Eilen pisti ensimmäinen hyttynen otsaan, tänään aamulenkillä kevätsateessa tuoksui kesä ja kastemato luikerteli kävelytiellä. Iltapäivällä yli lensi kahtena aurana joutsenia enemmän kuin olen ikinä nähnyt yhtäaikaa! Ja lähti niistä ääntäkin. Kännykällä sain pikaisesti ikuistettua ehkä 1/3:n linnuista. Se on kevät nyt ja kesään vain vähän matkaa! Mutta palataan hiukan taaksepäin:
16.3. oltiin mökillä puuhommissa vielä kun maa on jäässä. Muutaman ärähdyksen jälkeen Oiva oppi ettei palavan risukasan lähelle ole asiaa ja ihme kyllä se ei yrittänyt kertaakaan uimaan, vaikka ranta oli hiukan auki.
Agilityä on treenattu Nadador porukalla
Janitan koulutuksessa 17.-18.3. Aiheina oli mm. putki-kontakti erottelu, mikä onnistui
hienosti kun pari kertaa palkattiin putkeen. En olisi uskonut kun
tavallisesti Oivalla on niin kova hinku kontakteille, mutta sitäkin
suuremmalla syyllä tämmöset erottelu treenit on meille kyllä tarpeen.
Meikäläiselle tuli taas muistutuksena valita niitä kiintopisteitä
ympäristöstä niin, että pystyy niiden mukaan liikkumaan ilman, että
tarvii stressata missä esteet on ja kompastuuko niihin. Ja tietty
kannattaa valita semmosia pisteitä, jotka näkee samalla silmäyksellä
koiran kanssa. Vaikka pääsääntösesti tuntuu, että olen itse myöhässä
Janita muistutti myös, että välillä täytyy hakea koiran katsetta, että
tietää sen olevan valmis seuraavaan ohjaukseen. Toisena päivän oli
sivulle irtoamista, mikä ei ollut ihan helppoa Oivalle. Pari siivekettä
laitettiin vielä tielle niin rupesi reitti löytymään, mutta sitte
sujahdettiinkin riman ali...Rimaa vaan alemmassa ja johan toimi ja
lopulta ilman noita apujakin. Läksyksi saatiin treenata Oivalle
oma-alotteisuutta hyppyihin, eli jos vaan jossain on este mun lua
kannattaa tulla sen kautta eikä kiertämällä.
24.-25.3. oltiin Nooran
koulutusviikonlopussa. On se kyllä kumma..: ekana päivänä oli rataan
tutustumisen jälkeen semmonen olo, että nyt on rata hyvin sisäistetty ja
tiedän mitä teen (=haluaisin tehdä) niin sitte tehdessä oli kun suossa
rämpisi ja rautalankaa väännettiin ja paljon..Sunnuntaina sitte tuntu,
että oon ihan pihalla ja hyvä jos muistan mitkä oli 5 ensimmäistä
estettä saatikka miten ohjaan ja tehdessä menikin sitte tosi hyvin, jopa
niin hyvin, että valssi kehuttiin päivän parhaaksi yritykseksi ;) !
Päälle juoksu, poispäin käännös ja jaakotus tuli taas hiukan tutummiksi.
Heti seuraavana päivänä päästiin Nooran tunnille tuuraamaan
sairastuneita ja radan ollessa melkein sama kuin sunnuntaina päästiin
jopa 12 estettä! Oli kyllä niin huikee fiilis kun paketti pysy kasassa
ja ohjaukset meni just eikä melkeen nappiin. No, oli niitä pari päivää
viilattukin...On tällänen kyllä ihan eri agilityä kun semmonen, että
painellaan esteeltä toiselle ihan sama miten, kunhan ne tulee jotenkuten
suoritettua. Valitettavasti sitä tuntuu olevan aikalailla enemmän
tarjolla.
Pitkästä aikaa meillä oli myös Minnan treenit TSAUlla.
Läksyksi saatiin suorien harjottelemista. Oiva ei ihan hoksannut, että
ei joka esteellä tehdä äkkikäännöksiä ja kiemuroita vaan joskus
painellaan suoraankin...Kepit tökki aika pahasti, kun ne olivat kohti
pimeää nurkkaa ja muiden esteiden takia jouduin hidastamaan itse ennen
keppien päättymistä eikä Oiva kestänyt sitä vaan jätti pari viimistä
väliä pujottelematta. Lisää treeniä siis keppeihinkin. Positiivistä on,
että Oiva hakee kepeille mahtavasti riippumatta kuinka kaukana mä olen,
eli loppuosaan vielä samaa.
Hyppytekniikkaa
ollaan yritetty treenata kerran viikossa ja melkeen ollaan
onnistuttukin. Treenit oon suunnitellut Ullan ohjeiden mukaan niin, että
kolme harjotetta/kerta, samaa harjotetta suunnilleen kolmena
peräkkäisenä treeninä ja jokakerta perussarja tai set point1. Tuloksista
en sitte tiedä. Jotain pätkiä on videollakin niin että niitä voi
hidastettuna koittaa analysoida, mutta taitaa ne tulokset tulla
muutenkin pidemmällä aikavälillä. Aikomuksena on kyllä jatkaa tätä,
koska mielestäni se auttaa myös esteille itsenäisesti hakeutumiseen.
8.4. käytiin Ruissalossa aamulenkillä juuri sopivasti ennen kuin kaikki turkulaiset pamahtivat sinne viettämään aurinkoista kevätpäivää...
 |
| Onnellinen Oiva |
TOKOa ollaan treenattu nyt hiukan enemmän tai ehkä paremminkin suunnitellummin kuin talvella. Noudon naksuttelu on jämähtänyt siihen, että Oiva ottaa kapulan suuhun ja pudottaa sen melkeen heti. Koitin ottaa mukaan liikettä tai laittaa kapulaa aluksi lattian sijaan esim.sohvalle, mutta siitä herra turhautui täysin eikä enää tuntunut tietävän mitä tehdään. Nyt sitte naksuttelen edelleen lattialta kapulan suuhun ottamista, vaikka tuntuu että eteenpäin ei päästä..Mulla on varmaan joku henkinen muuri tota noutoa kohtaan eikä se tuu koskaan onnistumaan...Yritetään silti sitkeesti, eipä oo monikaan asia ollu Oivan kanssa vaikeeta joten olkoot tämä. Ohjattua noutoa on tehty kahdella samanlaisella köysilelulla törppöviidakon keskellä liinassa ja suunnat on alkaneet toimia suht hyvin. Luoksetulo+seis sujuu hienosti, mutta ennakoimisen kanssa täytyy kyllä olla tarkkana. Seuraamisesta maahan menossa kyynärät on ruvennut jäämään ylös pahasti ja sen takia ollaan kokeiltu takapalkkaa ja kaikenlaista muuta. Takapalkka nopeutti kyllä alasmenoa, mutta kyynärät jäi edelleen ylös. Supernamina toimiva ceasar-ruoka takapalkkana sai ne kyynärätkin maahan asti samantien. En siis tietenkään ole palkannut koskaan ennen kun koko koira on maassa, mutta Oiva tuntuu aina tarvitsevan jonkun murhdukset tai kaksoiskäskyn, jotta malttaa tehdä kunnolla, ceasarin kanssa meni ekalla käskyllä. Täytyy olla tarkkana tän kanssa. Uutena juttuna ollaan ruvettu treenaamaan kaukokäskyjä. Tai ei ehkä ihan uutena, kun ollaanhan oikeaa maahanmeno/seisomis/istumis tekniikkaa tehty jo pentuna, mutta nyt otin ihan omat käskyt näille ja käsimerkit mukaan ja tarkotuksena pikkuhiljaa kasvattaa etäisyyttä. Nyt siis vasta liitetään uusia sanoja toimintaan, mutta vaikuttaa kyllä hyvältä; tassut pysyy liimattuna maassa vaikka asento muuttuu. Äitin luona on hyvä treenata isolla pihalla ja rekrytoisin sisko kuvaamaankin joitain pätkiä. Tässä viedoon koottu pysähdys luoksetulosta, maahanmeno seuraamisesta (sillä ah niin löyhkäävällä ceasarilla takapalkkana..) ja lopuksi hetken päähänpisto kokeilla ohjattua noutoa noutokapuloilla...Normaalisti siis treenaan sitä leluilla ja ne Oiva ottaa kyllä heti suuhun toisin kun kapulan tuossa videolla. Toisaalta tuossa on pisin matka/aika kun Oiva on pitänyt kapulaa suussaan...
Loppuun vielä Sulon ja Hilman yhteiseloa Oivan kanssa <3
Mittasuhteet on hiukan muuttuneet...
Seuraavassa päivityksessä voisikin tarkastella miten tälle vuodelle asettamani tavoitteet etenee. Onhan tästä vuodesta kulunut jo neljännes! Pian tuo pikkuvaavakin on jo 2 v...no juu, eletään kesä ensin sentään.
