Hierontaa, haavereita ja painiskelua pentupalleroisen kanssa

Eipä nauttinut Oiva hieronnasta ei...mahtoko koko touhusta olla pahemmin hyötyä, kun herra ei meinannut millään pysyä aloillaan, saati sitten rentona. No saatiin pari uutta venytysohjetta ja paikat vaikutti kuulemma olevan kunnossa pientä selän tukkoisuutta lukuunottamatta. Siihen voi ilmeisesti vaikuttaa ruuan gluteiinikin. Saapi kattoa, jos sitä kokeilisi seuraavaksi jotain viljatonta, kun kerta ei olla merkki uskollisia. Barffauksesta haaveillaan, mutta ilman pakastinta siitä ei tuu mitään ja ilman uutta kämppää ei pakastimesta tuu mitään.

3.9. oltiin viimeistä kertaa paimentamassa ja Oiva sitte sikailikin oikein olantakaa...ensimmäinen kierros keskeytettiin alkuunsa. Toisella kierroksella meni jo paremmin, mutta sen verran kiukkunen olin ensimmäisestä, että ei kauheen hyvää makua jääny. Ehkä meiän tarttee vielä ens kesänä käydä piipahtamassa, että jäis hyvä fiilis hommaan. Johanna oli kuvaamassa ja saatiin muutama ihan kiva otos.

Agi treeneistä lyhykäisesti:

4.9. TSAU

- kontakteista ei tietoakaan...

- keinu mentiin radalla ensin pysäyttäen ja laskien lauta hitaasti

- haki esteitä uskomattoman hienosti! Meikäläisellä kartta kateissa ja viimetipan huitomisilla ja huuteluillakin Oiva meni superhienosti esim.renkaan ihan oikeesta välistä vaikka kulma oli ihan vino ja ohjaus myöhässä ja väärässä paikassa....

- kepit suju hienosti mua kohti (lähdössä este-kepit ja mä päässä odottaa jatkoa)

5.9. Elinan möllirata-kurssi (tuuraajina)

- pöytä...(jääny vähän unholaan koko este)

- kontaktit eilistä paremmin, tarkkana etten vapauta liikkeellä...

- onnistumisia persjättöjen ja päällejuoksun kanssa :)

12.9.

- putkijarrutus monenmoisissa kohdissa: ei oltu tätä oikeen opeteltukaan, mutta Oiva hoksasi homman hienosti

- mulla tosi vaikeeta hahmottaa mitä ohjauksia mihinkin kannattaa tehdä...

- ei päästy sinne asti, mutta radalla oli kohta, jossa olis pitäny ohjata hypystä kepeille sylkkärillä, pitää treenata, kun ei oo tuommonen tullu mieleenkään.

9.9. osallistuttiin seuranmestaruus kisojen mölli-luokkaan. Oiva paineli upeesti ja A:n kontakti piti hienosti, mutta sitte (ehkä siitä hämääntyneenä ;) ) en ohjannut seuraavalle esteelle lainkaan ja tuli kielto..,toinen 5p ropsahti puomin kontaktista. Lisäksi pussista putkeen menossa käsky jäi vain ajatukseksi, minkä vuoksi Oiva himmaili välissä, mutta siitä sentään ei tullut virhepisteitä. Kyllä sitä vaan sen verran jännittää, että ei pää ihan pysy koossa. Luulen et jos nyt olis ollut myös useempi rata jälkimmäinen ois menny paremmin, kuten Vantolla. Täytyy vaan ruveta käymään enempi epiksissä, niin toivottavasti rupeis menee jouhevammaksi tää meno. Harmittaa kyllä varsinkin se A:n jälkeinen este, joka ois ollu ihan helppo, kun ajan puolesta Oiva ois ollu 2., nyt jäätiin kuitenkin 4.sijalle noiden 10 pisteen kanssa.

Oiva "ylipuhuu" Merriä leikkimään

Illalla sitte ajattelin, että on hyvä väli trimmata Oiva vielä viimeisen kerran ennen pakkasia. Se ei sitte mennytkään ihan suunnitelmien mukaan ja osuin Oivaa korvaan ja lähdettiin sitte sopivasti sunnuntaina yhdeksän jälkeen päivystykseen hakemaan tikkejä. Oiva ei ollut millänsäkään ei sitte korvaan osumisesta eikä rauhoituspiikistäkään. Meikäläiselle vaan oli aika kova paikka. Varsinkin siinä kohtaa, kun eläinlääkäri totesi, että palkeenkieli on niin pieni, että sitä ei kannata tikata, vaan hän leikkaa sen kokonaan irti! Vieläkin omatunto soimaa, vaikka haava on parantunut hyvin ja viikkoa myöhemmin sain kerättyä sen verran rohkeutta, että sain pään ja jalat trimmattua loppuun asti. Muuten olisi varmaan jäänyt sellaiseksi, mutta sen verran tuli palautetta, että on se kuulemma vähän niinkuin rikkinäisissä vaatteissa kulkisi, kun on trimmaus jäänyt puolitiehen...Keväällä sitte seuraavaksi, saa katsoa riittääkö rohkeus vai soitetaanko apujoukot hätiin.

Rauhoituksen ja antibioottien takia jäi nyt toko-koe väliin (ja muutenkin hiukan treeni taukoa), mutta täytyy sanoa ettei se niin kauheasti harmita. Parempi, että saa vinkumis-ongelman ensin kuntoon. Marraskuussa on vielä pari koetta ja Seren kurssi alkaa sunnuntaina, joten voipi olla, jos Tuijan neuvot tepsii heti niin ehkä ilmottaudutaan vielä tän vuoden puolella.

Lepo-paussi lopetettiin sitte eilen, kun ihanainen pikkupentupalleroinen Merri-katalonian paimenkoira tuli leikkimään. Mulle ihan uusi tuttavuus tuollainen rotu. Hiukan Oiva oli turhan innokas eikä oikein ymmärtänyt miksei toinen juokse tuhatta sataa kilpaa, mutta äkkiä siitä huolimatta rohkea pikku-Merri lähti mukaan leikkiin.

Fiksun näkösiä...

MEJÄ koe ja ruinu-tokoilua

Ensimmäinen MEJÄ-koe on nyt takana. Tulokset on kopsattu alle. Nollahan siitä tuli kolmen hukan jälkeen, mutta niin innokkaasti Oiva jäljesti, että ei siitä voi olla kuin ylpeä! Täytyy mennä treenaamaan enempi riistarikkaisiin maastoihin ja tehdä selväksi, että veri on se mitä jäljestetään eikä ne sorkan jäljet...Ja niihin makauksiin tarttee puuttua, minkä olinkin jo tiedostanut ennen koettakin. Vaikka toisaalta, itse olin oppaana koiralle joka kiersi molemmat makaukset, mutta sai siitä huolimatta ykkösen, joten ei se näköjään ihan maata kaada vaikka niitä ei kummemmin merkkaisikaan. Sinänsä harmi, ettei tuomari ollut pisteyttänyt osa-alueita lainkaan. Olis ollut kiva saada hiukan käsitystä niistä, vaikka nolla tulikin.

26.8. MEJÄ, Virttaa

jäljen ikä: 20,5 h

maasto: kangasmetsää ja jäkäläistä kalliokkoa

tuomari: Mari Mamia

Koesuorituksen arvostelu:

a) Jäljestämishalukkuuus (0-6) 0

b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 0

c) Työskentelyn etenevyys (0-10) 0

d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen (0-14) 0

e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 0

f) Yleisvaikutelma (0-5) 0

Pisteet yhteensä 0

Laukauksen sieto Hyväksytty

Palkinto AVO 0

Koeselostus:

Koira nuuhkii alkumakauksen, sitten ohjatusti jäljelle. Heti alkukrepityksen jälkeen koira harhautuu suoraviivaisesti riistapolulle, hukka. Palautuksen jälkeen melko jälkitarkasti kulmalle, makuun ylittää. Kulmalta jatkaa jäljensuuntaisesti pitkän pätkän uutta osuutta, sitten jäljen yli aina hukkaan saakka. Palautuksen jälkeen jälkitarkasti kulmalle, makuun ylittää ja kulma takakautta kaartaen uudelle osuudelle. Puolivälissä viimeistä osuutta koira jää pyörimään hirven hajuille eikä palaa itsenäisesti. Tuomitaan kolmas hukka ja koe keskeytyy. Harjoitellen kaadolle, sorkan nappaa suuhunsa. Hyvä jäljestäjä, jolle riistanhajut tänään tekivät kiusaa.

 

Käytiin Auran nuuskujen möllitoko-kokeessa. Nyt ei sitte riittänyt ruinaaminen paikallamakuussa, vaan Oiva vinku lähes koko suorituksen ajan...Melkosen turhauttavaa. Päivä lenkki oli jäänyt kyllä hiukan lyhyeksi, joten virtaa oli turhan paljon, mikä varmaan vaikutti ainakin jonkun verran. Alla tuloksia. Lisäksi käytiin Annin ja Savun kanssa treenaamassa 28.8. Levoton vinkuminen oli jälleen läsnä..Käytiin vielä aluksi kunnon lenkillä ja Oiva paini Mistyn kanssa, joten olisi luullut enimpien energioiden jääneen sinne..Paikallamakuussa vaadin ole-asennon ja pysyin lähellä. Tosi herkästi Oiva lösähtää toiselle lonkalle tai jättää etutassun alleen. Ruokailujen yhteydessä ole sujuu jo paremmin ja Oiva osaa mennä asentoon mun ollessa sivulla ja pysyä siinä mun lähtiessä ja olla hiljaa n.1min ja nyt muutaman kerran olen myös onnistunut palaamaan sivulle, ilman että asento muuttuu yhtään ennen vapautusta. Seuruu oli ihan ok, jos vinkumista ei lasketa. Luoksetulo kesti tosi hienosti Savu/misty/jalkapalloilija-häiriöitä. Tein myös pari pysäytystä, jotka meni kivasti siihen nähden, että niitä ei ole treenattu pitkään aikaan. Reppupalkka vetää kovasti ja sinne paineltiin tuhatta sataa aina vapautuksesta..Oliskohan sekin osasyy vinkumisen taustalla..odotukset liian kovat? Meinaat sen myötä tuo ruinaus on kyllä pahentunut, vaikka voihan se olla sattumaakin...Pitää tarkkailla tilannetta. Täytyy pian alkaa treenaamaan myös sitä hillitysti palkalle menoa...Lopuksi tehtiin jääviä vastakkain niin, että käsky tuli kun oltiin kohdikkain. Aluksi tehtiin eri käskyillä esim. meillä maahan ja Annilla seis ja lopuksi samoilla käskyillä. Muuten meni tämäkin hienosti, mutta loppua kohti Oiva päätti että maahan menoksi riittää seisominen tai pelkkä etuosan laskeminen...

22.8. mölliTOKO-koe, AN

• luoksepäästävyys 10 (hiukan levoton, namipurkki palkka repussa kehästä poistumisen jälkeen)
• paikalla makaaminen 0 (hämmentyi yhtäaikasissa käskyissä, joten vaati tuplakäskyn ja vielä murahduksen, vinkui)
• seuraaminen kytkettynä 9 (nuuski hiukan, mutta suht ok)
• seuraaminen taluttimetta 8 (nuuski hiukan ja yhdessä pysähdyksessä perusasento jäi tekemättä)
• maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 (seuruu surkeaa ja vaati kaksi maahan käskyä sekä käsiavun perusasentoon palaamisessa)
• luoksetulo 8 (alussa tosi levoton ja autoin käsin istumaan ennen liikkeen alkua, tuli luokse vauhdilla ja hyvään asentoon)
• seisominen seuraamisen yhteydessä 8 (otti pari askelta käskyn jälkeen)
• estehyppy 0 (vaati tosi monta käskyä ennen kuin hyppäsi, pysähtyminen hienosti, mutta ei meinannut suostua istumaan perusasentoon sitte lainkaan..) 
• kokonaisvaikutus 7 (vinkuminen ja väliajoilla mun komentaminen=haukkuminen ja maan haistelu) 
• -> Kertoimien kanssa pisteitä yhteensä 121, mikä olisi oikeassa kokeessa riittänyt ALO3:een (100-alle140 p)

Oiva ja Misty tanssii Mistyn 1-vuotis synttäreitä ja Savu seuraa vierestä

On tuo kumma otus..Kotona se on ruvennut haukkumaan ja murisemaan kaikenlaisille rappukäytävän äänille millä ei ennen ole ollut merkitystä...Yks kaveri ei koskaan soita ovikelloa vaan koputtaa..täytyykin sanoa sille, että soitta jatkossa, jos Oiva ois vaikka siitä keksinyt että kolahduksetkin voi merkata tyyppiä oven takana. Marraskuussa meillä alkaa sähkösaneeraukset ja työmiehiä tulee ramppaamaan kämpässä jouluun asti...mitäköhän siitäkin tulee. Toivotaan, että Oiva turtuu ääniin äkkiä tai sitte täytyy miettiä mihin muutettais evakkoon...