Hiljaiseksi veti

Ensin Oivasta tuli vino, sitten pienen ojan ylityksen seurauksena kovat selkäkivut ja lopulta diagnoosina välilevynpullistuma ja rappeumaa. Agility kielto. Selkä ei kestä, ei enää ikinä. Samaan hötäkkään vielä kotiutumista uuteen kotiin. Sinänsä onni sillä edellisessä asunnossa olisi pitänyt kanniskella Oivaa 4.kerrokseen, sillä hissiä ei ollut ja pahimmillaan selkä ei rappuja olisi kestänyt. Siksi siis hiljaisuus täällä. Asian sulattelemista, lepoa, kuntoutusta ja järjestelyitä. Keväällä ostettujen ja paljon odotettujen kurssipaikkojen myyntiä eteenpäin. Kisakalenterin tyhjentämistä. Huomaamatta agility olikin hivuttautunut aika isoon rooliin elämässäni. Oivan terveys tulee tietysti ensimmäisenä, mutta silti. Tärkeäksi tulleen harrastuksen pois jääminen on kuin lisä isku. Nyt Oivan selän kuntoutus on jo hyvällä mallilla ja kipulääkkeitä ei ole enää tarvittu pitkään aikaan. Katseet uusiin harrastuksiin, mutta sitä ennen käyn läpi mitä ehdittiin ennen näitä vastoinkäymisiä, ja niistäkin hiukan tarkemmin lähinnä omiksi muistiinpanoiksi. 

Pitkän selän lyhyt tarina

Uudessa kodissa. Paino taas vasemmalla...

15.8. hieroja: Oiva todella kireä ja toispuolinen, suositteli pikaista aikaa fyssarille.

26.8. Piiralla akuutti aika ja ilmeni, että Oivalle on ilmeisesti jo reilusti aiemmin oikeeseen kylkeen (rintarankaan) tullu kovempi törmäys ja sitte päälle muita vauhdikkaan arjen "tapaturmia" ja lopputuloksena se on käyttänyt lähinnä vasemman puolen lihaksia ja oikee puoli on ihan heikko...(näkyy hyvin ensimmäisessä kuvassa miten Oiva istuu paino kokonaan vasemmalla puolella) kompensaatio asentojen takia kierossa, ja jumissa koko hauva. Alkuun alettiin opettelemaan istumaan suoraan ja ravattiin ympyrää kuukauden verran vastapäivään..Ja agility tauolle. Kaularangan jumien vuoksi panta vaihtui valjaisiin.

16.9. Piira: jumpat suoristanut hiukan, lantio ei ollut kääntynyt uudelleen vinoksi, mutta toispuolisuutta edelleen jumpattava

Pöhnässä :(

20.9. ojanylitys: aamupäivällä Oiva loikasi pienen (yli käveltävissä olevan) ojan yli ja alastullessa huusi. Tarkistaessani tassut (ettei mennyt minkään terävän päälle tms.) vinkui jatkuvasti. Jatkettaessa matkaa, kun en mitään haavoja aristavia kohtia löytänyt liikkui kuitenkin normaalisti ravaten. Kotona joka kerta makuulta ylös noustessa vinkui jonkinaikaa. Annoin särkylääkettä, joka ei tuntunut vaikuttavan mitenkään. Lähdettiin eläinlääkäriin, jossa vietettiinkin sitte useampi tunti röntgenissä. Diagnosina lievä skolioosi ja hoidoksi niveliä voiteleva carthropen pistos kuuri ja liikuntakielto.

25.9. Piira: Rintaranka pullistunut, Oiva tosi kipeä. Laitettiin kylkiin laseria ja Leena suositteli selkäongelmiin erikoistuneen eläinlääkärin luona käyntiä. Carthropen ei auta kipuihin.

27.9. univet: skolioosi virheellinen diagnoosi. Kipulääkitys kuntoon ja aika CT-kuvaukselle.

4.10. CT-kuvaus, diagnoosina välilevynpullistumat, nikamissa ei vikaa.

25.10. Tanja: Rintakehän ympärillä "kireä vanne", ei vastannut ensin käsittelyyn. Lähti aukeamaan maksan ja haiman kautta. Takaosa jäi käsittelemättä.

31.10. vesiterapia
6.11. vesiterapia
8.11. Piira: takaosan pehmytkudokset ärtyneet, eli pullistuma aiheuttaa edelleen kipua
12.11. vesiterapia
19.11. Tanja: pelkästään sisäelimien ja verenkierron huoltoa (ei rankaa)
21.11. vesiterapia 
25.11. vesiterapia: vasen kylki pullottaa oikeata enemmän, Oiva laihtunut, joten kyljet pullottaa muutenkin enemmän. Oiva myös alkanut pureskelemaan takaosaansa.
2.12. vesiterapia
5.12. Piira: vasemman kyljen pullotus liukastumisesta tms. saatiin suoristettua, takaosa kipeä (lihakset alkoi täristä käsittelystä), keskiselkä aiempaa jäykempi, mikä ehkä johtuu vesiterapiasta, jos se on ollut liian raskasta. Nyt jätetään se hetkeksi tauolle.

Oivaa vaatetettiin niin sisällä kuin ulkonakin.

Agility 

9.8.
- alussa kierrokset niin korkealla, että muutama rima alas (korjasin)
- kontaktit alussa läpi, vaikka selvästi yritti. Suuremmat höyryt päästeltyään pysähty nätisti.
- okseria 
- kepeillä jättäytymistä ja loppuun persjättöjä

10.8. TSAU kisat 
- A 5 (34,044): ei muistikuvaa ja muistiinpanotkin jäänyt kirjoittamatta :(
- B hyl (46,86): melko alussa karkasi A:lle kun piti mennä kepeille, muuten kiva fiilis radalla ja jatkettiinkin loppu puhtaasti maaliin 

11.8. TSAU kisat 

- C hyl (video): jännitin hirmusti lopun hyppyä ennen viimeistä putkea ja kun se sitte onnistui unohtui koko koira ja loppurata jäikin suorittamatta..silti huikee fiilis! Harmitti toki, mutta parempaan en usko että sinä päivänä olisin pystynyt, sen verran kovalla pääkoppa oli ekojen 3-luokan kisojen vuoksi. Tuommoset olisi varmasti karsiutunut kisakokemuksen myötä.
- E hyl (video): ei voi ohjaaja paljon epäjohdonmukaisemmin toimia...Oiva tuli A:lta läpi, mutta hitaiden hoksottimien kanssa puutuin siihen vasta, kun se oli mennyt putkenkin ja kaiken kukkuraksi se pääsi suorittamaan muita esteitä radalta poistuessamme..joopa joo, olis pitäny jatkaa vaan tai sitte pistää peli heti poikki läpi tulemiseen ja poistua niin ettei mitään enää tehdä. En ihan tainnu olla skarpimmillani.

13.8. 
-kontaktien vahvistamista
-keppejä vedättämällä ja jättäytymällä, jolloin teki loppuun, mutta vauhti hidastui mitä en halua

14.8. Eve
- vekkaukset ja oma linja tuotti vaikeuksia
- kontaktit piti kivasti
 

21.8. Eve

- putki-kontakti erottelu: kannattaako jättää vain suullisen käskyn varaan? Pureskeltavaksi jäi josko alkaisi johdonmukaisesti ohjaamaan vaikka aina putkelle saattaen ja kontakteille irrottaen..
- keppikulma mitä Oiva ei osannut

23.8. valmennusryhmän näyttökoe

Kolmiosainen näyttökoe, jossa 1) hyppyrata, josta pisteytettiin nolla suorituksen ajan mukaan. Tästä saatiin ekalla yrittämällä nolla ja sitte toisella kerralla meillä oli vielä mahdollisuus parantaa aikaa ja alku menikin lupaavasti ja nopeammin, mutta lopussa mulle tyypillisesti unohdin koiran sekunniksi ja siinä se sitten olikin. Molemmat radat kuitenkin niiin hyvällä fiiliksellä ja ensimmäisessä oma keskittyminenkin meni ihan nappiin! 2) Toinen rata missä oli muutamia kohtia joiden ratkaisu pisteytettiin. Ihan kivasti  meni mitä nyt oma keskittyminen alkoi taas herpaantua ja kun piti esim. mennä kepit uudelleen eri puolelta kuin ensimmäisellä kerralla ei meikäläiseltä onnistunut pitämään mielessä kummalta puolelta menin jo ja kummalta olin menossa... 3) olikin ohjaajalle tarkoitettu nopeus ja ketteryys testi. Hiukan otti kunnon päälle kun oli jo juossut kahta eri rataa useampaan kertaan, mutta jonkunmoiset suoritukset näistäkin sain aikaiseksi.

25.8. Jaakon 1/2 yksäri
- Uutena mulle tuplasylkkäri-onnistu kivasti 
- turhan usein yritän ohjata persjätöllä, mikä ei ole hyvä vaihtoehto käännöksissä, koska ohjaus vetää koiraa eteenpäin
- poispäinkäännöksissä treenattava rytmitystä: annettava koiran irrota kunnolla ja ohjattava reilusti takaa, jolloin oma liike ja sen suunta korostuu
- rytmityksiä mietittävä: koiran olisi helpompi koota itsensä hyppyihin
- esteiden välillä muistettava 1)kontakti, 2) esteen kiinnitys, 3) ennakointi seuraavaan esteeseen

28.8.,3.-4.9. hyppytekniikka, Vappu

- Tässä kohtaa oltiin saatu "toispuolisuus"-diagnoosi, joten erityisesti tuota oikean puolen kuntoutusta silmällä pitäen treenattiin hyppytekniikkaa (vaikkei se nyt ihan ajatus ollut silloin kun ne varattiin..). Videotakin löytyy, mutta nyt jää tästä päivityksestä (ehkä lisään linkin myöhemmin, jos muistan).

 

27.9. valmennusryhmä
- Oivan saikkuillessa toispuolisuuttaan, sain lainaksi  Kurumin, ettei ohjaaja ihan ruostuisi (tässä kohtaa ajateltiin vielä, että Oiva kuntoutuisi). Jehna, että bordercollie meni lujaa! Ja hiljaa..Oiva kulkee aika ryminällä. Hyviä fiiliksiä, Kurumi oli tosi tarkka, ohjaukset piti tehdä huolellisesti, muuten ei homma pelannu, mutta sitte kun pelas..niin hienoa! Paitsi, että kunto tais hiukan loppua kesken...multa siis.

Näihin jäi sitte Oivan aksaamiset. Valmennusryhmän pääsykoe ja Jaakon yksäri jäi viimeisiksi treeneiksi, molemmat tosi hyvällä mielellä. Itse kävin vielä syksyn aikana kuuntelemassa 28.9. ohjaajan fysiikasta ja 31.10. psyykkisestä valmentautumisesta.

 












Muutaman päivän Oivakin ehti nauttia oman pihan ihanuudesta "osallistumalla" pihatöihin. Sitte mentiin vaan remmissä pitkän aikaa ja nyt pikkuhiljaa sallitaan varovaista vapautta. 

Ihan naapurustosta (max.20min kävelymatkan päässä) löytyy hevosia, lehmiä ja lampaita. Aikas hurjalta tuntui kun kymmenisen kesällä syntynyttä, mutta jo melko kookasta vasikkaa JUOKSEE kohti katsomaan kuka menee laitumen ohi.... Oivaakin hiukan jännitti aluksi (enää ei kiinnosta pahemmin, ei Oivaa, eikä kyllä lehmiäkään siinä määrin), Murua ei pahemmin napannut ensikohtaaminenkaan.

TOKO

Treenailtu ei olla, mutta 17.8. vietin päivän sateessa seuratessa muiden treenejä Christa Enqvistin johdolla. Näistä saa kyllä niin paljon inspiraatiota. Tuolloin vaan agility vei suurimman ajan ja Oivan kanssa suurin kynnys on edelleen se vireen säätely ja ääntely, sillä jos niihin ei puutu ei oikein ole mitään mieltä treenata mitään muutakaan.

Motivointiklinikka ja naksuttelua

7.9. oltiin vesikoirat ry:n järjestämällä Vappu Alatalon motivointiklinikalla. Saatiin hyviä vinkkejä vireen hallintaan. Oli kiva nähdä erilaisia vesikoiria ja niiden "ongelmia".

Naksuttelu on ollut oikeastaan Oivan ainut ilo pitkän aikaan, kun liikkua ei ole saanut. Hiukan olen saanut kaivettua herrasta oma-alotteisuutta, mutta aika äkkiä tämä turhautuu kun on tottunut siihen että minä autan aina...