Normipäivä ja tavotteiden tarkistus

Jossain toisessa blogissa toivottiin kirjoittamaan koiran päivästä ja vaikkei toive minulle ollutkaan osoitettu niin inspiroiduin siitä hieman. Joten näin menee Oivan normipäivä: Meikäläinen on melkoisen aamu-uninen, joten aamulenkit on kuuluneet Timon hommiin, mutta nyt kun hän vaikuttaa toisellapuolella muailmaa marraskuuhun asti aamut on hiukan muuttuneet. Sängystä ei nousta heti eikä siinä Oivalla vinkumiset auta..(Timon kanssa auttoi...) Ja äkkiä se sen oppikin. Kun raottelen ensimmäisiä kertoja silmiäni tai herätyskello menee ensimmäiselle torkulle Oiva tulee viereen nukkumaan. Ja kun kainalossa torkuttaminen alkaa käymään Oivan hermoille, niin ikkunasta on hyvä tiirailla alkavaa päivää.

 

Kun saan vihdoin noustua lähdetään aamulenkille. Oivalla on usein niin kiire ulos hajumaailmaan, ettei se yleensä edes huomaa naapurin kissaa joka tulee kurkkimaan, kun menemme rappuja alas. Lenkin jälkeen mutustellaan kummatkin aamiaisemme ja usein Oiva jääkin sitten tämän jälkeen yksin. Todisteita ei ole, mutta vahva epäilys on, että Oiva viettää yksinolo aikansa sängyllä nukkuen. Varmaankin välillä tiiraillaan ikkunasta ulos kuten aamullakin. Palatessani Oiva "juttelee" innoissaan ja tuo leluja ja luita näytille. 

Päivälenkin vuoro. usein mennään metsään ja heitellään keppiä ja nuuskutellaan. Tunnin riekkumisen jälkeen on hyvä vetää taas tirsoja, ellei ole jotkut treenit tiedossa. Ennen käytiin päivälenkillä usein kaatopaikalla missä neljän jälkeen kokoontuu isohko koiraporukka, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle Oivan "miehistyttyä", koska en ihan luota siihen muiden urosten kanssa. Sen myötä muiden koirien kanssa painiskelu on jäänyt satunnaisemmaksi, kun ennen Oiva pääsi leikkimään muiden kanssa useammankin kerran viikossa. Mun rutiineihin (ellei ole niitä treenejä) kuuluu nollata aivot Emmerdale-laatusarjan avulla ja sen verran sitä on tullut katsottua, että Oiva on ehdollistunut loppumusiikkiin. Kun tunnari lähtee soimaan pomppaa Oiva ylös sikeimmiltäkin torkuilta huuliaan lipoen; iltaruoka! Eipä ole Oivan kanssa ikinä ollut mitään syömisongelmia :)

 

Ellei treenejä ollut treenataan jotain pientä vielä sisällä (lenkkien yhteydessä koitan muistaa myös aina treenata kaikenlaista) ja sitte ennen nukkumaan menoa käydään lyhyemmällä iltalenkillä. Lenkki kuin lenkki kepit on must. Ja mitä isompi sen parempi...ja niitä kannetaan lenkin loppuun asti. Alla vapunaaton yönä menossa aidantolpan kanssa. Oivan mielestä sitä olisi pitänyt vielä heitelläkin, mutta eihän tuollainen mihinkään lennä, kun ei se ollut edes laho ja sen puolesta hiukan kokoaan kevyempi...Ihmettelen vaan mistä se noita aina löytää.

Simmosia päiviä meillä. Viime päivityksessä lupailiin katsastaa tavoite tilanteen, joten tässäpä se sitte, sinisellä fontilla vanhan seassa:

 Arkihommat:

1. Terveystutkimukset: näihin ei paljon pysty vaikuttamaan, joten pidetään vaan peukut pystyssä. Hoidettu hyvällä menestyksellä, tulokset löytyy Oiva-välilehdeltä
2. Nouto kuntoon: eli se palautus...Sisällä jo onnistuukin sekä vaihto lelulla, että yhden lelun kanssa, mutta, kun vire nousee, ei homma toimi. Suunnitelmana siis siirtää harjoittelua pikkuhiljaa ulos ja yhä enemmän kierroksia nostattaviin tilanteisiin ja ennen kaikkea, estää konkreettisesti lelun kanssa karkaaminen ja riekkuminen kiinnittämällä lelu pitkän narun päähän. Pitää myös haistella muita ideoita viisaammilta. Parantunut huomattavasti, muttei läheskään varma vielä. Harjoitusten siirtäminen "yhä yhä enemmän kierroksia nostattaviin tilanteisiin" hiukan jäänyt. Treeneissä lelu on nykyään parin metrin narun päässä ja agilityssä Oiva ei ole sen kanssa kertaakaan yrittänytkään lähteä riekkumaan. TOKOssa pidän narun toisesta päästä aina kiinni, miksiköhän? En olekaan ennen ajatellut..täytyy kokeilla jotain muutakin. Mitään uusia ideoita en ole keksinyt. Ehkä tuon narunkin voisi jo jättää pois, mutta mun psyyke tarvii sen vielä..keppien kanssa Oiva meinaat saattaa edelleen päättää, että mua on kiva riekkua keppi suussa karkuun...
3. Luoksetulon vahvistaminen superhäiriöihin: luoksetulo on hyvin kunnossa, mutta kun häiriö on liian suuri (toinen koira alle 10 m päässä, toinen ihminen pyytää luokse eleillään jne..) ei homma toimi. Lisää siis häiriö harjoituksia.Öh...ylipäätään luoksetulon treenaus jäänyt hävettävän vähälle, puhumattakaan mistään häiriöistä...

Harrastukset:

1. Näyttelyt: Tammikuun näyttelyn jälkeen Oiva saa nauttia lyhyestä turkista ensi talveen saakka. Laskeskelin, että jos intoa riittää niin turkki ois syksyn näyttelyihin tarpeeks pitkä, voipi olla et kone laulaa kuitenkin ennen syksyä uudestaan.
2. TOKO ALO1, AVO-liikkeet valmiiksi ja muita alkuun: jatketaan valmennusryhmässä, omia treenejä pitäisi yrittää suunnitella pitkäjänteisimmin ja kisoihin voisi osallistua 2-4 kertaa. Ryhmä jatkuu kesän jokatoinen viikko, omia treenejä oon suunnitellut "pitkäjänteisimmin", mutta toteutus ei oo ollu niin tehokasta..."kisoihin voisi osallistua 2-4 kertaa": kaksiin kisoihin on ilmottautumis lomake tulostettu...ongelmaksi tullut paikallamakuussa tylsyyttä viuruuminen.
3. Agilityssä kontaktit valmiiksi ja keinu kuntoon. Möllikisoihin voisi uskaltautua muutamaankin otteeseen...L-SSK:n möllikisoihin elokuussa oon lupautunut menemään, keinua päin ei olla vilkastukaan ja kontaktit, ei ne oo valmiit. Mut päästiin Nooran kesän ryhmään, minkä ansiosta mun motivaatio, joka oli jo lopahtamassa pomppas pilviin ja odotukset on nyt korkeella! :)
4. MEJÄä vähintään mökkireissujen yhteydessä. Mielenkiinnosta voisi käydä kokeessakin.Yks ilmo postissa, toinen pöydällä. Kunnon kurssin jälkeen innostuin enempi ja sain itseluottamusta suunnistamiseeni. Yks mökkijälkikin Oivalle vedetty (alla siitä enempi).
5. Paimennusta. Alkeet hallituiksi. Ennen kesää voisi käydä 1-2 kertaa Somerolla tai muualla ja kesällä pidemmälle kurssille. Helmikuussa käytiin Somerolla ja kesäksi on hommattu kymppikortti. Paimennusta luvassa jokatoinen viikko.

Kokeillaan:

1. VEPE, josko tänä kesänä päästäisiin tutustumaan lajiin. AN ryhmään ei mahduttu (noutajat etusijalla), Lounaisista lotraajista ei oo kuulunut mitään, vaikka viime kesästä ollaan oltu jonossa (tosin sillon oli n.20 ennen meitä...). Jos sais säännöt tms. luettua ni vois kokeilla jotain itsekseen treenata.
2. PK-lajeihin voisi myös tutustua, kun syksyllä ei muitten treenien lomassa ehditty. Ei oikeen oo innostanut...Taitaa olla likaa kaikkea muuta.
3. Hajutunnistus kokeiluja sisältäen kanttarellien etsimisen. En oo uhrannu ajatustakaan...syksymmällä ehkä sitte.
4. Esineen noutaminen sukeltamalla. Ei oo talviturkkiakaan vielä kastettu, mutta oon kyllä miettiny sopivia (kovapohjaisia ja kirkasvetisiä) rantoja treenaamiseen.

Emännälle:

1. Naksutin tehokkaammin käyttöön. Olihan se hetken agilityn kontaktien ja noudon kanssa, mut nyt on taas jääny..
2. Oivan lukutaidon kehittämistä...etenkin pureutumista uros-uros kohtaamisten örinän syihin ja mahdollisia toimenpiteitä tähän haasteeseen. Nii-ih. Paljon ei kyllä oo noita tilanteitakaan ollu.
3. Emäntä opettelee muokkaamaan ja laittamaan tänne videoita...Tehty! Eikä ollu ees niin vaikeeta :) Tosin nyt on uus pulma..tänään blogger ilmotti, että kuvia ei enää mahu..?!? Poistelin kaikki ylimääräset picasasta, mut tarttis ilmeisesti myös opetella kutistamaan noita....

Ihan hyvässä jamassa nuo tavotteet mielestäni. Oisin kuvitellut et enempi ois jääny suunnitelman tasolle, kuten mulla on tapana jäädä...Ja vuottahan on vielä jäljellä. Kirjotellaas nyt vielä uusimmat kuulumiset ja se kesän eka jälki.

Trimmeri hurisi ennen Timon lähtöä. Onhan se ainakin psykologisesti helpompaa neljän käden voimin. Pandan habitusta tuli esiin lyhyitten kiharoitten alta; silmän ympärykset jäivät tummiksi ja etenkin otsa on tosi vaalea. 

Äitienpäivänä pelailtiin pihalla ja Oiva osasi hienosti jättää pelin palikat rauhaan, kunhan hällä oli ISOMPI keppi.

Mökillä on käytiin muutaman kerran kokeilemassa uutta hankintaamme kahden+koiran mentävää  kajakkia jota voi polkea, meloa tai purjehtia! Timo polki ja minä keskityin nyt ekalla kerralla vaan istumaan Oiva jalkojen välissä. Kovasti Oiva halusi mukaan, mutta muutaman kerran olisi hypännyt kyydistä ellen olisi pitänyt liiveistä kiinni. Saa nähdä miten onnistuu ilman Timoa...Täytyy odottaa ainakin sen verran, että vedet lämpenee, ettei haittaa vaikka itsekin kastuisi. Tarkotus olisi että Oiva pysyy käskystä kyydissä ja luvan saatuaan voi hypätä uimaan.

Sitte päivitetyillä suunnistustaidoilla kävin vetämässä metsään verijäljen. Ajatus oli tehdä lyhyt AVO-jälki. Jälki vanheni vain 3 h. Treenasin kaikki mahdolliset virallisen jäljen jutut merkkaamisesta, matkan mittaamiseen ja kompassikin oli mukana ja suunnat otin vaikka kartta puuttui. Jospa näin ei sitte koejälkeä tehdessä tartteis tehdä niitä kaikkia alottelijan virheitä.  Ensimmäinen suora oli n. 112,6 m. Oiva lähti innoissaan jäljelle, tosin eteneminen oli melko hidasta ja tuntui että se haisteli vähän liiankin tarkkaan. En sitte tiedä johtuko tauosta, jäljen nuoresta iästä (haju leijuu vielä) vai jostain muusta, mutta jarrutella ei tosiaan tarvinnut, mitä ilmeisesti kyllä hiukan haettaisiin. Hukka meinasi tulla kun tein jälleen kerran paluu jäljen liian lähelle ja Oiva sai siitä ilmavainun. Oikealla jäljellä kyllä pysyttiin pelkän käskyn avulla, ei tarvinnut liinaa kiristää. Kulman makauksella Oiva pysähtyi hienosti haistelemaan enemmän ja jatkoi siitä prikulleen oikeaan suuntaan (n. 66,2 m). Toisen kulman Oiva meinasi oikaista saatuaan varmaankin ilmvainun loppupätkästä ja siinä kohtaa kiristin liinan heti. Muistaakseni Oiva yritti noita oikomisia viimekesänäkin. Kun nenä oli taas oikealla jäljellä mentiin kulma+makaus todella hienosti ja tarkasti. Sorkka odotti lopussa (n. 70,4 m) ja se kannettiin ylpeänä mökille asti. Yhteensä jäljen pituudeksi tuli siis n.250 m. Seuraavaksi täytyy antaa jäljen vanhentua kunnolla ja jos Oiva silti jäljestää noin hitaasti pitää keksiä jotain. Toisaalta hyvä, että tekee tarkkaa työtä ja makuiden "merkkaamisesta" oon tosi ylpeä, kun viimekesänä niistä paineltiin semmosta vauhtia, että olin varautunut tekemään niitten eteen hommia.

Törkkisin myös aurauskepit maahan kepeiksi, mutta aika vähäiseksi jäi treenaaminen niiden kanssa, kun maa oli niin vetelää, kepit lyhyitä, enkä edes osannut laittaa niitä suoraan...Ehkä joskus toiste sitte.

Toko ja agi treenailuista en tälläkertaa kirjottele sen enempiä, vaikkei ne mitenkään jääneet ole. Hyppytekniikka on ollu muutaman viikon tauolla, mutta sitäkin jatketaan heti huomenna.