista pilkulleen (TOKO ;) ), TOKO-hyppyä, liikkeestä "seis", kontaktin pitämistä, kesken kuoksetuloa pysähtymistä, liikkeestä maahan, nouto (TOKO), ruutu, häiriö luoksetulo

Tammikuu 2011

2.1. Mentiin moikkaamaan Niña-äippää. Niña tosin ei ollut niin innoissaan jälleennäkemisestä, vaan vältteli Oivaa niin paljon kuin pystyi. Hienosti Oiva antoi kuitenkin äidilleen tilaa ja leikki itsekseen pallolla. Jos pallo vieri Niñan jalkoihin Oiva ei edes yrittänyt hakea sitä, vaikka selvästi mieli teki.(Kuvat: Arto Ojanen).

 

 Tammikuussa kokeilin hiukan naksutin koulutusta, mutta näin jälkikäteen ajatellen aivan liian kärsimättömästi. Tein naks+nami toistoja n.20, jonka jälkeen yritin naksun avulla saada Oivan menemään kyljelleen. Kun Oiva ei osannut edes tarjota mitään toimintoja sorruin ohjaamaan sen namilla haluamaani asentoon ja naks+nami. Tein myös tuttuja käskyjä periaatteella käsky-toiminta+naks-nami. Vielä ahneuksissani tein n.10x kontakti+naks-nami toistoja...Ihan liikaa yhdelle päivälle siis. Muutamana päivänä kokeilin samaan tapaan, mutta vähemmän, jonka jälkeen totesin, että ehkäpä teen pohjatyön jossain vaiheessa kunnolla ja kokeilen sitten uudestaan. Kaiken mahdollisen olen opettanut tähän asti namilla ohjaten, joten ei Oiva tosiaan ymmärtänyt edes tarjota mitään. Aloitettiin myös TOKO-alkeiskurssi, joten treenattavaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Naksuttelu jäi sitten kokonaan.

Käydään paljon lenkeillä läheisellä vanhalla kaatopaikalla missä voi hyvin pitää koiria irti. Vastaan tulee usein muitakin koiria. Leikkituokioiden jälkeen Oiva lähtee heti kutsuttaessa meidän perään ja jättää koirakaverin taakseen. Ihanaa! En olisi ikinä uskonut, että noin pieni voi olla noin tottelevainen. Kaatopaikalla oli myös 8.1. vesikoirien yhteislenkkie ja kivaa oli.

Vieraat ovat harventuneet, mutta kun niitä tulee Oiva osaa jo hienosti maata eteisen päässä kunnes saa luvan tervehtiä tulijoita. Oiva oli myös mukanani fondue-illassa, jonne oli kutsuttu myös Nuuk-koirakaveri. Oiva jännitti ensin Nuukia; vältteli ja haukkui siihen tyyliin ettei oikeen tiennyt miten pitäisi suhtautua. Rentouduttuaan leikki sujui vauhdikkaasti ja tunti tolkulla...Kotiin lähdettiin hammasta köyhempänä. Ajeltiin vähän bussilla. Oiva ei niin tykännyt, mutta hiukan patistamalla suostui jopa hyppäämään itse autoon!

6.1. osallistuttiin ensimmäiseen Match Showhun. Näyttely järjestettiin Manhattanin parkkihallissa, joten tilakin oli Oivalle täysin uusi kokemus. Koiria oli vaikka kuinka ja haukkuminen soi korvissa, eikä kaiku betoniseinistä auttanut asiaa. Lisäksi pohja pöllysi aika ikävästi. Oiva osasi käyttäytyä tosi hienosti ja keskittyi peruskäskyihin muiden koirien läsnäolosta, haukkumisesta ja ylipäätään tilasta huolimatta. Kehässä meikäläinen sitten sähläsi liian pitkän taluttimen kanssa ja namit tuntuivat olevan kokoajan väärässä kädessä...Ihan hyvin se silti taisi mennä. Tuomarin lähestyessä en tajunnut heti palkata, joten Oiva laittoi pakin päälle. Kuitenkin heti namin saatuaan, ei tuomarilla ollut enää mitään väliä ja Oiva antoi katsoa hampaatkin nätisti. Tanskandogia vastaan saimme sinisen nauhan ja sinisten kehässä emme sijoittuneet. Oiva sai palkinnoksi namipussin, tosin ei alle 12kk koirille! Ihan hyvä pentukehässä :D Loppujenlopuksi olin ihan tyytyväinen, koska tavoitteena olikin Oivan fiksu suhtautuminen olosuhteisiin, muihin koiriin, tuomariin ja keskittyminen minuun.

15.1. Osallistuttiin toiseen Match Showhun, joka olikin sisätiloissa. Säännötkin olivat hiukan erilaiset: ensin mentiin 4 koiraa kerrallaan, ja jokainen koira arvioitiin yksin, sen jälkeen kaikki menivät yhdessä ja tuomari pudotti koirakon kerrallaan pois kunnes laittoi 4 parasta palkittiin. Homma suijui jo huomattavasti paremmin kuin Manhattanilla, vaikka Oiva on kyllä vähän liikaa namikädessä kiinni..ellen anna namia hän jyystää mun kättä...no treeniä, treeniä. Pudottiin kehästä jossain siinä kun jäljellä oli 6-8 koirakkoa.

Ruksit saatiin arvostelussa parhaimpiin lootiin ja Oiva käyttäytyi paikanpäällä mallikkaasti = tavoitteet saavutettu :)

 
Talvi oli edennyt jo niin pitkälle, että Naantalissa oli aurattu ulkoilureitit jäälle. Käytiin päiväretkellä muumimaailman Väskissä. Kovasti jäällä Oiva olisi tahtonut mennä liitovarjojen avulla laskettelevien/lautailevien perään, mutta uskoi kuuliaisesti meitä.

Oivallekin olisi maistunut evässoppa.

Merirosvolaivan uudet kapteenit.

OPETELTIIN: naksutin, luoksepäästävyys, "sivu", palkan suunta ja laatu, kontaktin pito häiriön alla, maassa paikallaolo, "maahan" oikea tekniikka (etutassut ensin), "merkki", seuraaminen, 90asteen käännökset, hyppy, "seis".

Joulukuu 2010

Joulukuussa aloin käymään yliopistolla enemmän. Aluksi Oiva yritti lähteä aamuisin mukaan, mutta jo muutaman päivän jälkeen hän jäi eteisen päähän istumaan surkea ilme naamallaan vinkuen.  Ja Timo siis oli edelleen kotona, joten yksin Oiva ei joutunut olemaan muutamia tunteja enempää... Hihna kävelyt alkoivat sujumaan tosi hyvin. Oiva ei vetänyt yhtään!

Pentukoulu loppui ja Oiva alkoi köhimään. Ei mitenkään pahasti, mutta kennelyskän varalta koirakontaktit estettiin ja liikunta minimoitiin kunnes yskintä loppui. Siinä oli ihmisillä kestämistä kun Oivalla energiaa oli köhimisestä huolimatta kuten ennenkin ja ulkoilun jäädessä vähiin piti keksiä jos jonkinmoista aivojumppaa...nameja piiloteltiin ympäri kämppää, vessapaperirulliin ja maitotölkkeihin. Hankkisin jopa 2in1 aktivointipelin, mutta koska palikat ovat niin löysässä, että ne saa kuonollakaadettua se on hiukan liian helppo Oivalle. Pentukoulussa testattiin samanmoista Nina Ottossonin peliä, mutta siinä palikat oli mitoitettu niin, että namin sai vain nostamalla palikan suoraan ylöspäin, pelkkä töniminen ei riittänyt. Yskä meni onneksi nopeasti ohi. Joulukuun alussa Oivalta lähti ensimmäiset maitohampaat. Huvittavaltahan tuo näytti läähättäessään :) Vieraita kävi edelleen runsaasti. Oiva oli aamulla ihan kummissaan kun siskoni oli oli yötä; "mistä tuo tuli?? Eikös se muka eilen lähtenyt.." :D  

Autoilu tuotti jonkinmoista ongelmaa. Muutaman kerran Oiva on oksentanut, eikä se selvästikään nauti olostaan. Vapaaehtoisesti se ei suostu tulemaan muutamaa metriä lähemmäs autoa. Niña-äippäkään ei tykkää autoilla, joten ehkäpä siinä on jotain perinnöllistä. Jouluvierailujen lomassa Oiva pisti jarrut päälle jo kotona, kun oltaisiin menty lenkille, varmaan meinasi, että taas lähdetään jonnekin autolla! Aluksi yritettiin mennä kivoihin paikkoihin ja käydä autossa syömässä nameja vaikkei lähdettykään mihinkään, mutta kun hyväksyin itse että ei se vaan tykkää, vaikka mitä tekisi, autoon meneminenkin muuttui jotenkin sujuvammaksi. Kaipa sitä aiemmin jotenkin voivotteli ja pahoitteli olemuksellaan ja nyttemin vaan toteaa että ei auta, mentävä on.  

Villapaitaviritys jäi pieneksi ja seuraavana uhrina oli vanhat toppahousut Oivaa lämmittämään kovimmille pakkasille.

Joulun alla käytiin kenneltalossa ja Safa-pappa ärähti pojalle oikeen kunnolla. Oiva pelästyi aika pahasti, mutta toisaalta oppi kaivatun taidon tarkkailla vähän tarkemmin, koska toinen koira on saanut tarpeekseen, eikä todellakaan aio leikkiä hänen kanssa vaikka kuinka tassuilla läiskisi toisen kuonoa... 

Naantalissa käytiin kuuntelemassa joulurauhan julistus. Väkeä oli vaikka kuinka. Ihan mukavasti Oiva käyttäytyi. Joulukuusi ja paketit olisi kovasti kiinnostaneet, mutta jo muutaman kiellon jälkeen ne saivat olla hienosti rauhassa.

Saaks jo avata?

Oiva "auttoi" lumitöissä.

29.12. osallistuttiin vesikoirien jouluvaellukselle. Hienosti Oiva jaksoi, vaikka oli muita pienempi. Laavulta takaspäin mentäessä välimatka muihin koiriin kyllä kasvoi, mutta sinnikäästi poika yritti pysyä perässä.

Polulla perätysten kohti laavua. Makkarat ja nakit maistui itse kullekin. Mukana Kaapo (ruskea valkoinen), Lumi (valkoinen), Inca (punertavan ruskea, kippura hännällä) ja Gimma (tumman ruskea, kippura hännällä) ja tietysti Oiva (tumman ruskea, suoralla hännällä). Näillä tuntomerkeillä voi arvuutella kuvista kuka on kukin :)

 

Uutena-vuotena pauke alkoi kuuden aikaa ja Oiva pissi lattialle ja pinkaisi sängyn alle. Ulkona ei ollut mitään ongelmaa, hiukan säpsähdettiin, jos ihan vieressä paukkui, muttei sen kummempaa. Sisällä Oiva taas oli selvästi epävarmempi ja pyrki sängyn alle, vaikkakin rauhoittui loppuiltaa kohden. Vuoden vaihtuessa mentiin katsomaan Naantalin kylpylän tulituksia. Oiva rauhoittui hienosti meidän jalkoihin, vaikka olikin tavallista valppaampi ja jännittynyt.

Joulukuun lumisia tunnelmia Ruissalossa:

ja "takapihalla" lähimetsissä:

OPETELTIIN: avoimien rappusten kulkemista, "autoon", lumiaura, lumikola, koiratapahtumassa käyttäytyminen, yhteislenkki