SPA1

Oiva sai sittenkin hyväksytyn taippareista! Haku meni hienosti ja Oiva irtosi hyvin eikä riistapukkia omittu laisinkaan. Nämä siis oli kompastuskivemme. Vieraissa metsissä Oiva on yleensä tosi tarkkana missä ihmiset kulkee eikä lähde paria metriä kauemmas ja riistapukki on niiiiin ihana, että ei sitä useimmiten malta luovuttaa kellekään. Laukauksesta Oiva sätkähti oikeen kunnolla, mutta jatkoi hakua kuitenkin ilman kehotuksia. Enempi se tuntuu ihmettelevän tuommosia yhtäkkisiä ääniä (niin hiljaisia kuin kovempiakin) kuin pelkäävän. Lisäksi saatiin "Tiramisu trophy"-kiertopalkinto kokeen nuorimpana hyväksytysti suorittaneena. Oiva sai pörröisen häntä-kong lelun ja säkin sapuskaa pokaalia ja mitalia unohtamatta :) Kyllä tuosta saisi kaverin varmasti metsällekin, jos ohjaajalla vaan taidot riittäisi. Mahtava otus! Kaikkeen se tuntuu pystyvän mitä siltä vaan osaa pyytää.

Spanielien taipumuskoe, Pöytyä (Raasi), 27.8.2011
Tuomari: Jarkko Wiklund

SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN:
Yleiskuva rauhallisen mukava. Suhtautuminen koiriin ja ihmisiin sosiaalinen ja iloinen.

HAKU JA LAUKAUS:
Riittävän laajaa, innokasta, maa- ja ilmavainuista. Yhteistyö erittäin hyvää. Laukauksesta jatkaa.

JÄLJESTYS:
Maavainuinen, varmaa ja rauhallista. Kaato kiinnosti.

VESITYÖ:
Ui halukkaasti. Nouti pukin ohjaajan käteen.

TOTTELEVAISUUS:
Yleinen tottelevaisuus erittäin hyvää.

YHTEISTYÖ JA YLEISVAIKUTELMA:
Mukava rauhallinen pari.

KOKONAISARVOSTELU:
Hyväksytty.

Agilityä, paimennusta ja taipparitreenit

Koirakuumeinen kaverini halusi tulla seuraamaan meidän agility-treenäjä ja lykkäsin hälle sitte kameran käteen. Kuvamateriaali on kyllä kätevä paljastaja...En ollut tiedostanut mm. että ohjaan melko kumarassa ja sormi pystyssä. Pikkujuttuja. Ihan hauskoja kuvia kuitenkin. Uutena esteenä tuli pöytä ja Oiva hoksasi kyllä tosi nopeasti, että siihen pitää pysähtyä. Ohjaaminen tuntuu jo hiukan luontevammalta (näin 5 harjoitusten jälkeen...) ja Oiva seuraa kyllä tosi tarkkaan minne näytän. Harjoiteltiin takaaleikkauksia, eli koira ohjataan johonkinpäin ohjaajan edelle ja siirrytään poikki koiran juokseman reitin sen takapuolella. kuulostaa tosi monimutkaselta, mutta ei se käytännössä ollutkaan. Menee kyllä siihen sarjaan, ainakin mulla, että täytyy itse tehdä ennen kun tajuaa. Viimekerralla harjoiteltu rengaskin meni suht hyvin. Hiukan piti varmistella, ettei Oiva pujahda renkaan ali...Kepit menee jo aika hyvään tahtiin, mutta kuten kuvasta näkyy, namissa kiinni...Ihan kun Oiva katsoisi namikättä jopa kieroon...

Maanantaina oltiin paimentamassa. Videotakin kuvattiin, mutta meikäläisen täytyy opetella laittamaan niitä tänne, joten niitä ehkä myöhemmin. Tälläkertaa ei menty pyöröaitaukseen enää olleenkaan. Harjoiteltiin "flänkkejä" isommassa aitauksessa, eli koira kiertää lampaita eri suuntiin ohjaajan ollessa lampaiden keskellä. Väliin pysähtymisiä, jotta homma on ohjaajan hallussa. Yllätyksekseni viimekerralla toiminut "seis" ei toiminut lainkaan ja sen sijaan "maahan" toimi suht hyvin, vaikka se taas ei viimeksi mennyt kuuleviinkorviin laisinkaan. Timo oli sitä mieltä, että Oiva otti Takusta ja Rotista mallia ja meni maahankin eritavalla, enemmän bordercolliemaisesti. Tiedä sitte, minä en eroa huomannut. Lisäksi harjoteltiin suoraan ajamista, eli koira pysyy kokoajan lampaiden takana. Ensin koitettiin niin, että Oiva sai kaarrella, mutta ei mennä lauman ympäri. Se ei niin kauhean hyvin mennytkän, kun ympäri olisi ollut niin kiva painella...Ei mennyt käsky kuuleviin korviin. Sitte tehtiin niin, että Outi oli lampaiden kanssa ja minä ihan koiran vieressä; muutama askel "aja" ja "maahan" niin että koira pääsi etenemään vain suoraan, eikä päässyt karkaamaan lampaille. Se meni suht hyvin, mutta riskinä on kuulemma, että koira alkaa ajatella, ettei se saakaan lähestyä lampaita. Tämän vuoksi otettiin lopuksi vielä niitä flänkkejä. Kurssilaisia alkoi tulla paikalle ja Oiva otti niistä häiriötä..jokainen ohi ajava auto piti käydä aidanvierellä katsomassa ja siinä sitä oltiinkin kun niistä rupesi tulemaan koirakkoja meitä kohti...Taisi kyllä väsykin jo painaa ja sen vuoksi keskittyminen oli ihan minimissään. Mukavaa oli kyllä taas ja hiki tuli. Tuntui, että itse pääsi taas pikkuisen enemmän jyvälle.

Taippareita käytiin harjoittelemassa Pöytyällä. Alla hiukan kuvauksia miten meni

Laukaus: koirat sidottiin puuhun ja ammuttiin muutaman kerran. Oiva reagoi laukukseen, mutta tuntui ennemminkin ihmettelevän mikä se oli. Katseli kummissaan ympärilleen ja nousi puuta vasten seisomaan "tuliko se tuolta"...Toisen laukauksen jälkeen alkoi hiukan vinkumaan, mutta olen sitä mieltä, että se johtui siitä, että hänet oli sidottu puuhun ja ihmiset seisoa möllötti 10 m päässä, Oivalta olisi mennyt hermot ilman laukaustakin tuommoisessa tilanteessa.

Laahausjälki: Koirat saivat ennen jäljestystä kaikki vuorotellen käydä katsomassa kuollutta kania. Oiva nuuhki pupua, ei ollut siitä mitenkään superkiinnostunut, mutta ei pelännyt/vältellytkään. Jäljillä oli kaksi koirakkoa yhtäaikaa. Oiva otti pahasti häiriötä jonkunmatkan päässä jäljestävästä koirakosta lähtevistä äänistä (risujen rasahduksista, puheesta). Jälki oli kokoajan tiedossa ja välillä Oiva jäljesti tosi tarkkaankin, mutta jokaista rasahdusta se jäi tarkkaan kuuntelemaan. Onneksi kokeessa jäljestetään yksi koira kerrallaan, muuten olis aika vaikeeta kun tuota kiinnostaa niiiin paljon kaikki ympärillä tapahtuva.

Haku: Tallusteltiin n. 5min kokeen 20 min sijaan metsässä "tuomarin" kanssa. Oiva ei kauhean hyvin irtoa muutenkaan ja vieraassa maastossa vielä huonommin, joten kuten jo etukäteen arvasin se oli suurimman osaa aikaa liian lähellä. Lisäksi meidän epämääräinen haahuilu aiheutti sen, että Oiva tarkkaili entistä kovemmin mihin ihmiset mahtaa olla menossa. Se ei ole tottunut, että metsässä haahuillaan lähes paikallaan. Aina on joku suunta mihin mennään (reippaasti) ja silloin uskaltaa painellakin hiukan edempänä.

Riistapukin nouto: Ensin en suostunut päästämään Oivaa edes irti, koska olin aivan varma, että se lähtee pukin kanssa riekkumaan. Oiva kuitenkin yllätti ja ensimmäinen nouto meni lähes täydellisesti (toi pukin rannalle, vaikkei nyt mulle asti kuitenkaan) ja toisella yrittämällä päästin sen sitten irti ja kapula jäi vesirajaan (sain se kuivin jaloin, mikä on edellytyksenä). Kummallakaan kerralla Oiva ei kuitenkaan yrittänyt omia pukkia, joten yllätyin tosi positiivisesti. Ja Siinä noudossahan ei mitään ongelmaa olekaan. Oiva ui epäröimättä pukin perään eikä emmi ottaa sitä suuhun.

Mitäs tästä nyt voi päätellä. Jos on hyvä päivä, riistapukin noutokin onnistuu. Ilman kummempia häiriöitä jälki sujuu. Laukaukseen Oiva todennäköisesti reagoi, mutta uskon sen jatkavan hakua samaan tapaan kuin ennen laukausta. Haussa se on varmaan tuomarista kiinni irtooko se tarpeeksi hyväksyttyä suoritusta varten ja senkin puolesta, että kuljetaanko me tuomarin kanssa määrätietoisesti suuntaan x, vai haahuillaanko ympyrää...Eli, eli, ehkä meillä on kuitenkin mahiksia päästä jopa läpi...

Eilen käytiin vielä jäljestämässä verijälkeä melko vaikeassa maastossa lähellä häiriötä ja ihan mukavasti se meni. Lilli jäljesti toisen tekemäni jäljen ja sen jälkeen paineltiin Luolavuorelle lenkille Faman kanssa. Kyllä Oivalla oli ihmettelemistä kun kaksi naista näytti hammasta, kun yritti liehitellä. Ladyt taisi olla liian aikuisia Oivan paineille, mutta hyvä lenkki siltikin. Tekee hyvää Oivalle huomata, ettei kaikkien kanssa voi rellestää miten haluaa.

Oiva isopoika 1 vee

Eilen tuli Nadador D-pennuille vuosi täyteen! Herkkukaapista väsättiin Oivalle kakku ja käytiin pitkällä lenkillä Kakskerrassa uintireissun kera.

 

Melkoisen reppana-ilmeen Oiva väänsi naamalleen, kun ei kakkuun saanutkaan käydä suinpäin käsiksi...Luvan jälkeen ensimmäisenä nuoltiin kuorrutukset. 

 

  

Elokuu on ollut oikein koiratouhu täyteinen. Agility on lähtenyt hyvin käyntiin. Oiva tykkää ihan hirveesti ja nyt kierrokset nousee jo kun se näkee esteet. Tähän mennessä ollaan harjoiteltu hyppyjä, pussia, putkea, keppejä, rengasta ja A:ta. Maagista A:ta...Oiva paineli heti ensimmäisellä kerralla sen sellaisella vauhdilla, että meikäläinen meinasi lentää selälleen. Ohjaaja totesi, että teillä onkin sitte hommaa kontaktien kanssa...Lisäksi, kun keppien treenaaminen rupesi hiukan kyllästyttämään Oiva karkasi A:lle ja siellä se sitte patsasteli huipulla rinta rottingilla. nyt on sitte läksynä kosketusalustan mieleen palauttaminen, että saadaan joku roti noihin kontakteihin heti alkuunsa.

TOKO puolella käytiin Auran Nuuskujen tasokokeessa, josko päästäisiin valmennusryhmään. Katsoivat paikallaolon, luoksepäästävyyden, seuraamisen taluttimessa, luoksetulon ja liikkeestä seisomisen ja maahan menemisen. Kenttä oli täynnä pupun pipanoita, mikä oli hiukan liikaa häiriötä Oivalle. Toisinsanoen oltaisiin osattu liikkeet paremminkin, mutta toisaalta sekin kertoo meidän tasosta, että pipanat oli liikaa :)

Savun ja Oivan silmäpeliä enne paikallamakuuta...

Luoksetulon loppuasento

Mukana oli myös Savu, mikä toi oman haasteensa. Vaikka koirat oli nähneet toisensa viimeksi vappuna, munsta ainakin Oiva oli Savusta kiinnostuneempi kuin muista koirista ja paikalla olossa pyydettiinkin sitte vieras koira näitten väliin (numero järjestyksessä olisivat olleet vierekkäin). Silmäpeliä se ei silti estänyt, kuten kuvasta näkyy, mutta liike itsessään meni ihan hyvin, mitä nyt Oiva ennakoi perusasentoon nousemista minun palattua sen luo.

Seuraaminen meni kaikkein heikoimmin...Se olis saanu mennä jotenkin tähän tapaan...

...mutta se meni ennemminkin näin; kuono pipanoitten lumoissa.

Ollaan aloitettu tekemään enempi myös kokeenomaista harjoittelua. Kerran otin siskon liikkuriksi treeneihin ja hyvä, että otin. Itse meinasin joka liikeessä ennakoida, enkä muistanut odottaa lupaa/ohjetta liikkurilta seuraavaa vaihetta varten. Sitte huomasin suureksi harmikseni, että seuraamisessa kontakti on päässyt ihan retuperälle (mikä näkyi myös tasokokeessa..). Ilman palkkaa kontakti ei pysy ja jos itse katson eteenpäin enkä koiraa kohti ei kontaktista ole toivoakaan...Nyt otetaan sitte aimo harppaus taaksepäin ja harjotellaan kontakti kuntoon. Oon ollu taas liian hätänen, jokohan sitä oppis...

Huomenna ollaan menossa taippareitten harjoituspäivään ja viikon päästä onkin sitten ne ihan viralliset. Semmonen fiilis on että hylsy sieltä tulee, mutta mitäs tuosta. Joko homma kaatuu siihen, että Oiva ei tuo riistapukkia mulle vaan lähtee omille teille sen kanssa tai sitte haku ei ole sellaista kun halutaan. Kaipa siinä jäljessäkin voi jotain käydä, vaikka aika luottavainen oon sen suhteen.

 

Sain hommattua itselleni kyyhkyjä, joiden siivistä tein riistapukkeja, joilla oli tarkoitus harjoitella pukin mulle tuomista. No harjotukset jäi lyhyiksi kun ensimmäisellä heitolla pukki levisi käsiin. Täytyy viritellä, jotkut tiukemmat nippusiteet tms. ja kokeilla uudestaan. 

 

Haku osuuden laukausta on sen verran harjoiteltu, että on käyty Rompun kanssa painimassa ampumaradan vieressä. Molemmat koirat noteerasi isoimmat paukut sekunnin murto-osan ajan, mutta leikin vauhtia se ei paljon haitannut. Ja kuvien laadusta voi ehkä päätellä, että se oli melkoinen...

 

Metsässä Oiva kyllä kulkee nenä maassa, mutta en sitten tiedä onko siinä sellaisia haluttuja hakukaaria tai jotain..Mutta tarkotuskin on kattoa mitä luontaisia taipumuksia löytyy, joten jos ei esim. haku taipumusta oo, niin sittenpähän ei oo.

Ensimmäiset agility treenit

Syksy lähestyy ja kummasti kaikenlaisia koiramaisia tapahtumia ja harrastuksia on yhtäkkiä tarjolla vaikka kuinka. Ja mehän halutaan kokeilla kaikkea! Timo jo totesi, että meikäläisen pitäisi painaa jarrua, meillä on kuulemma Oivan kanssa yli 10 vuotta aikaa harrastaa. Toivottavasti! Kalenteriin on tullut kahmittua kuitenkin jos jotakin ja uusin tuttavuus on agility. Viimeviikolla päästiin tutustumaan rataan ja kokeilemaan hyppyesteitä ja putkea. Lelun perässä Oiva painoi putkeen ihan täysillä, vaikka ensin hiukan empikin (putki oli pitkänä ja hiukan kaarella). Esteet Oiva hyppi hyvin. Tiedä sitte vaikuttaako, että ollaan lähiaikoina harjoteltu kaikkien mahdollisten penkkien ja puunrunkojen yli hyppimistä toko-tyyliin (eri käskyllä ja hypyn jälkeen aina seis).

Kalenterin jo pullottaessa elokuun paimennuskurssille vapautui paikka! Siinä oli miettimistä ehtisikö vielä sinnekin vai voisiko jotain vielä perua...Onneksi tuttu vetäjä lupasi sumplia meille muutaman yksittäiskerran niin, että ehdin vielä lepakkometsään yöksi töihinkin. Joten päästäänpähän kokeilemaan vielä tätäkin uudestaan!

Oivan turkki kihartuu pienenpienelle kiharalle ja näyttää edelleen lyhyeltä, vaikka onkin kasvanut jo hurjasti. Kovasti käyn tahtojen taistelua leikkaisinko sen jo vai olisiko joku näyttely täälläpäin kun se saavuttaa sopivan mitan. Tosi vaikeeta arvioida sen kasvunopeutta.

Oiva oli ensimmäistä kertaa yön yli hoidossa, kun me juhlimme serkkuni häitä. Hyvin oli kuulemma mennyt. Kovin oli poika vahtinut ja pienimpiinkin ääniin reakoinut, onneksi kuitenkin haukkumatta.

Naksutin hommat on taas (höh!) jäänyt vähemmälle. Pääsin ehdollistamisesta katsekontaktin ottamiseen, mikä sujui ihan hyvin. Tosin Oiva nyt osasi jo ennestäänkin ottaa kontaktia, mutta ainakin musta tuntui, että se ymmärsi toimintansa ja naksun yhteyden. Seuraavaksi siis lisää agility kokemuksia ja naksua, toivottavasti kuvien kera! Ja tavoitteet olisi kenties syytä taas päivittää niin ei olisi tämä meidän meno tälläistä poukkoilua...