Vaikka mitä!

Niin se vaan on, että kun on kiire ei tule kirjoteltua ja yleensä siihen kiireeseen liittyy paljon treenejä jollon ois entistä enemmän kirjotettavaa. Sitte kun kirjotettavaa kertyy niin ei tule alotettuakaan kun se on "niin iso pala". Vaikka mimmosta on tapahtunut. Isoin juttu meille oli, kun saatiin kuulla, että päästiin Jouni Oreniuksen vetämään TSAUn valmennusryhmään seitsemän koirakon joukkoon! Näyttökokeesta lisää "treenipäivyrissä". Ei meinannut uni tulla sinä iltana kun sain tietää, sen verran innoissani olin. Samana iltana maailmaan pyörähti seitsemän ihanaakin ihanampaa mustavalkoista pikku perroa. Riskeistä piittaamatta olin pentuvahtina ihanaisille 2vrk-ikäisille pikkuisille. Kyllä ne oli mykistäviä. Ihmeellistä.

Talvikin piipahti ruskan keskellä, vaikka nyt vietetään taas vetistä ja synkkää marraskuuta. Kyllä sitä vaan on turvallisempaa lenkkeillä lumisissa pimeissä illoissa Oivan kanssa, ei se paljoa syksyn maastoista erotu. Sama puu peräkkäisinä iltoina; kultaisen keltaisesta valkeeseen peitteeseen.

Kaikenmaailman kremppaakin on mahtunut lokakuulle: 15.10. treeneissä Oivan takajalan varpaan antura halkesi mystisesti ilmeisesti pimeessä lämmitellessä. Lämmittely lenkin yhteydessä leikitin Oivaa oikeen kunnolla toko-oppien mukaan, jotta pahimmat höyryt sais pois, niin siinä se varmaan meni. Oiva ei reagoinut missään vaiheessa mitenkään, vaan ensin ihmettelin verta lelussa, sitten hihnassa ja sitte etsittiin suusta hännänpäähän, että mistä sitä oikein tulee...Onneksi haava oli heti kynnen takana, niin että se ei osunut maahan kävellessä. Säännöllinen putsaus ja sukalla suojaus tepsi ja tassu parani viikossa täysin kuntoon. Ei kauaa mennyt kun tassu oli saatu kuntoon niin esinahka tulehtui niin pahasti että siihen tuli oikein kunnon patti. Tietysti Oiva ehti sitten jyystää taas ihonkin rikki. Kymmenen päivän antibiootti kuuri ja liäksi antibioottisalvaa patille. Se on kaulurin kanssa elämistä nyt. Ekana yönä ei nukuttu lainkaan, kun Oiva oli niin levoton ja läähätti kauheesti, mutta nyt alkaa jo sujua eikä törmäillä seiniinkään enää niin paljon. Treeneistä taasen alla:

TOKO:

6.-7.10.

Noutoa treenailtiin vanhalla sillisalaatti-periaatteella ennen Seren toko-tuntia, jossa nouto oli aiheena. Naksuttelulla oon saanut aikaiseksi vaan kapulan heittelyä...Oivan mielestä pointti on ottaa kapula suuhun ja pudottaa..jos naksausta ei tule niin tahti vaan kiihtyy ja kapula lentelee nopeemmin ja nopeemmin...eli meikäläisen ajotus on pissinyt pahasti. Eteisessä heittelin jonkunverran kapulaa niin siinä Oiva toi suht hyvin, mutta pelkään että kaluaminen tulee siinä kuvioihin.

Kokeilin myös kapulan heittoa metsässä (ensimmäistä kertaa) idealla, että palautuksesta pallo lentää, mutta Oiva olikin eri mieltä ja meinasi omia kapulan. Pitkään aikaan ei tuo omimis/riekkumis ongelma ole nostanut päätään ja meikäläinenhän karjasi oikein kunnolla "maahan" ja heitinkin pallolla Oivaa päin, kun ei herra näyttänyt pysähtyvän. Johan lakosi ja siitä irti-käskyllä luovutti kapulankin. Tätä ei sitte enää tehdäkään. Se mikä suijui oli kapulan kantaminen hihnassa kotiin. Oiva pitää nätisti, ei jäystä ja voin hyvin koputella kapulaa ja heilutellla käsiä eikä kapula putoa ennen irti-käskyä.

7.10. Sere

- nouto: treeniä niin, että Oiva istumaan, kapula parin metrin päähän ja itse vilelä siitä parinmetrin päähän. Kutsun Oivaa, joka nappaa kapulan välistä, tuo mulle ja vaihto leluun, joka sen mielestä parempi kuin kapula. Tavoitteena rahallinen ja hallittu palautus. Aluksi jos tuo hitaasti niin voi vapauttaa ja heittää lelun jo ennen kuin palautus valmis, jolloin kapula saa pudota. Oiva ei tajunnut hommaa kapulan kanssa, joten voi herätellä heittäen kapulaa ja aloittaa välitreenit lelulla. Jos alkaa syöksymään kohti kapulaa eteen voi laittaa verkon joka pakottaa lähestymään kapulaa "kiertäen".

-perusasentoon sivulla paikallaan olemisesta kannattaa käskeä esim. "istu" eikä samalla käskyllä josta käskee sivulle liikkeestä tai etäisyyden päästä, koska koira voi ajatella että on jo sivulla vaikka asento on väärä.

8.10.

- puiden kiertämistä "takaa"-käskyllä mm. luoksetulon pysähtymis-treeniä varten. Oikealta puolelta puuta Oivan tuntuu olevan tosi vaikkeeta kiertää, mutta vasemmalta sujuu suht hyvin.

- tokomaista nouto kepin kanssa -ok: odottaa heitossa hyvin ja tuo eteen. Pidä-treeniä hihnassa: pitää hyvin, mutta kääntää päätään poispäin kun arvaa, että aion heilutella keppiä. Tosi vaikeeta mennä istumaan kepin kanssa. Välistä noutamis treeni sujui kepin kanssa hienosti. Vire oli just sopiva ja Oiva toi kepin jalkoihin asti.

13.10. Oili Huotari

- vinkuminen ylivireen vuotoa, jossa Oiva ei edes tiedosta pitävänsä ääntä. Sen takia ei voi kieltää eikä sinänsä puuttua ääntelyyn vaan koitettava vaikuttaa vireeseen. Haukkuminen ja mun komentaminen karsittava täysin ensin muualla rauhallisemmissa tilanteissa ja vasta sen jälkeen treenitilanteissa tms. Erotettava onko vinkuminen tylsistymistä, turhautumista, komentelua vai epävarmuutta. Vaikea korjata, Oili epäili ettei Oivaa saa tokossa ikinä täysin hiljaiseksi...

- vireen laskemiseksi ennen treeniä kannattaisi antaa Oivan leikkiä ja riehua lelulla kaikki ylimääräinen virta pois, treenissä vain ruoka palkka ja lopuksi paineen purku leluun.

- nouto harjoittelussa Oili suosisi pito-harjoitteluna remmissä liikkumisen sijaan kotona rauhassa istumista ja leuoista pitelyä, kunnes Oiva hoksaa mistä on kyse.  Lisäksi heitto harjoituksia hetsaten ja tarkkana, että palautus tulee vauhdilla eli vapautus ja palkka taaksepäin ajoissa ja aina erikohtaa.

- Kannattaa opettaa innostumaan "kuolleesta lelusta" luvalla

- Muiden vuoroilta ja luento osuudelta opittua päivittelen toko-sivulle paremmalla ajalla.

14.10. Sere

- istuminen seuraamisesta: avustaja naksuttelemaan kun peppu menee maahan, ettei ala tehdä "puolikkaita" istumisia peppu ilmassa.

- tunnari: alkuopetuksessa omanhajuinen kapula piiloon vain kerran, ettei koira opi etsimään oman kuolansa hajua. Malta kehujen kanssa, että koira lähtee palauttamaan palikkaa.

20.10.

- metsässä kapulan kanssa välinoutoa: lelulla ja ajoissa tulevalla vapautuksella vauhtia palautukseen, vauhtia tuli, mutta Oiva ei pudottanutkaan kapulaa vaan juoksi sen kanssa lelun perään ja lelun luona valitsi kapulan. Huoh, ja kyseisen lelun kanssa testailtiin Seren tunnilla, että se olisi Oivan mielestä parempi kuin kapula. Vähän tuntuu, että Oivasta se mistä mä haluun sen luopuvan on aina se paras.

21.10. Sere

- AVO-luokan hyppyä kannattaa treenata kahdessa osassa: 1) ALO-hypyn kaltaisesti lähetys hyppyyn-istu ja paluu koiran vierelle 2) koiran jättö esteen toiselle puolelle istumaan ja kutsu perusasentoon, käskynä ennemmin "hyppy" kuin "sivu", jotta varmasti hyppää myös esteen, vaikka jäisi vinoon ja suorinreitti olisikin hyppäämättä sivulle.

- Kaukot: heti kun asennonvaihtoihin saa vähänkin etäisyyttä takapalkka käyttöön tai heittämällä nami. Homma on vahvalla pohjalla, jos koira osaa liikkeet pelkillä käsimerkeillä, pelkillä käskyillä sekä molemmilla yhdessä. Muista, että etäisyyttä voi muuttaa kesken treenin, jos esim. maahan meno vaati lyhyemmän matkan kuin istuminen niin liiku :) HUOMHUOM asennon vaihdot tulee vasta 5s välein!

- seuruuta peilin avulla, meni hienosti! Hiukan oon ite vielä jumissa sen nami käden kanssa...tulee jo selkärangasta ennenkuin ehdin edes tiedostaa.

Agility:

9.10. TSAU

- kontaktit ratatreenissä hirveitä, varsinkin puomilla.

- treenattava vinoja eteen irtoamisia ja pimeeseen nurkkaan päin hyppäämistä. 

15.10. NK

- meikäläisellä hankaluuksia pysyä pois koiran linjalta...Oiva oli magee <3

- valssia valssin perään: treenattava itsekseenkin kunnon pyörityksiä, että oppii pysymään kartalla tämmösissäkin radoissa

23.10. TSAU

- aloteltiin itsekseen r a u h a l l i s e s t i  kontakteja ja keinua. Meni tosi hienosti ja lopuksi tehtiin pari ihan kunnon keinuakin. Tästä rohkaistuneena ajattelin, että menee se radallakin, kun pysäytän Oivan ensin ja sitten lähetän keinulle..no vauhtia oli sitten pääkopassa kuitenkin alkuradan jäljiltä niin, että sieltä sitte lennettiin alas. Pistin Oivan takasin alasmeno kontaktille ja vapautuksen jälkeen muutama nami keinu laskien ja kolauttaen. Aikamoista draamaa herra esitti. Ihan kamalaa oli edetä keinua, mutta kuitenkaan kolahduksista ja heiluttamisesta Oiva ei välittänyt pätkääkään..vedätyksen makua meinaan minä. No, täytyy kattoo miten menee seuraavissa treeneissä. Myöskään puomin kontakti ei radalla pitänyt. Taitaa olla parempi, ettei vähään aikaan yritäkään tehdä kontakteja radalla vaikka näyttäis siltä, että ne pitää itsekseen tai muutamiin esteisiin yhdistettynä. Semmonen ajatus myös tuli, että oon kontakteja treenatessa aika usein (ellen ainakin) lähettänyt Oivan vauhdista, kun taas rata lähtee aina istumassa lähtöluvan odottamisesta. Josko siinä jo ne kierrokset kertyy sielä päässä. Täytyy kokeilla miten kontaktit pitää jos tekis ratamaisen lähdön.

25.10. Näyttökoe TSAUn valmennusryhmään

- Radalla meikäläinen esitti kehnointa suoritustaan ja Oiva parastaan. Melkosesti jännitti, eikä tutustumisessa päättämäni ohjaukset meinannut pysyä päässä lainkaan..tein ihan typeriä ratkasuja, jotka oli kaikkea muuta kuin olin etukäteen miettinyt. No Oiva paikkasi hienosti. Kovin teki mieli vielä lopuksi itsekseen kokeilla mennä rataläpi, mutta Oiva oli sen verran poikki, etten raaskinut. Kyllä me yli kymmenen kertaa sitä tahkottiinkin, kun hyväksytty suoritus ois pitäny saada, että ois ollu vertailukelpoinen aika.

- Putki-puomi erottelu: 2 yritystä saada putkeen ja 2 puomille esteen takaa mitä ei itse saanut ohittaa. Oiva osas molemmat :)

- keppien itsenäinen tekeminen: kolmesta eri kulmasta esteen takaa, kaks yritystä niin että itse ei saanut ohittaa estettä ennen kuin koira teki jo keppejä. 1) kepit melkeen kohtisuoraan estettä nähden ja ohjaajan piti myös liikkumaan lähdettyään irrota sivusuunnassa -onnistu! 2) kepit poikittain esteen takana (oikeelle päin) -Oiva meni toistuvasti sisään toisesta välistä 3) kepit poikittain (vasemmalle päin), mutta hiukan etäämmällä sivusuuntaan eikä aivan esteen takana -onnistu 2.yrityksellä.

27.-28.10. Hyppytekniikan jatkokurssi, Ulla Kaukonen

Jantulle ;)

- Oivan syvätlihakset kehittyneet maaliskuusta :), kuitenkin niissä edelleen treenattavaa.

- Alastulo parantunut huomattavasti, eikä alastulo treenejä tarvitse enää painottaa vaan voi tehdä kaikkia harjotteita tasaisesti, kunhan jokakerta mukana on jokin kokoava harjoite. (Saatiin myös muutamia uusia).

- Perussarjalla Oiva ajautui vasempaan reunaan, eikä vinot rimatkaan auttaneet. Tämmöstä ei ollut sillon maaliskuussa eikä myöskään mun omissa treeneissä, joissa tosin nyt on ollu aikalailla taukoa. Ulla epäili, että taustalla saattaa olla jokin jumi ja käski mainitsemaan asiasta Tanjalle, kun meillä on aika.

- Taipumis-harjoite oli Oivalle selvästi vaikempi vasemmalle päin kuin oikealle.

- Riman noustessa Oiva ei oikein ole päättänyt kokoaisiko jalat alleen vai ojentaisiko taakse, joten korkeuden arviointi treeniä, jotta se saa rutiinia oikeaan tekniikkaan riippumatta minne ne jalat sitten päättääkin laittaa.